Udellaanko teiltä perheenlisäyssuunnitelmia ja mitä vastaatte?
Meillä naimisiinmeno aiheutti paljon kyselyjä tuttavilta. Vasta kuulin kommentin: "Voisittekos tehdä meidän pienokaiselle leikkikaverin?" Yleensä valehtelen: "Ei vielä ole aikaa", ja se menee läpi, koska olen 26-vuotias. Parille läheisimmälle ystävälle olen kertonut, sekä kummitytön isälle. Sukulaisille en halua puhua asiasta, eivätkä he perheenlisäystä kyttääkään (paitsi isoäitini sanoi, että olisi hienoa päästä isomummoksi ja siskoni, että olisi hienoa päästä tädiksi...)
Jätimme ehkäisyn pois n. 1,5 vuotta sitten, emme ole vielä olleet tutkimuksissa. Mitään selkeää ongelmaa ei ole,kuten PCO tai klamydia.
Meillä naimisiinmeno aiheutti paljon kyselyjä tuttavilta. Vasta kuulin kommentin: "Voisittekos tehdä meidän pienokaiselle leikkikaverin?" Yleensä valehtelen: "Ei vielä ole aikaa", ja se menee läpi, koska olen 26-vuotias. Parille läheisimmälle ystävälle olen kertonut, sekä kummitytön isälle. Sukulaisille en halua puhua asiasta, eivätkä he perheenlisäystä kyttääkään (paitsi isoäitini sanoi, että olisi hienoa päästä isomummoksi ja siskoni, että olisi hienoa päästä tädiksi...)
Jätimme ehkäisyn pois n. 1,5 vuotta sitten, emme ole vielä olleet tutkimuksissa. Mitään selkeää ongelmaa ei ole,kuten PCO tai klamydia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä olen useimmille utelijoille sanonut, että ei niitä lapsia niin vaan "tehdä". Monelle olen sanonut, että yritystä on, mutta tosiaan, että ei niitä niin vaan "tehdä". Moni tästä ymmärtää olla kyselemättä jatkossa.
Minulla on myös siinä mielessä mukava tilanne, että omat vanhemmat ovat tajunneet olla kyselemättä. Heille en ole puhunut mistään lapsettomuushoidoissa käymisestä. Olen ajatellut, että jos joskus luovutetaan lopullisesti, niin sitten kerron, että kaikkemme on tehty mutta kun ei onnaa, niin ei onnaa.
Lähimmille ystäville olen kertonut lapsettomuudesta ja hoidoista avoimesti. Vähän täytyy tosin "haistella", että minkä verran kukakin haluaa kuulla. Kaikille tämä ei ole niin helppo asia pureskella.
Hyvä neuvo, joka aika ajoin tulee esille täällä palstalla on vastata utelijoille vastakysymyksellä "Miksi kysyt?".
Minulla oli entisessä elämässäni taktiikka noille utelijoille ja hoputtajille: pistin vitsiä koko aiheesta. Kerroin mm. että meidän perhe lisääntyy siinä vaiheessa kun miehet synnyttää; olen aina pelännyt kipua, neuloja jne.
Jossain vaiheessa käytin isoveljeä (8vuotta vanhempi) vertailukohtana: jos Joonaksen vanhempi lapsi on nyt 2, on minulla vielä 6 vuotta aikaa että pääsen samoihin.
Kyllähän noita ajattelemattomia ihmisiä on paljon. Joillekin sitten tuli kerrottua, että kyllä sitä yritetty on, usko pois, mutta kun ei onnistu. Hävisi heti se tietty äänensävy ja ilme utelijalta!
Meillä ihan sama juttu. Ollaan oltu pian 4 vuotta naimissa, siitä 1,5 vuotta yritetty peinokaista aluelle. Itse olen 26v.
Sukujuhliin meno on nykyään yhtä tuskaa, kun koko ajan joku on kyselemässä, että miksei me sitä vauvaa jo tehdä. Jopa sellaisetkin ihmiset jotka ovat omaa lasta yrittäneet 10 vuotta! Yrittää nyt siinä sitten pitää naama peruslukemilla kun meniaa itku tulla. Tähän mennessä oon vain kierrelly kysymystä, ja heittäny jotain vitsiä. Pian alkaa hermo mennä, ja joku kerta ihan varmasti huudan että: PIDÄ LEHMÄ PÄÄ KIINNI; MITÄ SE SULLE KUULUU; jne...
Tää on niin tuskaista. Ahdistaa ihan kamalasti!
Voimia kaikille!
Uteliaille vastailen vaan, että kaikki tapahtuu aikanaan. ...Ja sitten omassa hiljaisuudessa ja lähimpien ihmisten läsnä ollessa murtuu lapsettomuuden surun pato.
Nykyään yritän kiertää kaikki mahdolliset pienet tosi kaukaa, kun se koskee vaan niin kovasti. Lähipiiriinkin on loppuvuodesta tulossa 3 vauvaa ja tämä taas ruokkii tätä omaa pystymättömyyttä. =( Tutkimuksiin kuitenkin syksyllä menossa.
Hei !
Me kärsimme lapsettomuudesta viisi vuotta, joidot tuli käytyä "helpommista" rankempiin. Ja kyllä niitä kyselyjä riitti, kerran sanoin tätini miehelle "sitten kun lehmät lentää", kyllä se suututti ja monasti sai itkua niellä. Mies sanoi aina "meillä on niin hyvä kaksin"...me onnistuimme vihdoin koeputkihedelmöityksellä saamaan pojan, on nyt 1,9 v. Mutta kyselyt jatkuu...millonka leikkikaveri ARGH! Eikä ole luomusti napannut nytkään. Hyvät ystävät tiesivät ja äitini vasta sitten kun menin viimeiseen koeputki juttuun.
Olemme yrittäneet lasta 5 vuotta ja nyt menossa ensimmäinen Mikrohedelmöitys...
Olen kertonut kaikille avoimesti asiasta. Tällä tavalla olen saanut puhua asiasta ja kertoa tietoa tietämättömille. Itse olen saanut kovastikin voimia, kun ei tarvitse piilotella tai salailla lapsettomuutta.
Ja yllättävän moni lapsettomuudesta kärsivä on sitten tuttavapiiristäkin löytynyt, ja näin ollen vertaistukeakin löytynyt.
Nimimerkki "odottelua"
Vakiovastauksia 8 vuoden ajalta:
"Ai miksi? Kahdella siskolla on ja minä olen ainoa joka käy töissä, kai ne lapsilisät täytyy jonkun tienata"
"Käykö kateeksi meidän viikonloppujen pitkään nukkuminen vai miksi kysyt?"
"Ei nyt vielä kuitenkaan"
"Ja mitenköhän asia mahtaa sinulle kuulua?"
"Ei vielä, mutta kun henkkoht asiat tuli puheeksi niin kuinkas paljon olet oikein lihonut, en ensin kehdannut kysyä mutta kyllähän mä voinkin kun _näin_ tuttuja ollaan..."
"Sitten kun mies alkaa olemaan enemmän kotona ja osallistuu hoitamiseen" (mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää - ja se sopii molemmille)
"Aina se ei kuule ole omasta haluamisesta kiinni"
"Kaikki ei saa vaikka kuinka haluaisi"
jne jne
Äänensävy ja muu olemus oman fiiliksen mukaan, sukulaistädille erilailla kuin kaupanjonossa utelevalle naapurille. Joskus jaksaa hymyillä joskus ei.
Sitten kun joku alkaa kertomaan milloin mistäkin akupunktio-homeopatia-tms keinosta joka VARMASTI auttaa (kun se auttoi naapurinkumminkaimanserkkuakin) niin olen sanonut että ko henkilön kannataaisi ehdottomasti vaihtaa alaa, kun noin pätevistä lapsettomuuslääkäreistä on huutava pula ja jos hoito on kerran noin varma, niin sillähän tienaa vaikka kuinka huimasti.
Okei, joillain ne tehoaa ja ne ketkä uskoo ja saa edes korvien väliin helpotusta, homma on tehnyt tehtävänsä, mutta älkää pliis tuputtako.