Moniko ottaa lapsen aamuyöstä viekkuun? Tai nukkuu viekussa koko yön? Ei tarvitse kommentoida tyyliin: "meillä on nukuttu 6kk alkaen 12h inahtamatta omassa sängyssä", näitäkin tapauksia on, tiedetään! Mutta varmasti on päinvastaisiakin tapauksia ja esimerkkejä kaivataan :o)
Tyttäremme on pian 1v2kk ja noin kk sitten eka kertaa sairaana. Samalla sairasteltiin koko perhe. Siinä väsymyksen tiimellyksessä tuli otettua tyllerö viereen aamusta (klo 5~6) kun hän heräsi omassa huoneessa pinnasängyssä huutelemaan/itkemään. Aiemmin hänet sai sinne nukahtamaan perinteisin konstein. Nytpä kainalossa nukkumisesta tulikin sitten tapa.... Tosin joskus on ihanaa että jo "iso tyttö" tuhisee vieressä, mutta joka öinen/aamuinen aikainen huutelu tahtoo väsyttää, varsinkin töihin muutenkin klo 5~5:30 heräävää isää kun saisi hetken vielä nukkua.
Tuntuu turhalle alkaa hyssytellä ja nukuttaa toista kun aamuaurinko paistaa jo korkealla (on pimennys säleverhot) valaisten huoneen ¤ Tänäaamuna 4:50 itku kuului ja väsyksissä laahasin hakemaan tytön kainaloon ja jatkettiin unia 7:30 asti. Mietiskelin aamupuurolla, jotta varmaan syksyllä pimeään aikaan voi alkaa seuraavan kerran huudattaa ja opettaa nukkumaan omassa sängyssä aamuun asti. Sitten "oikeasti aamulla" voidaan peuhata ja aikata isossa sängyssä porukalla ;o)
Kuitenkin kaikki nukkuu paremmin omissa sängyissään tilavasti ja ei hikipäässä kuumissansa kieriskele ahtaasti..
Tyttäremme on pian 1v2kk ja noin kk sitten eka kertaa sairaana. Samalla sairasteltiin koko perhe. Siinä väsymyksen tiimellyksessä tuli otettua tyllerö viereen aamusta (klo 5~6) kun hän heräsi omassa huoneessa pinnasängyssä huutelemaan/itkemään. Aiemmin hänet sai sinne nukahtamaan perinteisin konstein. Nytpä kainalossa nukkumisesta tulikin sitten tapa.... Tosin joskus on ihanaa että jo "iso tyttö" tuhisee vieressä, mutta joka öinen/aamuinen aikainen huutelu tahtoo väsyttää, varsinkin töihin muutenkin klo 5~5:30 heräävää isää kun saisi hetken vielä nukkua.
Tuntuu turhalle alkaa hyssytellä ja nukuttaa toista kun aamuaurinko paistaa jo korkealla (on pimennys säleverhot) valaisten huoneen ¤ Tänäaamuna 4:50 itku kuului ja väsyksissä laahasin hakemaan tytön kainaloon ja jatkettiin unia 7:30 asti. Mietiskelin aamupuurolla, jotta varmaan syksyllä pimeään aikaan voi alkaa seuraavan kerran huudattaa ja opettaa nukkumaan omassa sängyssä aamuun asti. Sitten "oikeasti aamulla" voidaan peuhata ja aikata isossa sängyssä porukalla ;o)
Kuitenkin kaikki nukkuu paremmin omissa sängyissään tilavasti ja ei hikipäässä kuumissansa kieriskele ahtaasti..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meidän tyttö on pian 1v3kk ja on aina nukkunut enemmän tai vähemmän nukkunut yönsä meidän vieressä. 1-vuotislahjaksi tyttö sai jatkettavan sängyn ja tuolloin siis luovuttiin pinnasängystä. Nykyisin tytön ja meidän sängyt ovat öisin kiinni toisissaan. Jossakin vaiheessa yötä tyttö aina kömpii meidän viereen, joskus (todella harvoin) saattaa mennä koko yö omassa sängyssä. Itse en jaksa tosiaan ottaa paineita tuosta viereen kömpimisestä, se ei häiritse meidän kenenkään nukkumista millään tavalla. Olen aivan satavarma, että kyllä meidänkin neiti joskus vielä nukkuu omassa sängyssä, mutta nyt en edes harkitse ryhtyväni mihinkään tassuttelu- /huudattamisrumbaan.
Terveisiä meiltä!
Tyttö on nyt reilu 2v. ja todellakin aina ollut "yöheräilijä". Kaikkien kannalta meillä on parhaiten sujunut niin, että lapsi saa tulla aamuyöstä isoon sänkyyn keskelle nukkumaan. Toinen vaihtoehto olisi se, että jomman kumman vanhemman pitäisi käydä lasta omaan sänkyyn nukuttelemassa.
Nykyään käytössä on jatkettava lasten sänky ja se on laitettu oman sänkymme viereen - usein tyttö herää aamuyöstä ja kömpii väliin. Aamuisin meillä näin nukutaan klo 8-8.30 asti. Tyttö ei herää, vaikka toinen vanhempi lähtee töihin.
Meillä 1v 1kk poika on nukkunut vasta pari kuukautta yön ensitunnit omassa sängyssään. Siihen saakka pinnasänky oli vain tilaavievä kapistus makuuhuoneen nurkassa =)
Nyt siis saadaan nukahtaa jokainen rauhassa. Parin-neljän tunnin jälkeen kiljahtelee siihen malliin, että tiedän unen jatkuvan vain maitosatsin jälkeen minun kainalossani.
Ehkä se vielä joskus nukkuu omillaan. Toivottavasti ei tarvitse toista kertaa inttiin lähteä vain sen takia, ettei poika osaa nukkua omillaan =)
kokenut. Meidän tyttö nyt reilun kahden ja tässä huomattu hyvin, miten erilaisia kausia nukkumisen ja nukahtamisen suhteen tullut eteen. Meillä lapsi nukkunut ihan pienestä pitäen omassa huoneessa. Ensin vaunuissa ja sitten pinnasängyssä.
Siinä reilun vuoden iässä alkoi juuri tuo aamuyöstä kukkuminen. Istuin vain sitkeästi pinnasängyn vieressä kunnes nukahti. Muutama tunti saattoi mennä ja jonkin aikaa sitä kesti, mutta lopulta nukkui myös sen aamuyön. Saatoin joskus myös lämmittää maitoa,jos ei muuten rauhoittunut. Siinä vain se riski että rupeaa sen maidon takia heräilemään. Pinnasängystä pois siirryttäessä tyttö ravaili yöllä meidän viereen. Sitkeästi vain kannoin sen takaisin omaansa. Jos itki niin odotin että rauhoittuu ja tulin sitten takaisin omaan sänkyyn.
Muuta neuvoa en osaa sanoa. Kyllähän se väsyttävää oli mutta toisaalta nyt on kiva kun saa nukkua pidempään "rauhassa".
Silloin kun tyttö sairasteli niin nukuin sen kanssa olkkarin lattialla patjalla ne päivät kun heräili kuumeen tai flunssan takia.
ikäisestä omassa huoneessaan ja jo sairaalasta kotiin päästyämme omassa sängyssään. Vuoden ikäisenä oli jonkinlainen eroahdistuskausi, jolloin pidimme hänen sänkyään meidän makuuhuoneessamme about kaksi kuukautta ja sit siirsimme taas takaisin omaan huoneeseen.
Tyttö menee nukumaan illalla kahdeksan-puoli yhdeksän maissa ja aika usein otan hänet aamulla 5-6 välillä viereeni ja siinä siten jatkaa uniaan puolesta tunnista joskus jopa puoleentoista tuntiin.
Olen vielä hoitovapaalla mutta elokuussa pitäisi mennä töihin. Hoitoon lähtöä ajatellen tuo kuuden maissa ylös nouseminen olisi ihan hyvä juttu, joten en ole kummempia stressejä asiasta ottanut...
Meidän pikku prinsessa nukkui ihan vauvana kohtalaisen hyvin, mutta puolivuotiaasta lähtien yöt ovat olleet enemmän ja vähemmän levottomia. Nyt ipana on 1v 1kk. Vieressä on nukkunut melkein aina, enkä kyllä jaksaisikaan nousta useita kertoja yössä ylös ja mennä nukuttamaan. Yleensä nukahtaa uudelleen heti, kunhan huomaa, että vieressä on turvalliset vanhemmat. Olen ajatellut, että nyt näihin heräämisiin voi vaikuttaa eroahdistus, kun se on tytöllämme tosi voimakas. Tai sitten sillä vaan on sellainen tapa, että äiti pitää herättää vähintää viisi kertaa yössä :D
Meidän 1 v 2kk on aina nukkunut parisängyssä minun ja seinän välissä. Parisänky on tosi iso, joten ahtautta ei ole. Tämä on taannut meille itkuttomat yöt ja itkuttomat nukkumaanmenot. Täysiä öitä se ei ole taannut, vaan vauvamme on heräillyt rinnalle 3 h välein. Nykyisin vain tarkistaa puoliunessa, että onhan hänen turvansa eli minä vieressä ja jatkaa unia. Mitään tarvetta koulia omaan huoneeseen ei ole.
Minusta sinun kannattaa tehdä, miten sinun oma vaistosi sanoo. (minusta se tuntuu kuiskaavan sinulle, että kaikki nukkuisivat paremmin samassa huoneessa - lapsi omassa vuoteessaan)
Moni tuntuu unohtavan omat vaistonsa ja lapsen läheisyydentarpeen, kun yritetään toimia siten, kuten tässä yhteiskunnassa olisi suotavaa. Länsimaissa pidetään omassa huoneessa nukkumista ja varhaista itsenäistymistä jonkinlaisena pakkona, jonka pitäisi onnistua ja niin harvoilta se tuntuu kivuttomasti onnistuvan ja nämä palstat pursuilevat näitä ongelmankyselijöitä. Kuitenkin suurimmassa osassa maailmaa vauvat ja pienet taaperot nukkuvat vanhempien kanssa samassa huoneessa. Minä ainaki kapinoin tätä länsimaista tapaa jättää liian pienet lapset yksin yöllä - ja ihmettelen, miksi niin moni uuvuttaa ja taistelee kuukausi toisensa perään ja yrittää opettaa lapsensa omaan huoneeseen, jos lapsi ei kerta sinne halua jäädä ja heräilee ikävään öisin. Toki on näitä ihmelapsia, jotka nukkuvat 12 h putkeen yksin omassa huoneessa. Mutta paljon on niitä, jotka niin eivät tee.
Ei tarvi nukkua ihossa kiinni - lapsi voi oppia ensin nukkumaan omassa sängyssään vanhempien huoneessa ja silloin kaikilla on tilaa! Eikä öisiä itkuja ja huuteluja ja pois jää erittäin rasittavat ylösnousut keskellä yötä.
Unohda kuitenkin kaikki ulkopuolelta tulevat ihmettelyt tai neuvot ja tee niin, miten sinusta syvällä sisimmissäsi tuntuu luonnollisimmalta ja järkevimmältä. Kuuntele lapsesi tarpeita ja ole hänen viesteilleen herkkä. Ole sensitiivinen äiti. Jaksamista.