Olemme muuttamassa syyskuussa Etelä-Intiaan (Andhra Pradeshiin) intialaisen mieheni kanssa ja yritän tässä ennen muuttoa selvittää kaikin keinoin, olisiko lähialueilla muita suomalaisia. Meillä on vähän alle puolivuotias vauva ja olisin ikionnellinen, jos hän voisi kasvaessaan tavata säännöllisesti muitakin suomalaisia kuin minua - ja tietysti minustakin olisi kiva rentoutua välillä suomalaisessa seurassa kaiken Intian hulinan keskellä. Eli jos täällä sattuu olemaan Intiassa asuvia suomalaisia, ottakaahan yhteyttä!
Intiassa asuvia?
Raita
303517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
on paljon suomalaisia asumassa. Sen lisäksi sinne matkustaa koko ajan joitain suomalaisia vähäksi aikaa, eli jos asut lähellä, voit ehkä jonkun saamaan tuomaan Sinulle sitten jotain mitä tarvitset Suomesta. Esim. joulun aikaan on jo vuosia lähtenyt sinne iso ryhmä suomalaisia joiksikin viikoksi. Katso Suomen Amma- sivujen kautta linkki Intian Keralan ashramiin. Tietenkin jos se on on Sinua lähellä.
Sen lisäksi Etelä-Intiassa on Sibelius-Akatemialla jokin yhteistyökorkeakoulu, jossa on muistaakseni sävellystä. Eli sinne tulee varmaan suomalaisia jatko-opiskelijoita, toivottavasti perheineen, vauvoineen. Kumiteollisuudella on myös yhtyksiä sinne, eli voi olla suomalaisia työntekijöitä. Onnea matkaan :)
Kiitos hyvistä ideoista. Harmi kyllä Hyderabad on aika kaukana Keralasta ja Amman ashramista. Minulle tuli kuitenkin jo intialaiseen sumplimistyyliin mieleen, että meidän tulevan asuinpaikkamme lähellä on kyllä jonkinlainen Amma-keskus, jolla on varmasti tiiviit yhteydet Keralaan. Eli ainakin jonkinlaisen Suomi-Kerala-Hyderabad -kuljetusketjun voisi saada toimimaan, vaikka suomalaisia ei Hyderabadiin asti tulisikaan. ;)
Sibelius-Akatemian yhteistyökorkeakoulu on varmaan Chennaissa. Ainakin Sibelius-Akatemian dosentti, säveltäjä Eero Hämeenniemi on ollut vuosia myös opettamassa Chennain yliopistossa.
Eero Hämeenniemi on muuten kirjoittanut aivan vallan mainion kirjan Missa sade leikkii, Matkalla eteläisessä Intiassa. Jos vain saatte sen kirjan käsiinne, niin lukekaa. Hauska ja samalla viisas kirja Intian elämästä. Suosittelen.
Moi, valitettavasti asutaan aika kaukana, Keralassa. Oletko kaynyt ennen Intiassa tai asunut siella jonkin aikaa aiemmin? Menetteko asumaan omaan kamppaan vai miehen vanhempien luokse?
Joo, olemme miehen kanssa käyneet viimeisten 5 vuoden aikana Intiassa vuosittain pari kolme kertaa eli sinänsä ihan tuttuihin maisemiin olen menossa. (Keralassakin kävimme puolitoista vuotta sitten, ihana paikka!)
Nyt olemme muuttamassa samaan taloon miehen vanhempien kanssa. Meillä on kyllä oma kerros, mutta ei siinä varmaan ihan oman kämpän vertaista yksityisyyttä voi odottaa... Oletko muutes itse naimisissa intialaisen kanssa? Jos olet, niin millaiset asumisjärjestelyt teillä on?
Moi taas!
Juu, olen naimisissa intialaisen miehen kanssa ja meillakin on pieni vauva. Asutaan omassa talossa (Luojalle kiitos, silla raskausaikana asuimme miehen vanhempien kanssa ja vaikka mukavia ovatkin, ei niita vaan pystyisi kestamaan koko ajan ja kyllahan ne hermot kiristyivat itse kullakin puolen vuoden aikana). Intiassa suku on kylla paras ja pahin, mutta riippuu toki vanhemmista ja heidan avarakatseisuudestaan.
Vauvan kanssa parjaa kylla hyvin, mutta aika erilaista Intiassa on ja monet vauvanhoitotavat HYVIN erilaisia...
Heh, minullakin meinasi raskausaikana mennä hermot, vaikka anoppi oli vielä silloin monen tuhannen kilometrin päässä. ;) Appivanhempani ovat kyllä sinänsä ihan mukavia ja hyväntahtoisia ihmisiä, mutta ounastelen jo, että samassa talossa asuminen tulee olemaan vähän rasittavaa varsinkin kun on itse noviisin asemassa. Miehen siskokin jo varoittelee oman äitinsä rasittavuudesta ja puhuu, että "pitäkää kaikki asianne erillään ja ostatte sitten oman tontin ja rakennatte talon niin pian kuin mahdollista". ;) Katsotaan nyt sitten miten tässä käy, mies uskoo kaikista huolista ja varoitteluista huolimatta vakaasti, että yhteisasuminen tulee onnistumaan...
Harmi tosiaan, ettei asuta lähempänä toisiamme - toinen suomalais-intialainen vauvaperhe lähiympäristössä olisi ollut kuin lottovoitto. Mutta jos joskus satutte Hyderabadiin päin, niin tulkaa ihmeessä kylään! :)
nyt jo jotain ratkaisua asiaan kun noin moni varoittelee. On nimittäin ihan kansainvälisesti ja kautta aikojen aivan tyypillinen ongelma tuo...
Koska olette aika pitkälle varmaan jo sopineet asian tuohon malliin, ja avan päivän selvä on ettei mies asiaa välttämättä sinun kannaltasi oikein pysty tuntemaan, ehdottaisin seuraavaa: Jos pyytäisit ystävällisesti miestäsi ottamaan oikein hyvään intialaisen astrologiin yhteyttä ja jos hän voisi katsoa mikä on juuri teidän pienen perheen ja vaimon onnen kannalta paras paikka teille asua. Intialainen astrologia on huomattavasti kattavampi kuin länsimainen tai kiinalainen systeemi, ja siitä voi olla usein yllättävää apua. Esim. minulle astrologi pystyi kertomaan Intiassa käyneen tuttavani kautta hämmästyttäviä asioita viimeisimmästä raskaudestani -asoita, jota (puoli)tuttuni ei todellakaan voinut tietää.
Suosittelen lämpimästi. Sopii siihen kulttuuriin, ja jos sieltä selviää jotain olennaista, varmasti miehesikin osaa katsoa sitten asioita kenties uudelta kannalta. Onnea :))
Meilla on muuten ihan sama juttu, etta miehen siskon kanssa ollaan monta kertaa keskusteltu anopista ja muutenkin tasta appivanhempien luona asumisesta. Sisko-paralla on nimittain myos aika vaikeat asuinkuviot ja aluksi varsinkin sattui kaikenlaista ikavaa - kun mies oli toissa toisessa kaupungissa, appivanhemmat lukitsivat siskon usein "omaan huoneeseensa". Huh huh. Mulla ei toki ihan noin ikavia juttuja ole tullut kohdalle, mutta kaikenlaista muuta kylla, jakatyksesta selan takana puhumiseen. Mun raskausaikana en olisi saanut suunnilleen kiiveta portaita ylos jne, mutta myohemmin kun vauva oli tosi pieni ja vaativa, olisi yhtakkia pitanyt menna vaantamaan chapatia keittioon... Argh. Meilla muuten astrologilta kysyttiin neuvoja synnytysaikoihinkin! :D Tuli mieleen tuosta yhdesta vastauksesta ja astrologiasta.
Olisi todellinen helmijuttu jos asuisitte samassa kaupungissa tai edes osavaltiossa! Ehka miehesi haluaisi etsiskella toita kauniista Keralasta...?? ;)
että joku kirjoittaa ja kertoo tällaisesta. Itse en oikein tohtinut nuorta naista alkaa valistaa, jos ei uskoisi. Anoppi on nimittäin anoppi kaikkialla ja Intiassa on vielä sitten vieraalla malla ja koko suku siinä mukana. Hmmm....! Tosin sittenhän oppii kulttuurista. Vaan tuo on juuri tyypillistä, ensin hemmotellaan ja sitten on ihan toinen ääni kellossa, se kuuluu kulttuuriin ;)
Siellä missä naisella on hyvä olla, silloin lapsi on onnelline ja koko perhe voi hyvin. Meillä on tasa-arvosta kuitenkin aika eri käsitykset, ja yksilön vapaudesta. Suosittelen todella sitä astrologia, sillä silloin mieskin tajuaa että missä perheen/naisen on hyvä olla, sillä sitä hän kuitenkin viime kädessä haluaa.
Kiitos arvokkaista neuvoista ja kokemuksien vaihtamisesta. Astrologin pakeille meneminen olisi normaalitapauksessa loistava ajatus, mutta valitettavasti minun mieheni on tässä suhteessa vähän poikkeuksellinen intialainen eikä juurikaan tykkää horoskoopeista. Lisäksi olen itsekin suhtautunut hieman penseästi astrologiaan ja sen avulla käytävään valtapeliin (kieltäydyin mm. menemästä keisarinleikkaukseen anopin astrologin suosittelemaan aikaan, vaikka vielä synnytyssalissakin Intiasta tuli viesti, jossa yritettiin saada minua oikeaan aikaan leikkaukseen. ;) ) ja siksi saattaisi herättää epäilyksiä, jos haluaisin nyt yhtäkkiä konsultoida astrologia... Mutta ehkä voisin kysyä anopilta, onko hän tiedustellut asiaa omalta astrologiltaan - hän varmaan vain innostuu, jos osoitan kiinnostusta hänen suosikkiaiheeseensa. :)
Muuten olen yrittänyt takoa miehelle päähän juuri noita teidän esittämiänne pointteja onnellisuudesta, yksilön vapaudesta ym, ja hän sanookin, että haluaa meidän elävän kohtuullisen itsenäisesti (meillä on sentään talossa oma kerros, jossa on oma sisäänkäynti ja keittiö). Mutta sitä hän ei tunnu tajuavan, että sitten kun me siihen taloon muutetaan, niin käytännössä minä tulen viettämään paljon enemmän aikaa anopin kuin mieheni kanssa, ja anopin asioihinsekaantumis- ja sumplimisvaiston tuntien erillisen elämän eläminen tulee olemaan aikamoinen haaste. Sitten bonuksena tässä sopassa on se, että miehelläni on oma yritys ja toimisto saman talon pohjakerroksessa eli olisi hassua muuttaa muualle.
Mutta joo, tällä hetkellä minulla on kuitenkin jonkin verran toivoa siitä, että muutaman vuoden päästä anoppi muuttaa mieheni siskon lähelle. Hän nimittäin sumpli siskon naimisiin aika rankkaan perheeseen, potee siitä huonoa omaatuntoa ja haluaa mennä tyttärensä tueksi.
Jatkan viela tata keskustelua, oli ihan pakko kommentoida etta meidan lapsi syntyi lopulta sektiolla, tosin se ei ollut anopin painostuksesta johtuvaa, mutta sektiopaatoksen jalkeen soitettiin pikapikaa astrologille (kun ei ollut hatasektiosta kyse kumminkaan) ja kysyttiin oivallisin aika operaatiolle. Mua varoiteltiin synnyttamasta tiettyina paivina ennen laskettua aikaa enka saanut menna ollenkaan ulos niina "pahoina" paivina! :D
Vauvoista muuten sen verran etta olen kuullut mita uskomattomimpia lausahduksia "neuvolassa". Muutenkin tuo vauvanhoito Intiassa tuntuu olevan aika erilaista kuin Suomessa... Minka ikainen teidan pikkuinen on nyt? Kun kysyin lastenlaakarilta, ettenko voisi pikkuhiljaa aloittaa soseita maistelemaan kun vauva imaisi 4kk vanhana yli litran maitoa paivassa, ja etteiko se ole hieman jo munuaisille rasitteeksi, laakari paasti suustaan aivan huikean sammakon - sanoi ettei vauvalle saa antaa yli litraa maitoa, vaan minun pitaa korvata ylimeneva maito vedella tai mehulla! :D Etta nalkaiselle vauvalle pitaa sanoa, sorry, en voi antaa sulle maitoa enka sosetta koska who kaskee imettamaan 6kk vanhaksi vahintaan... Todella ravintorikasta tuo vesi ja mehu.
Miten teilla on kokkaamisen laita? Meilla on kylla oma emanta/kokki keittiossa mutta siitakin huolimatta minun olisi pitanyt opetella curryn tekojen salat (siihen aikaan kun vauva ei halunnut olla suunnilleen sekuntiakaan yksin...). Mietin etta siita helposti muodostuu ongelmaa. Intialaiset miehet (ja naisetkin toki) ovat suhteellisen passattuja ja rakastavat intialaista ruokaa. Ruuan tekemiseen taas saa kulutettua ihan jarjettomasti aikaa. Yhtaalla vanhempi sukupolvi on tottunut siihen etta miniat passaavat myos heita ja esimerkiksi tarjoilevat ruuan ja siivoavat poydan. Mina sain kuulla kunniani kun yovalvomisista vasyneena rahjustin keittioon tuomaan vaipparoskista VASTA kuuden aikaan aamulla enka vaantanyt hikihatussa idlia aamiaiseksi... Mieheni on onneksi tukenut minua taysin ja puolustanut kynsin ja hampain. Huoh. :)
näkökantoja vauvanhoitoon kyllä on maailmassa. Meillä on Suomessa vähän teknisempi tapa hoitaa lapsia. Esim Saksassa missä 1.kolmesta lapsestani syntyi on huomattavasti luomumpaa. Ja tuo lääkärisi ohje kuulostaa aivan normaalilta.
Jos haluat hoitaa lapsen perinteiseen suomalaiseen neuvolatyyliin, siihen en osaa sanoa neuvoja, koska en ole sen kannalla, sillä saa lapset koravasauírauskierteeseen mm. ja ihottumaa ym.allergiaa, joita on suomalaisilla lapsilla aivan valtavasti.
Itse olen imettänyt lapseni ja syöttänyt mahd.luonnonmukaisesti. Maitoa, siis lehmän, välttänyt tosi paljon, tai vaan keitettynä.
4kk lapsella on nimenomaan hurja syömisvaihe, silloin kun vaan jaksaa imettää mahdollisimman usein, vaikka vähän mutta hyvin usein rinnalle lapsi, maidontuotanto kasvaa silloin vauvan tarpeen mukaan.
Jos äiti syö vielä ohrasta tehtyä ruokaa ja syö hyvin ja juo paljon vettä ja vaikka Weleda'n imetysteetä (saa luontaistuotekaupoista) ja syö rautaa ja vitamiineja, niin imetystä voi jatkaa aina 9kk asti, tai miten pitkään nyt sitten haluaa, mutta täysimetys onnistuu kyllä siihen asti. On sekä tyttöjä ja suursyömäripoika, nuorimmaiseni on kohta 3v :)
Suomesssa ei jostain syystä neuvolassa riittävästi kannusteta imetykseen ehkä nykyään vähän enemmän, eli ei sitten osata enää neuvoakaan. Kyllä ovat neuvolassa aina ihmetelleet kuinka lapset aina vaan kasvaa normaalisti käyrien mukaan vaikka en ole antanut lisäravintoa. Silti äidin maito eli ihmisen maito on ihmislapselle parasta.
Jos se ei onnistu, sitten voit alkaa syöttää luonnonllisesti, tekemällä puuroa, jossa vähän laadukkaita öljyjä, mantelia. Tehdä yhtä hyvin ruoansulatukselle sopivaa ravintoa kuin äidinmaito. Jotkut antavat vuohen maitoa, se on peni eläin. Lehmän maito ei ole niin soveltuvaa pienelle ihmiselle, sillä vasikka nimittäin kasvaa puolessa vuodessa lähes täysikasvuisen kokoiseksi, on siis liian vahvaa, ja koostumukseltaan toisenlaista kuin ihmisvauvalle tarkoitettu ravintoneste.
Voit lukea vaikka Helma Danner'in kirjasta Bio-Kost für mein Kind. Siinä todella hyvin neuvotaan pienen vauvan sekä imettäminenn ja pikkuhuljaa lisättävä ravinto kuukausi kuukaudelta, tai vaihtoehtoisesti vain itse tehty ravinto. Katsoin juuri, hänellä on nettisivukin. Näin syötetty tyttäreni on jo 18v. pitkä ja vahva, menestyy koulussa.
Toiset olen samoin syöttänyt, ja ihmiset on ihmetellyt kun en ole antanut tutteleita ja puurokorvikkeita ja kaikkea mitä Suomessa perinteisesti lapsille syötetään.
Olin itse korvasairauskierrelapsi, siksi vältän sitä maitoa lapsilla, vain keitettynä, tai luomu, tai tuoremaito. Suvussani on paljon ihottumaa ja allergiaa, vaan omat lapseni eivät näitä ole saaneet. Olen sitä mieltä että tämä meidän lasten liian varhainen kaupan valmisruokasyöttäminen saa nämä kaikki sairaudet ym.aikaan. No se on oma mielipide, vaan silloin kun muutin Saksasta taas koti-Suomeen ihmettelin todella tätä allergia-, astma- ja keliakia-vyöryä...
Mahdollisimman luonnonmuksaisesti syöttäminen on lapselle parasta, jos vaa äiti sen jaksaa. Imetys on tosi hieno juttu, ja sen voi alkaa taas vaikka olisi välillä jo siirtynyt valmisruokiin ja -maitoihin. Omaa maidontuotantoaan voi listätä em.neuvoilla, siihen pitää vaan luottaa. Kun tiedät sen että yhtälailla kuin lapsi kasvaa sisälläsi, niin maitoa valmistuu ihan koko sen lapsen vauva-ajan. Hirveitä ne puheet kun kysytään epäillen, vieläkö se maito riittää?, tai lapsi huutaa kun sillä on nälkä ja äiti vaan tarjoaa omaa maitoaan...! Tietämättömien, ymmärtämättömien ihmisten puhetta. Eihän kukaan kyseenalaista lapsen kasvua kohdussakaan.
Ei ole jotain ihmeellistä maitovarastoa josta maito sitten loppuise, vaan maitoa kyllä valmistuu ihan koko ajan niin kuin kehon muitakin nesteitä. Kun sille antaa vain mahdollisuuden ja edellytykset. Oksitosiinihormoni laukaisee maidontulon, kun katsot että olet rauhallinen, onnellinen ja rentoutunut ja saat oikeaa ravintoa itse, maito kyllä riittää. Luonto on viisas, ja kehosi tulkitsee viestit. Eli jos alat antaa lisäravintoa, vastaavasti maidon tuotanto vähenee, vaan voit taas alkaa alusta ja listätä maidontuotantoa kun alat vaan imettää useammin.
Saksassa neuvottiin vaihtamaan usein rinnalta toiselle, eli aloitat vaikka vasemmalla muutama minuuttia, siirrät vauvan sitten oikealle pää-imetyksen ajan ja sitten lopuksi vielä vasemmalle takaisin. Suraavalla imetyskerralla sitten aloitat oikealta samaisen proseduurin. Näin joka imetyskerralla molempia rintoja käytetään, eli vähän eri imetystekniikka kuin Suomessa.
Tämä vaikuttaa äidin aivoissa oksitosiiniin ja lisää maidontuotantoa, kun molempia rintoja stimuloidaan riittävästi joka kerralla.
Anteeksi pitkä vastaus jos ei ollenkaan sovi tilanteeseesi, vaan luulen että paremmin ja laadukkaammin syömisessä sinulla ja perheelläsi on huomattavan paremmat edellytkset kuin täällä purkkiruoan luvatussa maassa. Intiassa rakkaudella valmistetussa ruoassa on paljon pranaa, meillä se kulttuuri on ehkä vähän kadonnut, paitsi tietysi mamman lihapullissa ja kotileivotussa nisupullissa sitä praanaa vielä on
Heh, ihan kun sun kotonaolo niinä pahoina päivinä olis voinu pysäyttää synnytystä, jos se olis toden teolla sattunu alkamaan. :) Mä odotan täällä jo mielenkiinnolla, mitä mun seuraava raskaus ja vauvanhoito Intian maaperällä tuo tullessaan... Lääkäreistä puheenollen täytyy myös mainita, että mullakin on jo ihan iloisia kokemuksia sikäläisistä valkotakeista. Me oltiin nimittäin mun alkuraskaudesta Intiassa käymässä ja satuin sitten menemään paikalliselle gynelle ja ultraan. Kun ultrakuvat saatiin käteen, niin gyne päätti huomaavaisena naisena selostaa myös mun anopille kaikki yksityiskohdat mun munasarjoista, kohdusta ym. - ja tietysti täyden kuvituksen kera. Eli mitä tästä opimme - vaitiolovelvollisuus on Intiassa aika joustava käsite ja kaikkien terveydentila kuuluu kaikille (kyllä mäkin sitten toisaalta tiedän kaiken esim. entisen kokin ihmeellisestä mahakasvaimesta ja anopin verenpaineesta).
Meidän vauva on tällä hetkellä vähän alle 5kk. Entä teidän? Onko sulla muutes suunnitelmia hankkia myöhemmin töitä vai ootko tyytyväinen kotona?
Joo, noita kokkaamiseen liittyviä juttuja olenkin jo ehtinyt miettiä ja mustakin tuntuu, että anopin läsnäollessa siitä saattaa tulla paineita. Mies väittää kyllä, ettei mukamas tarvitse muuta kuin yhden curryn ja vähän pachhadia/chutneya lounaaksi, ja illalla söisi sitten samaa currya ja ehkä sambaria. Mutta anoppi tykkää laittaa täysiä intialaisia aterioita eikä varmaan katso hyvällä silmällä, jos mä poikkean tästä traditiosta enkä ruoki hänen poikaansa kunnolla. Vähän helpottavia tekijöitä on kuitenkin a) se, että meilläkin on palvelija vihanneksia pilkkomassa, b) se, ettei anoppi kai odota mun laittavan ruokaa itselleen ja appiukolle ja c) se, että oon jo Intian-reissuillani ehtinyt opetella ainakin vähän paikallista ruoanlaittoa.
Mutta oikeesti - VASTA kuudelta tyhjentämässä pienen yöllä heräilevän vauvan vaipparoskista! Miten se anopin pieni kultapoika oikein selviää hengissä, kun valkoinen vaimoke ei edes laita kunnianarvoisalle aviomiehelleen idlejä ihmisten aikoihin! :P
Ja täytyy vielä sanoa, että ihanaa, kun voi puhua vapaasti näistä asioista jonkun sellaisen kanssa, joka varmasti ymmärtää. :)
Jostain syysta ainakaan mun koneella ei nay tata vastausta... Joten laitanpa uudestaan.
:) :) Todellakin, hurjan mukavaa puhella naista jutuista ja jakaa kokemuksia! Hauska tutustua! En tunne yhtaan toista intia-suomiparia, jolla viela kaiken lisaksi on pikkuinen vauveliini! Kumpikos teilla on ja miten tulokkaaseen suhtauduttiin? Meille kavi hassusti kun ultrassa sanottiin etta tytto on tulossa ja mieheni aidille se oli jokseenkin masentava uutinen, silla kaikki tahan mennessa tulleet lapsenlapset ovat tyttoja! Miehen veljen vaimon ultrassa taas nahtiin poika ja siitakos riemu repesi. :) Mutta ihan viimeisilla viikoilla veljen vaimo saikin kuulla etta vauva onkin tytto, oli anoppiparka ihan sekaisin. Han vain toisteli, viisi tyttoa... Viisi tyttoa! :D No, meille tupsahtikin sitten poika! Miehelle tytto olisi oikeastaan ollut mieluisampi, koska hanen horoskoopissaan sanotaan etta pojat saattavat tuoda harmia tullessaan. Ulps. :)Meidan vauva on nyt 8kk vanha hurmuri.
Mulla oli valilla ihan kamalaa ja toisaalta hulvatonta raskausaikana Intiassa. Ensimmainen laakarini ei kysynyt minulta kuin yhden ainoan kysymyksen jokaikisella kerralla: tunnenko lapsen liikkeet. Kaikkiin mun kysymyksiin tuli ymparipyorea vastaus tai pelkastaan se kuuluisa paanheiluttaminen sivulta toiselle, joka voi tarkoittaa ihan mita vaan. :D Lopulta itse asiassa vaihdoinkin koko sairaalaa, koska raskauden loppua kohden paniikki alkoi hiipia pintaan ja epaluottamuslause koko sairaalaa ja laakaria kohtaan. Epiosotomia, jota pelkasin ennakkoon, oli ehdoton, aina tehtava rutiini ja siitahan on toki monta mielta, mutta mina olisin halunnut edes varmuuden siita etta jos se ei ole tarpeellinen, kukaan ei tule silpomaan ihan huvikseen vain koska nain kuuluu tehda (ja Intiassa se olisi mahdollista). Mennessani verikokeeseen, sankka joukko ties keta sairaanhoitajia yms. hengasi vieressa tuijottamassa mua kuin nayttelyerinetta kun kolme eri tyyppia yritti nyhtaa minusta verta mutta kukaan ei onnistunut - koskaan aiemmin mulla ei ole ollut hankaluuksia verikokeen kanssa. Kun olin rei'itetty molemmista kasivarsista ja todella uupunut, en olisi saanut lahtea vaan henkilokunta hyori ymparilla "madam, sit down, sit down." Lopulta paikalle pyrahti jokinsortin osastonjohtaja, joka alkoi kyselemaan mita oikein tapahtui ja suostuttelemaan mua jaamaan viela verenottoon... Huh! :) Mun piti lisaksi maksaa 30% korkeampaa international patient-maksua kaikesta vaikka asun kaupungissa. Onneksi ennen h-hetkea loysin aivan loistavan sairaalan ja laakarin, joka taitavan henkilokuntansa kanssa auttoi pienokaisemme maailmaan.
Mina en ainakaan lahivuosina tule tyoskentelemaan kodin ulkopuolella, silla mun mies haluaisi mun olevan kotona lapsen kanssa ja muutenkin meidan elama ja miehen tyo on aika vaihtelevaa, joten olisi aika hankalaa munkin hankkia pysyvaa tyota. Me ei nimittain asuta Intiassa ihan koko vuotta. Mina oon kylla tyytyvainen kotona ja meilla on myos nettibisnesta ja muuta sen sellaista, johon voin tyopanosta antaa. Talla hetkella oon kylla aika kiinni tuossa muksussa varsinkin kun poju on alkanut konttaamaan. Ruuanlaitto voi olla suhteellisen helppoakin ja jotkut curryt on tosi nopeita tehda. Mun miehen kotona on totuttu syomaan ihan hirvea maara erilaisia ruokalajeja, joten pikku paineet paalla... ;D Miehen kotona siis lounaalla ja paivallisella on noin kahta, kolmea erilaista currya, lisaksi kolmea erilaista vihannesmossoa, tietenkin riisia ja paistettua kanaa tai kalaa, kananmunaa ja erilaisia pikkelseja plus kotona tehtya jogurttia. Aamuisin on aina idleja, dosaa ja chammanthia, chutneyta tai chapatia seka currya. Valipala saattaa olla paistettuja banaaneja, kakkua, paistettuja perunoita tai tapiocaa. Njam... :) Mun miehen lempparit on onneksi aika helppoja tehda, mutta en todellakaan edes yrita pyrkia samaan ruokamaaraan kun on pikkuvauva talossa.
Onneksi olkoon vaan esikoispojan ja suvun perillisen johdosta! :) Meille tuli tyttö, vaikka poikaahan siellä tietysti olisi enemmän toivottu siitäkin huolimatta että papukaijaennustajan mukaan tytön syntymä toisi meille onnea ja menestystä kun taas pojasta olis tullu pelkkä kotona laiskotteleva, rahaa kuluttava vätys. Tyttöön onkin suhtauduttu ihan mukavasti ja kun olimme maaliskuussa Intiassa näyttämässä häntä, kiinnostus oli koko suvun osalta valtava ja kaikki suhtautuivat positiivisesti. Anoppi taisi myös unohtaa poikavauvatoiveensa, koska meidän pikkuinen tupsahti maailmaan (luonnollista tietä!) niin hyvällä hetkellä, ettei kuulemma edes anopin kolme hoviastrologia olis löytänyt parempaa, vaikka olis etsiny 10 päivää. Kun soitettiin vauvan syntymän jälkeen Intiaan, anoppi siellä itki onnesta lapsenlapsensa suotuisan syntymähetken liikuttamana. ;)
Siis mitä? Tehdäänkö Intiassa aina episotomia? Apua, miten mä uskallan tulevaisuudessa hankkia siellä lapsia! Täytyy varmaan pistää mies asialle niin että se pistää kaiken maailman leikkelijät kuriin ja järjestykseen sitten kun se aika tulee. Mutta international patient -maksuilta ja muiltakin ulkomaalaisten erityistaksoilta mä oon ainakin tähän asti välttynyt sillä, että käytän saria ja puhun niille vähän telugua. ;) Sitten ne on aina ollu ihan ihastuksissaan ja kuvitellu, että mä asuisin Intiassa eikä oo huomannu karhuta ulkomaalaismaksuja. Käytätkö sä muutes yleensä intialaisia vai länsimaisia vaatteita?
Wo-hou, noi teidän anoppilan ruokamäärät lyö kyllä laudalta mun anopin kokkailut! ;) Meillä ei oo yleensä kuin yhtä currya, dalia, sambaria/rasamia ja jugurttia tai erilaisia jugurttipohjaisia systeemejä. Ja kaikki on pelkkää kasvista, brahmaaneja kun ollaan. Aamusinkaan ei oo ikinä kun yhtä ruokalajia (idli/dosa/kichidi) chutneyn tai pikkelsin kera eikä meillä kukaan väännä noin hienoja välipalojakaan. Mutta joo, teidän ruokamääristä kuulemisen jälkeen suhtaudun kyllä ehkä vähän rauhallisemmin omiin tuleviin kokkailuvelvollisuuksiini. :)
Miten intialaista nuo anopin onnenkyyneleet syntymahetken osuttua napakymppiin! :D Ja niin tuttua... :) :) Todellakin, olin ensin kirjoilla kaupungin "parhaassa" sairaalassa, jossa mulle nyokyteltiin etta kylla juu, epiosotomia on aina rutiinitoimenpide. Vesisynnytyksesta ei oltu melkein kuultukaan ja kivunlievityskin oli aika niukanlaista, samoin mahdolliset synnytysasennot (jos vaikka olis tehnyt mieli menna kontilleen akeltamaan penskaa ulos:). Mulle tuli sellainen fiilis etta mun itsemaaraamisoikeus on pahemman kerran vaarassa, eika mua kuunneltais synnytyksessa kumminkaan. Sairaala osasi kylla rahastaa ja meille tarjottiin synnytyssviittia sellaiseen mukavaan 10 000 rupian vuorokausihintaan... (ja vuorokausirajoista ei jousteta, eli hyvinkin voisi tulla kahden vuorokauden maksut jo synnytyksen aikana)
Sitten loydettiin aivan huippu, pienempi sairaala joka on erikoistunut naisten terveyteen, hedelmoityshoitoihin jne. Omistaja oli ollut mieheni opettaja aikoinaan ja sairaalassa oli ennenkin synnyttanyt Eurooppalainen nainen, jota he olivat kuunnelleet ja antaneet naisen itse paattaa synnytyksen kulusta. Olin todella huojentunut... Ainoa miinuspuoli oli se etta mieheni ei olisi saanut tulla kanssani odottamaan synnytyksen etenemista ykkosvaiheeseen, kun supistuksen alkavat. Tama siis muiden synnyttajien yksityisyyden ja rauhan vuoksi. Mutta sittemmin vauva syntyikin sektiolla joten leikkaussaliin mieheni paasi mukaan, mutta vain koska on itse alan miehia.
Kaytan seka intialaisia etta lansimaisia vaatteita vaihtelevasti, mies kylla tykkaa enemman lansimaisista vaatteista mun ylla. Churidareja oon teettanyt kun valmisvaatteet on niin hassun loysia ja muodottomia. Sareja en oo pahemmin viela kayttanyt, osin tuon vauveliinin vuoksi - raskaana ollessa viihdyin helpommin paalle sujahtavissa vaatteissa ja sittemmin imetyksen ja muun vauvaelaman kannalta sarit eivat oo olleet kovin kaytannollisia.
Kuinka kauan ootte aatelleet asua Intiassa, vaiko siis ihan pysyvasti, vaikka loppuelamaksi?? :) Miten sun vanhemmat ja kaverit on suhtautuneet ajatukseen? Mun vanhemmat ovat olleet aika kauhistuneita valilla ja ennen kuin kavivat itse paikan paalla, mielikuvat laukkasivat aika villeina. Plus meinaa unohtua tuo tosiseikka etta Intia on todella suuri maa ja esimerkiksi ne kaikkein levottomimmat alueet ovat meista katsottuna hyvin kaukana. :)
Jep, nain on marjat etta anoppilassa ruoka on erittain tarkea osa paivaa... Mieheni isa on se joka vaatii monenmoiset ruokalajit muttei itse kanna edes lautasta keittioon. Heilla on aina ollut emanta/kokki joka hoitaa kaiken ruuanlaiton! Anoppi ei itse asiassa tee ollenkaan ruokaa vaan lahinna nalkuttaa kaikesta. :) Tuhma mina...
Hui, täytyy sitten seuraavan vauvan kohdalla tosiaan panostaa siihen, että löytää sairaalan, jossa kuunnellaan synnyttäjää eikä vaan noudateta tiukasti jotain 50-lukulaista sääntökirjaa. Sängyllä selällään synnyttäminen ei tod. houkuttele, koska se on fysiologisestikin mahdollisimman epäkäytännöllinen asento, kun siellä on häntäluu ym. tiellä painamassa eikä painovoimastakaan saa apua. Me asutaan tällä hetkellä Isossa-Britanniassa ja haettiin melko perusteelliset synnytysopit paikallisen synnytysvalmennukseen erikoistuneen järjestön kurssilta ja niihin tietoihin voidaan sitten vedota myös Intiassa... Jos ette olis päätyneet sektioon, niin olisko sun mies saanut sitten synnytyksen loppuvaiheessa olla läsnä?
Joo, mäkään en oo mikään chudidar-fani, koska ne on tosiaan vähän liian säkkimäisiä (ekan kerran kun sain täällä Euroopassa ne housut käsiini, luulin, että räätäli oli tehnyt karmean virheen! ;) ) eikä mun mielestä muutenkaan sovi mulle erityisen hyvin. Oon aatellu Intiaan-muuton jälkeen siirtyä kokonaan sareihin, koska mies tykkää kovasti ja mäkin tykkään käyttää niitä ja käydä sariostoksilla kälyn ja anopin kanssa. Ja ainakin meillä päin intialaisten vaatteiden käyttäminen vähentää epätoivottua huomiota miesten taholta. Tunnen meidän naapurustossa yhden venäläisen tytön, joka on kertonu monta monituista tarinaa siitä, miten sen farkut, bikinit (!) ym. on houkutellu kaikenkarvaisia häiriköitä ja tirkistelijöitä ja aiheuttanu jopa oikeita nyrkkitappeluita, kun sen intialainen mies on sitten hermostunut tuijotukseen. Paras juttu on se, kun ne oli ollu jossain biitsillä ja se sen äijä oli sitten lähtenyt uimahoususillaan läskit hyllyen pieksemään jotain tyyppejä, jotka oli yrittäny ottaa salaa valokuvia bikineissä aurinkoa ottavasta valkolaisesta. :D
Me ollaan näillä näkymin muuttamassa sinne melkoisen pysyvästi. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan siis ainakin siihen saakka, että lapset tulee lukioikään. Sen jälkeen Suomi lienee parempi paikka, koska siellä koulunkäynti ei aiheuta niin paljon paineita lapsille ja on lisäksi ilmaista ja laadukasta. Tällä hetkellä meidän porukat on ihan ok meidän muuton kanssa, mutta ennen kuin ne oli käyny Intiassa, niin vastarinta koko meidän suhdetta vastaan oli kyllä aika kova ja Intiaan muutto olis ollu suuri kauhistus. Kaverit on pääasiassa ollu innoissaan, että ne voi sitten tulla Intian lämpöön lomalle. ;) Ootteko tekin aikeissa asua siellä ihan pysyvästi? Ja kuinka kauan sä oot jo tähän mennessä ollut siellä?
Ihan samat ajatukset oli mullakin synnytysjutuista. En ymmarra laisinkaan miksi tuo selallaan makaaminen (hankalaa jo muutenkin ison vatsan kanssa, saati sitten kipeiden supistuksien kera!) ja ponnistaminen tuntuu olevan vielakin se "ainoa" vaihtoehto Intiassa. Esiaidithan synnyttivat usein seisten ja onhan muitakin mahdollisuuksia, tuolia ja allasta ja muuta! Briteissa ollaan muuten todella edella aikaansa synnytysjutuissa, hyva etta sait synnyttaa esikoisesi niin hyvissa puitteissa! Mies ei olisi paassyt mukaan sektioon eika myoskaan synnytyssaliin jos samaan aikaan olisi ollut muita synnyttajia lasna (ja sehan on aika todennakoista varsinkin populaatiorajahdys-Intiassa:). Olikin aika jannaa etten nahnyt yhtaan tulevaa isukkia lahimaillakaan odottavia aiteja. Vieruskaverit huusivat aitia avuksi vaikka eihan se amma tietenkaan saanut synnytysosastolle mukaan tulla.
Laakarit ja muu hoitovaki muuten kommentoivat mulle etta niiden mielesta olin mahtava potilas kun en valittanut ja vaikertanut kauhusta ja haveliaisyydesta koko ajan, olipa kyse mista tahansa. Se oli mun mielesta valilla jopa karsean noloa kun laakari kommentoi mulle viereisen synnyttajan haarojen valista, etta katso nyt miten intialainen tytto huutaa, mutta sina olet niin rohkea ja helppo potilas!!! :D No juu, Intiassahan kieltamatta tuntuu olevan aikamoinen valitus ja vaikerruskulttuuri, mita tulee naisiin ja miehiinkin, vai oletko samaa mielta?! :) Toisaalta ainakin minun tuntemani suomalaiset ennemmin purevat hammasta ja manaavat perkeletta mutta eivat alennu vaikertamaan vaikka paa olisi irti!
:D No juu! Ei ehka tosiaan kannata bikineissa keikistella jos haluaa pysya matalan profiilin linjoilla. Mulle anoppi on monta kertaa kieputtanut kaulaan ja rinnuksen paalle huivia jos jonkinlaista kaupungille lahtiessa, vaikka aika monen mittapuun mukaan mun vaatteet eivat ole olleet mitenkaan ylettoman rivoja. :D Joskus se on jopa maininnut hieman vaivautuneena etta saattaa olla tirkistelijoita liikkeella, joten parempi verhoutua kunnolla. Mun anoppi on muuten yllattavankin suorapuheinen, mita tulee vaikka seksiin! Ei ihan heti uskoisi korviaan. Se on meita monta kertaa varoitellut etten vaan tulisi heti toistamiseen raskaaksi ja neuvoi, etta synnytyksen jalkeen ei saa harrastaa "contactia" (mun mielesta niin hulvaton ilmaus!:D) ainakaan kolmeen kuukauteen.
Mekin aiotaan jaada pysyvahkosti Intiaan, tosin mies kay toissa osan aikaa vuodesta muilla mailla vierahilla ja me tietysti seurataan perassa ainakin sen aikaa kunnes piskuinen menee kouluun. Sen mita tiedan intialaisesta koulujarjestelmasta, niin tuntuu olevan aika hirvean kilpailuhenkinen ja rankka. Miehen siskon lapset ovat vasta 3 ja 6-vuotiaita ja opiskelevat jo taytta hakaa, huh huh. Lisarasitteena on tietenkin ne eri kielet, vaikka onhan siita ihan hirveasti hyotya. Miehen kotikieli on vaan kuulemma ihan tajuttoman hankala oppia ja kaikki lapset tuntuvat vihaavan kielioppia ja kirjoittamista. Miten teilla tuo kielipuoli menee? Sun mies puhuu siis Telugua? Ja keskenanne enkkua? Ja sina lapselle suomea? Meilla on juuri tuollainen kielikolmio, tosin mun mies ei kylla pahemmin omaa kotikieltaan rakasta (sillakin on huonoja koulumuistoja! :D). Me ollaan asuttu usassa ennen Intiaan muuttamista ja nyt tulee tayteen vuosi Keralassa, eli suhteellisen noviisi olen viela kaiken suhteen.
Ai että siellä synnytysosastolla oli siis monta vaikertavaa ja huutavaa synnyttäjää vieri vieressä selällään pukertamassa? Siellä oli sitten varmaan ihan kamala mekkala! Eikä sinne saanu tulla ketään muita kuin itse synnyttäjä - ei edes synnyttäjän oma amma? Oon jutellu täällä muutaman eläkeiässä olevan britin kanssa ja niiden jutuista päätellen täällä on viimeks ollu tommonen meininki 50-60-luvulla (mutta tod.näk. kuitenkin ilman ylenmääräistä valitusta ja vaikerrusta). Hehe, todella hulvaton juttu, että sait synnytyksessä vierustoverin haarojen välistä noin rohkaisevaa positiivista palautetta! :) :) Ei tommosta ihan jokainen synnyttäjä saa osakseen! :) Ja kyllä, oon samaa mieltä siitä, että siellä valitus- ja vaikerruskulttuuri on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Ja oma lukunsa on myös ne hienohelmat, jotka päättää jo etukäteen mennä sektioon niin että pääsis koko synnytyksestä vähemmällä vaivalla. Mutta täytyy kyllä vielä tunnustaa, että kyllä mäkin täällä huusin kuin syötävä, kun supistukset läheni loppuaan (jostain syystä kukaan ei edes tarjonnu mulle ilokaasua, jonka vetäminen olis hillinny karjumista), mutta toisaalta pystyin sitten myös jotenkin ihmeen kaupalla lopettamaan karjunnan kokonaan, kun kätilö neuvo huutamaan "ääntä säästäen". :)
Vai että valisti anoppi teitä pidättäytymään "contactista" kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. :D :D Tästä tuli heti mieleen mun ensitapaaminen miehen toisen mummon kanssa (kälyn hääjuhlassa). Se kekkas nimittäin heti ensitöikseen kysyä multa niinkin tahdikkaan kysymyksen, kuin että harrastetaanko me seksiä (ei oltu vielä sillon naimisissa). Sitten vakuuttelin sille siinä kirkkain silmin, että eihän toki, mitä se semmonen oikein on! Ja onnistuin ilmeisesti olemaan vakuuttava, koska tapaamisen päätteeks se vaikutti tyytyväiseltä, otti ison jalokivisormuksen omasta sormestaan ja tuli tunkemaan sitä mun sormeen. Ja tän mummon seksijutut sai vielä jatkoakin, kun me oltiin kerran menossa sen kanssa jonnekin autolla ja kun istuttiin kaikki kolme vieri vieressä takapenkillä, se alkoi yhtäkkiä tivata meiltä, mitä ehkäisyvälineitä me käytetään. Olo oli kuin tulisilla hiilillä, kun se siinä tapitti tuimasti meitä molempia eikä kumpikaan hetkeen saanu sanaa suustamme. :P Niin, ja yks vielä tätäkin kiusallisempi tapaus oli se, kun anoppi kerran arvuutteli oman tyttärensä ja vävypoikansa värkkien yhteensopivuutta! :D
Ja mulla on myös samanlainen hieman kauhunsekainen olo, mitä tulee tohon intialaiseen koulujärjestelmään. Ei oikein tunnu kivalta, että esim. miehen siskon 2,5v. tytär on jo ollu yhden lukuvuoden koulussa ja sille on varmaan 1-vuotiaasta alkaen toitotettu innokkaasti "abc":tä ja "123":a ja englanninkielisiä sanoja, vaikka eihän nyt 1- tai edes 2-vuotias voi vielä oppia aakkosia, varsinkaan englannin ei-foneettisella kirjoitusjärjestelmällä. Mutta niin kai se on, että maassa maan tavalla ja kai ne lapset sieltä sitten loppujen lopuksi hengissä selviää.
Myös kieliasiat vähän mietityttää, koska en tiedä paljonkaan siitä, miten kolmen kielen sekamelska vaikuttaa lapsen kielitajuun - jos mitenkään. Me puhutaan tällä hetkellä kotona englantia ja myös enenevissä määrin telugua. Telugu sopii itse asiassa suomalaisen suuhun paremmin kuin englanti ja pystyn jo juttelemaan aika sujuvasti kaikissa arkitilanteissa. Kirjoitusjärjestelmäkin on foneettisuuden takia ollut kohtuullisen helppo oppia. Mies sen sijaan ei oo vaivautunu opettelemaan suomea, vaikka oon monta kertaa vihjaissut, että musta olis ihanaa, jos se puhuis edes vähän... Toivon vaan, että pystyn loppupeleissä pitämään kiinni aikomuksestani antaa lapselle hyvät suomentaidot. Ainakin oon jo suunnitellut, että otan Intiaan-muuton jälkeen sen nettipalvelun (en nyt muista nimeä), jonka välityksellä saa kaikki Suomen tv-ohjelmat käyttöön...
Onko sun mies ja sen perhe muutes käyny Suomessa?
Heh hee!!! :D Taalla hihittelen noille teidan intiamummojen suorasukaisille contact-jutuille! :D Tasta aiheesta tulikin mieleen etta me kysyttiin silta ekalta laakarilta raskausajan seksista - koska miehen mielesta oli niin hulvattoman hauskaa nahda tuolissaan vaivautuneena pyoriva laakari. :) Mulla oli hieman erilainen tuo synnytyskokemus kun lasketun ajan ylityttya mulle suositeltiin synnytyksen kaynnistysta jotta vauvalle ei vain tulisi ongelmia lapsiveden ja mekoniumin kanssa. Kuulemma erittain yleista kuumassa ilmastossa eli pitkittynyt raskaus saattaa olla erittain vaarallinen lapselle. Siispa aamutuimaan minut laitettiin tiputukseen niiden muiden tulevien mammojen kanssa ja yksi toisensa jalkeen raasut alkoivat huutaa hurjana ammojaan. Ei sinne osastolle saanut kukaan muu tulla kuin hoitajat ja laakarit. Mun mies tuli asianmukaiseen asuun sonnustautuneena vahan ennen kuin mentiin sektioon. Muuten ammat ja muut sukulaiset joutuivat odottamaan kaukana pitkan kaytavan paassa, jonne sitten vastasyntyneet tuotiin naytille ja ainakin minut karrattiin sektion jalkeen tapaamaan miesta hetkeksi ja lyotiin lukkoon vauvan nimi jotta saatiin heti paperit kuntoon.
Mun hienot suunnitelmat siita kuinka kavelen ja liikun supistusten aikana helpottaakseni kipua menivat siis ihan monkaan, samoin kuin kaikki ennakkoon mietityt strategiat kivunlievityksesta sun muusta. Jalkeenpain olen tajunnut etta enhan mina olisi edes paassyt kavelemaan ja vaikka tanssimaan siella osastolla tippa kadessa ja suhteellisen tylyt sairaanhoitajat hyorimassa ymparilla! Muut synnyttajat olivat kovin lapsen nakoisia (vaikken itsekaan nyt ole ialla pilattu:) ja sairaanhoitajat tylyttivat aika ankarastikin valilla, kuten vaikka ne kommentit siita vaikerruksesta. :) Tuskaiset tytot pyysivat madameja tuomaan vetta ja hieromaan jalkoja. Ei puhettakaan ilokaasusta tai vaikkapa veden kipua lieventavasta vaikutuksesta... Ymmarran kylla etta varmaan on myos hapealla oma osansa itkussa ja hammastenkiristyksessa kun yhtakkia monta tyyppia on alapaan kimpussa, etenkin jos on nuori ja ujo intialaistytto. En tiia onko meidan rempsea saunakulttuuri ja muu avoimuus osasyyna siihen ettei mulle tuottanut mitaan ongelmaa tuo puolialastomuus ja sen sellaiset. Synnytyshan on aika elaimellista hommaa lopulta. :)
Tulipas mieleen etta juhlistitteko ollenkaan sita 28 paivan juhlaa vauvan kanssa? Onko sun miehen suku kokonaan Intiassa vai onko osa Briteissa lahella teita? Meinaatteko teettaa lapselle horoskoopin (ainakin kai sun anoppi tykkaisi?:)? Ja teettiko perhe teista kahdesta yhteensopivuushoroskoopin kun olitte menossa naimisiin? Meilla mina halusin ihan uteliaisuudesta tietaa, miten hyvin me sovitaan yhteen astrologisesti. Ja lapselle teetetaan varmaan horoskooppi kunhan tayttaa vuoden tai jotain sen suuntaista, kun se tuntuu olevan niin tarkeaa perhelle. En suhtaudu penseasti astrologiaan vaan aika huumorintajuisesti ja tietylla uteliaisuudella. Mies ei nuorempana koskaan uskonut horoskooppeihin mutta siita taitaa tulla taikauskoisempi mita enemman noita vuosia karttuu. :)
Huijui, aika hirmuinen hetki varmaan tuo "ootteko olleet jo contactissa?"-utelu, ja viela noin kunnianarvoiselta taholta! :D Meilla on hieman ollut krohom ja kraham tuo naimisiinmenon ja lapsen tulon tiukka aikataulu. Anoppi yllatti miehen kysymalla oonko raskaana kun oltiin sovittu haapaiva (en ollut viela silloin). Se vaan yhtakkia tupsahti huoneeseen ja taraytti kysymyksensa. :) Mutta mika maiha olikaan etta tulin raskaaksi juuri ennen kuin mentiin naimisiin ja siitapa onkin ollut monella seka pilketta silmakulmassa etta hienoista paheksuntaa, kun tulee esille nuo paivamaarat. Ai milloin menitte naimisiin? Ja milloin vauva syntyi?! Miten onkaan mahdollista... Tallaisessa tilanteessa on mahdotonta kieltaa varaslahto ja esiaviollinen contact... ;D Vastasitteko mitaan mummon ehkaisyuteluille?! Apua mika kysymys!! :D Meilla on kayty lapi myos anopin omat raskauskokemukset ja mieheni siskon lahelta piti ettei tehnyt aborttia-tapaus.
Juu! Ihan sama juttu miehen suvussa! Ja meidankin pikkuinen kuulemma alkaa ensi vuonna opettelemaan aakkosia ja numeroita. Meilla on myos your baby can read-dvd:t... Jep... Mikas teidan vauvasta tulee isona? Voisin heittaa arvaukseksi etta vaikka laakari/lakimies/tietokonenero?:) Meilla vauva tapailee jo aiti-sanaa. Palatan sille suomea kun se on mulle niin kovin rakas kieli. Keskenamme puhutaan enkkua ja tietenkin vauva kuulee miehen kotikielta jota mina en osaa kuin pari hullua sanaa - viela. Saatan ymmartaa mista puhutaan mutta en ole opetellut viela lauseita (muuta kuin sen klisheisen rakastan sinua) kun mies haluaa puhua englantia. Se on sille se erityisen tarkea kieli, opiskelukieli ja muutenkin mielen kieli kuulemma. Mun mies aloitti korskeasti opiskelemaan suomea kun oltiin viela deittailuvaiheessa ja vaitti etta kohta se puhuu suomea kuin vetta vain, kunhan asutaan yhdessa. Nooh... ei sitten ihan kaynyt niin. :D
Heh, kiinnostais vaan tietää, mitä ympäripyöreää se eka lääkäri sanoi klaaratakseen teidän seksikysymyksen aiheuttaman kiusallisen tilanteen. :D Ja synnytykseen liittyen sanon vielä sen, että tuntuu vähän hassulta, miten kukaan voi ujostella alastomuutta siinä tilanteessa. Eihän se tietysti kovin mukavalta tunnu, kun joku ronkkii alapäätä, mutta hoitohenkilökunta on joka tapauksessa nähny vaikka mitä eikä varmaan mee minnekään kihisemään, että "näinpäs sen ja sen alastomana!". Ja lisäks se nyt vaan on niin, että ihmislapset on kautta historian syntyneet sieltä mistä ne syntyy. Eli mitäs sitä turhia häpeilemään luonnollista tapahtumaa.
Meillä ei ollu heti vauvan syntymän jälkeen mitään juhlia, koska me ollaan täällä briteissä keskenämme enkä edes päästäny anoppia tänne "auttamaan" synnytyksen jälkeen. (Siitä olis vaan ollu enemmän haittaa, jos täällä olis ollu ylimääränen ihminen hössöttämässä ja besserwisseröimässä.) Me mentiin sitten vasta (?) maaliskuussa näyttämään 3-kuista vauvaamme Intiaan ja pidettiin silloin myös nimenantoseremonia. Oliko teillä suuretkin 28. päivän juhlat suvun perillisen syntymän kunniaks? Ja onko teillä ollu paljon muita pikkujuhlia (tyyliin mahalleenkääntyminen, kiinteä ruoka, ensimmäiset sanat ym.) sen jälkeen?
Anoppi on jo mun käsittääkseni teettänyt meidän vauvalle horoskoopin tai kaksikin hoviastrologeillaan, mutta mä en tässä vaiheessa tiedä siitä muuta kuin että se on yleisesti ottaen hyvin suotuisa ja että meidän tytöstä pitäis nyt sit tulla maailmankuulu insinööri. Ja kyllä, meistä teetettiin ennen häitä yhteensopivuushoroskooppi. Kokonaisuudessaan rakkausprosentit tais olla siinä 75% paikkeilla, jollen ihan väärin muista. Kuut oli joka tapauksessa samassa huoneessa niin että anoppi saattoi turvallisin mielin naittaa meidät. :) Mutta sitä mä vaan ihmettelen, että välillä, jos horoskoopit ei täysin mätchääkään, niin anoppi keksii jotain omia sääntöjä tai painostaa astrologeja niin kauan, että ne keksii uuden säännön, joka siunaa sen tarkoitusperät. Esim. just mun miehen siskoa naitettaessa suurin osa astrologeista oli kovasti sitä naimakauppaa vastaan, mutta sitten löyty sen miehen suvun kontakteista joku, joka tiesi jostain erityissäännöstä, joka muka ratkasi ne yhteensopivuusongelmat. Eikö teidän perhe laittanut naimisiinmenon ehdoksi yhteensopivuushoroskooppia? Epistä... Mäkin haluisin tommosen perheen, jossa noita horojuttuja ei koko ajan tuputettais mun skeptiseen päähän. :) Ehkä mäkin suhtautuisin astrologiaan myönteisemmin, jos voisin itse olla siinä kyselemässä, mutta kun kaikki asiat kulkee anopin (joka ei ole kovinkaan pikkutarkka yksityiskohtien suhteen ja tuntuu vääntävän kaiken itselleen sopivaan muotoon) kautta, niin en halua joutua siihen tilanteeseen, että anoppi hallitsis mun elämää horoskooppien avulla. Ja vielä anopista puheenollen sillä on myös jossainmäärin samanlainen "päättelykyky" kuin teidän anopilla, joka epäili, että hääpäivän sopiminen tarkoitti sun olevan raskaana. :D
Mutta joo, kiinni jäitte esiaviollisesta contactista! :D :D Aijaijai... Nyt siellä on saanu kaikki juoruämmät kuuman aiheen, kun ne voi repostella eurooppalaisnaisten riettautta. :P Missä kaikkialla te piditte häät? Meillä oli avioliiton rekisteröinti täällä Briteissä ja juhlat sekä Suomessa että Intiassa. Ja saanko samalla kysyä, että missä kaupungissa asutte tällä hetkellä?
Meidän ehkäisykuulustelusta vielä sen verran, että kun mummo oli jo ehtinyt vastauksen viipyessä tivata erikseen kaikista mahdollisista ehkäisykeinoista, niin mies sai lopulta hiljennettyä sen sanomalla, että me osataan kyllä pitää huoli omista ehkäisyasioistamme. :)
Voi kun mun mies olis edes luvannu opiskella suomea, niin voisin vaatia sitä tilille sanoistaan. Mutta se vaan väittää, että on mukamas niin huono kielissä, ettei oppis kuitenkaan. Nyt se on alkanu vähän lämmetä ajatukselle ja sanoo, että opettelis suomea yhdessä vauvan kanssa, mutta aika rajalliseks sekin opettelu varmaan jää, koska se ei kuitenkaan oo meidän kanssa kuin muutaman tunnin päivässä. No, täytyy vaan yrittää jotenkin ujuttaa edes vähän suomea sen päähän. Yritän myös vakuuttaa sitä siitä, että suomi on aivan loistava kieli, jonka opiskelu avais sillekin aivan uudenlaisia hauskoja itseilmaisumahdollisuuksia. :) Ootko sä muutes löytänyt kunnollista materiaalia sun miehen kotikielen (malyalam?) opiskeluun? Kunnollinen telugunopiskelumateriaali oli mulla aluks kiven alla, ja sain hyvän kirjan käsiini vasta sitten, kun aloin opiskella Etelä-Aasian tutkimusta ja professorilla sattu olemaan 60-luvulla julkaistu alkeiskirja ja kielioppi.
Heip!
Taatusti tiedat mita tarkoitan; laakarin vastaus seksikysymykseen oli hiljaisuus, hieman kiusaantunut hymy ja paan nyokytys! Siis se kuuluisa intialainen keikutus puolelta toiselle. Tekeeko sun mies muuten niin?! :D Mulle avautui uusi puoli miehesta kun tultiin ekaa kertaa Intiaan ja se alkoi nyokyttelemaan! Ulkomailla ei paa keiku mutta kotimaassa joka paikassa. :D Niinpa, eipa ne sairaanhoitajat mitaan uutta nae ja synnyttajia tulee kuin liukuhihnalta paivittain joten aika rutiinia varmasti on. No, ehka mina saatoin olla kalpeine ihoineni joillekin ihan uusi naky, mutta samat vehkeethan ne kaikilla... :D Naureskeltiin miehen kanssa etta mitahan ne oikein odottivat nakevansa, nimittain kun vauva putkahti maailmaan luonnollisesti tummatukkaisena ja ruskeasilmaisena, kaikki ihmettelivat: Indian baby, Indian baby! :D Vaaleampi iho tietysti kuin muilla muksuilla ja hiukset enemman ruskeat kuin mustat, mutta eipa sielta mitaan pellavapaata olis voinut tullakaan (tai jos olis tullut niin olis syntynyt myos aikamoinen avioliittokriisi;). Onko teidan typylla myoskin hurjasti tukkaa? Meidan vauva keraa aina kaikkien huomion hiuspehkonsa kanssa. Oon jo pariin otteeseen joutunut leikkaamaankin ronsyilevaa hiuksistoa. :)
Huijui, olispa ollut varmasti kamalaa jos sun anoppi olis paukahtanut paikalle "auttelemaan" vauvaruljanssin keskelle. Mina oon saanut vaikka minkalaista ohjeistusta ja aluksi anoppi oli myos kovasti palkkaamassa lastenhoitajaa mun avuksi, kun miehen siskolla oli parikin kappaletta kun se sai omat lapsensa. Mulle ajatus oli kuitenkin aika vieras ja kieliongelma oli myos yksi iso tekija. Meilla juhlittiin sita ekaa kuukautta suhteellisen pienesti kun on vaan se puoli sukua joka tuntee perinteen. Kyllahan tuo vauveli kuorrutettiin kullalla (ja niita hankalia koruja piti pitaa muutama paiva - oli muuten aika haasteellista). Pojulla on myos se lannekoru, jota pidetaan vuoden ikaiseksi jos oikein muistan. Muita juhlimisia ei ole viela ollut, kun on ollut niin hurja kiire toiden ja muiden kanssa. Tulipa ihan triviaali juttu mieleen, etta onko teidan pikkuisella sellaisia mustelmannakoisia syntymamerkkeja, jotka ovat kuulemma tosi yleisia tallaisilla sekoitusmuksuilla? :) Meilla on olkapaassa ja alaselassa pikku merkit ja jouduttiin pyytamaan laakarilta lausunto etta ovat syntymamerkkeja eivatka pahoinpitelyn jalkia. On kuulemma joskus ihan joku vanhempi pidatettykin kun on luultu ties mita!
Ihanko sun miehen perhe oikeasti olisi ollut aviota vastaan ellette olis tehneet yhteensopivuuslaskelmia astrologilla?! Miten sun mies suhtautui asiaan? Mun anoppi on kylla ollut raataloimassa muiden lastensa avioliittoja tosi pilkuntarkasti enka tahdo uskoa mika lammas miehen pikkuveli on! :D Se suunnilleen kysyy aidiltaan, saako leikata hiuksensa. Yksi morsianehdokas oli kuulemma niin ihana ja kaunis, mutta oli syntynyt vaaran tahden paivana. Auts. Nyt tuli vastikaan aikamoinen kriisi kun selvisi, etta siskon miehen vanhemmat olivatkin temmanneet tuulesta miehen syntymaajan ja horoskoopin! Eli yhteensopivuus ei ehka sittenkaan ole niin hyva ja ties mita muuta synkeaa todellinen horoskooppi paljastaakaan... Valilla oon ollut kylla ihmetyksesta silmat selallaan naiden horoskooppijuttujen kanssa. :) Meidan matchprosentti oli jotain tahtitieteellista, en enaa muista miten korkea se oli mutta lahenteli tyyliin 90% joten anoppi varmaan hyppi innosta! Siitakin huolimatta se suhtautuu muhun valilla todella epailevasti... :D Se esimerkiksi kysyi lempiastrologiltaan, onko mulla ennestaan lapsia (jotka oon jattanyt jonnekin matkan varrelle, kenties?!)! Astrologi nimittain tiesi kertoa etta mulla on ollut pitka suhde ennen miestani (lienee aika harvinaista Intiassa).
Nain se kuule on etta ei ole rajaa ulkomaalaishempukoiden riettaudella kun esiaviolliseen contactiinkin on langettu. Ja ennen kaikkea vietelty viaton intialaispoika!! Anoppi muuten kerran vihjaisi hieman asiasta etta te ulkomaalaiset naiset ette oo muuta kuin yhta asiaa varten... Se oli tallainen pahana paivana heitetty lappa... He hee... Noh, mulle tuollainen kommentti ei paljoa paina, mutta voin uskoa etta "Meena" kylla saattaisi kyynelehtia moisen kuullessaan. :) Me mentiin naimisiin itse asiassa Yhdysvalloissa ja sittemmin pidettiin bileet Intiassa. Suomen juhlia ei olla ehditty jarkkaamaan ja nuo Intian juhlatkin olivat hieman kiireella kyhatyt kun olin siina sen siunaamassa tilassa! :D Me asutaan Keralan piskuisessa paakaupungissa Thiruvananthapuramissa, kookospuiden katveessa. Tuskin muutetaan muualle ainakaan pitkiin aikoihin, vaikka joskus kaipaisin hieman isompaa kaupunkia ja parempia palveluja. Mulla on lapsille tarkoitettu ihana cd-rom "Hey, do you want to learn Malayalam!" :D Viela en oo ehtinyt pahemmin siihen tutustua, mutta meinaan kylla opetella kielta varsinkin kun tuo pikkuinen alkaa opiskelemaan sita kun kouluun menee. Telugu onkin aika iso kieli muistaakseni. Kerala on yksi pienimmista osavaltioista ja Malayalamin puhujiakaan ei ole Intian mittapuussa kovin paljoa. Anoppi on muuten kotoisin Tamil Nadusta ja puhuu myos Tamilia.
Tervehdys,
Meillä on tänään langaton netti hajalla niin että tulin vain pikaisesti miehen koneelle ilmoittamaan, että kirjoittelen lisää, kunhan saadaan taas tekniikka kuntoon. Ja keskustelu piti siirtää tänne, koska kone valitti jotain liian syvästä hierarkiasta, kun yritin laittaa vastausta viimeisimmän viestisi jälkeen.
Heip vain! Mukavaa kun jatketaan tata meidan mielenkiintoista Intia-Suomikeskustelua! :) Meilla netti pelittaa yllattavan hyvin mutta sahkokatkoksia on kylla tosi usein ja joskus se rassaa tosi pahasti. Yhteen aikaan oli jopa usean paivan rupeama jolloin sahko katkaistiin tarkoituksella tunniksi koko kaupungista. Poh... :)
Kirjoittelemisiin!
Heips,
Täällä ollaan taas. Uusi reititin teki tehtävänsä ja netti pelaa kuin aina ennenkin.
Munkin mies harrastaa päänkeikutusta enimmäkseen Intiassa, mutta ei kyllä yhtä epämääräisesti kuin tuo teidän lääkärinne! :) Omasta miehestä mä ainakin yleensä tiedän, mitä se päänkeikutus kulloinkin tarkoittaa. Hankalinta tulkitseminen taas tuntuis olevan julkisilla paikoilla esim. viranomaisten tms. henkilökunnan kanssa, koska ne saattaa tosiaan vastata avoimiinkin kysymyksiin pelkällä heilutuksella. Ota siitä sitten selvää. :/
Heh, meillä oli ihan sama "Indian baby" -ihastelu. :) Meidän tapauksessa ihastelulla on kuitenkin vähän perustaa, koska usko tai älä, sillä meidän Intian-naapurin bikini-venakolla on vaaleatukkainen (vaikka ei kuitenkaan ihan pellavapää) ja sinisilmäinen lapsi intialaisen miehen kanssa! Ja anoppikin väitti (ehkä just tähän yhteen erikoistapaukseen perustuen) ennen meidän muksun syntymää, että kaikki sekarotuiset lapset olis enemmän länsimaalaisen näkösiä. No, Indian babyhän sieltä sitten tuli ja anoppi joutui tunnustamaan olleensa väärässä. :D Tukka on meidänkin tytsyllä muuttunut mustasta rusehtavaksi ja sitä on myös täällä todella paljon (tai ainakin pituutta piisaa) verrattuna muihin samanikäisiin vauvoihin, joiden tukka on ehkä parin millin pitunen. Eikö teillä muutes ollu erillistä tukanleikkuuseremoniaa lapselle? Meillä anoppi on jo etukäteen komentanut, että meidän pitää vauvan 7. elinkuukauden aikana pyytää mun veljiä saksimaan ensimmäiset hiussuortuvat. :) Ja meidänkin tytöllä on niitä "mustelmia" (Mongolian blue spots) etenkin yläselässä. Myös täällä paikallinen neuvolatäti piti tarkkaan huolen, että niistä tulee kaikkiin mahdollisiin rekistereihin maininta niin ettei kukaan alkais syyttää meitä pahoinpitelystä.
Käyttääkö teidän poju sitä lannekorua ihan päivittäin? Onko se siis semmonen vyöntapainen, missä roikkuu pieniä esim. mangon muotoisia koristeita? Ei vois kyllä paljon hankalampaa korua keksiä vauvalle, joka makaa kuitenkin aika suuren osan ajasta selällään. Me vedottiin kultaruljanssin välttämiseks siihen, ettei me kuitenkaan voitais käyttää niitä koruja täällä Briteissä. ;) Koristautumisesta ja ulkonäöllä hienostelusta puheenollen täytyy vielä sanoa, että anoppi on ollut ihan kauhuissaan, kun me ei olla ostettu vauvalle satamäärin uusia vaatteita. Saatiin ennen vauvan syntymää iso paketillinen vähänkäytettyjä tyttöjen vaatteita miehen siskolta eikä oikein tunnu mielekkäältä ostaa mitään 25 punnan hienostelumekkoja, kun täällä ei edes olis tilaisuuksia käyttää niitä. Kun valokuvissa ei sitten näkynytkään vaaleanpunaisia röyhelömekkoja vaan pelkkiä "ankeita" potkupukuja, niin anoppi huomautti siitä suoraan mun miehelle ja sanoi mullekin puhelimessa hyvin merkitsevään sävyyn, että "minä ostin tyttärelleni aina kerran kuukaudessa uuden kauniin mekon"... :P
Aijai! Toihan on ihan hirmuinen juttu toi sun kälyn miehen tekaistu horoskooppi! Toivottavasti oikea syntymäaika ei nyt tuo tullessaan mitään kauheita onnettomuuksia! Nyt siellä on varmaan aika järisyttävä sukuriita käynnissä... Vakava huijaus tuo tuommonen horoskoopin väärentäminen, ties mimmosta rupusakkia se sen miehen suku! Mutta melkein yhtä hirmuista on kyllä se, että sun anoppi kuvitteli, että sulla saattais olla ennestään lapsia jossain kiven takana piilossa! :P Ei kyllä voi muuta sanoa kuin että SIIS HÄH!
Tuut sitten joskus sieltä Thiruvananthapuramista Hyderabadiin tuulettumaan, niin pääset välillä osalliseks suurkaupungin iloista. :) Mulle Hyderabad on jo vähän liian suuri paikka, kun kunnolliset viheralueet on niin harvassa ja kadut vaan pöllyää hiekkaa ja pakokaasuja. Jos me tulevaisuudessa ostetaan se oma tontti, niin halutaan muuttaa vähän siihen kaupungin ulkopuolelle ja hommata niin iso maapala, että siihen mahtuu myös jonkunnäköinen piha... Teillä on siellä kookospuun katveessa varmaan mukavan vehreää... :)
Heii!
Tulee koko ajan uusia kysymyksia mieleen kun kirjoitellaan. :) Mukavaa kun tormattiin talla tavalla suomikaksnelosessa! Mietin etta milloinkahan itse huomaan heiluttelevani paata keskusteluissa ja vastauksissa. Luulen etta se saattaa hyvinkin tarttua kun tarpeeksi kauan asuu Intiassa. :D Mutta viela en ainakaan tarkoituksella edes osaa tehda tuota heiluttelua, ainakaan niin sulavasti kuin muut. Mulla on kans miehen paankeikuttelun merkitykset hallussa ja vaikken keskustelua ymmartaisikaan, niin osaan erottaa hyvaksyvat heilutukset kielteisista kun onhan siina se ilme mukana, mutta tosiaankin joskus varsinkin virkamiesten ym. tuntemattomien kivikasvojen kohdalla on tosi vaikea tietaa mita paan keikkuminen milloinkin tarkoittaa.
Onpas erittain harvinaista etta tulee sinisimmut ja vaaleahkot hiukset! Se lienee tosiaan aikamoinen poikkeama kun yleensahan sanotaan etta sinisilmat ovat vauvalla mahdolliset ainoastaan jos kummankin suvussa on ollut kyseinen ominaisuus edes jossain vaiheessa mukana, vaikka vanhemmilla olis kummallakin ruskeat silmat. Ja aika harvassa intialaissuvussa on muita kuin musta- tai ruskeasilmaisia. En kyllakaan ole mikaan perinnollisyystutkija... :D Mutta kaikki tahan mennessa nakemani intia-joku muu maa-lapsukaiset ovat olleet enemman tai viela enemman Indian babyja. :) Mina oon jo saksinut vauvelin hiuksia pariin kolmeenkin otteeseen kun meinaa tuo kuontalo menna silmille. Pituutta piisaa ja Intian kuumuudessa pesen hiukset melkein joka paiva kun vauva hikoilee valilla aika lailla. Meilla ei anoppi muuten kertonut mitaan tuollaisesta hiustenleikkuuseremoniasta!
Todellakin vauvalla on koko ajan lanteilla se musta nauha, jossa niita piskuisia koristeita. Koitan aina pistaa korun vaipan paalle niin ei vaivaa makoillessa tai liikkuessa. Seremoniassa isa kietoo korun vauvan lanteiden ymparille ja sita ei kai "saisi" ottaa pois tuosta vain. Minusta ne rannerenkaat, nilkkakorut ja etenkin pienenpienet sormukset (jotka vauva haluaisi syoda) olivat tosi hankalia mutta onneksi niita ei tarvinnut pitaa kuin sen muutaman paivan. Minusta on aika hirveaa etta sukulaiset tuhlaavat niin tajuttomasti rahaa vauvan kultakoruihin joita sitten sailytetaan kassakaapin peralla kun ne ovat niin arvokkaita. Nyt taytyy muuten udella noista koruista etta kaytatko sina thaalia tai mangalsutraa, minkanimiseksi sita aviokorua nyt halutaankaan nimittaa? Minkalainen sulla on?! :) Kaytatko koskaan bindeja? Enta Intiassa tai miksipa ei Enkuissakin sita punaista jauhetta/tohnaa otsalla naimisissaolon merkiksi? Tykkaatko intialaisista koruista ylipaataan? Nehan on osa aika mahtipontisia, mutta tosi hienojakin kylla. Mun naimakoru on sita hurjan keltaista kultaa ja riipuksena banyan-puun lehti jossa on 'om'. Keralan tyyli siis mulla onneksi. Miehen siskolla on Tamil Nadun suuri ja raskas kirjannakoinen riipus jota se inhoaa. :)
Noh voi voi anoppiparkaa kun tuhma minia ostaa kaytannollisia potkupukuja eika niita (aika karseitakin) horhelomekkoja joita Intialaiset suosivat. Ootko pannut merkille katukuvassa ja kaupoissa viilettavat pikkutytot mita hurjimmissa horseloasuissa!? Oon joskus miettinyt etta mita ihmetta ne pukee ylleen juhlissa kun arkivaatteina kaytetaan tuollaisia yltiopaisia mekkoja. Arvelisin etta Briteissa on niin kylma valilla etta on paljon jarkevampaa kayttaa potkupukua kuin jotain moniosaista mekkoviritelmaa. Ja onhan se paljon katevampi vauvan liikkumisen ja vaipanvaihdonkin kannalta kun on yhtenainen neppari- tai vetskariasu. Ootteko puhuneet korviksien laittamisesta pikku tyttelillenne? Sehan on tosi yleista etta jo tosi pienilla vauvoilla killuu korvakorut korvissa.
Olihan se aikamoinen jarkytys kun tuo miehen siskon puolison horoskooppihuijaus tuli ilmi... Mutta niilla on ollut muutenkin niin paljon huolia etta on jaanyt tuo skandaali toistaiseksi hieman vahemmalle: siskon mies joutui moottoripyoraonnettomuuteen ja siskolla itsellaan on ollut selan kanssa ongelmia ja nyt on leikkaus edessa. Lisaksi niilla on sellainen harvinainen tilanne etta ainoa veli ei perikaan taloa vaan vanhemmat ovat jattamassa kaiken omaisuuden siskoksille, jotka puolestaan ovat ajamassa mun miehen siskoa ja sen miesta pois talosta! Anoppi ei tosiaan taida olla ihan sujut taman mun ulkomaalaisuuden kanssa... :) Mita lie se tosiaan ajattelee minusta kun kyselee tuollaisia lapsijuttuja astrologilta! Se on varmaan kuullut liian monta pahaa tarinaa ulkomaalaisista naisista tai katsonut piirun verran liikaa Hollywoodelokuvia...
Kerala on aivan mielettoman vehrea ja vihrea. Kookospuut heiluvat tuulessa (yksi vauvan lempiharrastuksista on katsella kookospuiden lehtien lepatusta:) ja pahkinat tippuvat katolle paukkuen... Biitsilla kuohahtelee mahtavat aallot ja ananasmehu on taivaallista! Kuulostaa ihanalta mutta kun tahan idylliin lisaa sen kankattavan anopin niin kylla sita raadollista puoltakin loytyy. :) Niin ei se sun mies millaan haluais siirtaa sita omaa yritystaan tanne Keralan puolelle??? :)
Terveisiä täältä euroviisutunnelmista! Taitaa olla viimeinen kerta vähään aikaan, kun niitäkin ajautuu katsomaan... ;)
Joo, mullekin on tullu tässä meidän keskustelujen kuluessa hulluna kaikkea kysyttävää/muuta juttua mieleen ja jätän varmaan yli puolet pois, kun muuten tulis niin valtavan pitkiä viestejä. Ja tosiaan loistava juttu, että voidaan täällä puida "asiantuntijoiden" kesken Suomi-Intia -juttuja. :)
Hmm hmm, nyt kyllä täytyy entistä tarkemmin tutkailla, voiko siitä sen venakon lapsesta tunnistaa yhtään sen intialaisen isän piirteitä. Täähän haiskahtaa jo melkein epäilyttävältä tuon perinnöllisyysteorian valossa. Vaikka en kyllä kuitenkaan usko, että siellä vois olla mitään laitonta taustalla, koska ne asusti lapsen siittämishetkellä miehen vanhempien luona ja se tyttöparka ei edes ikinä saanu mennä yksin ulos ja vietti kaiket päivät huoneessaan kirjaa lukemassa. Sitä tyttöä käy sääliksi, koska se on fiksu ihminen - koulutukseltaan lakimies - ja on nyt viimeset neljä-viis vuotta joutunut istumaan kotona homehtumassa ja suunnilleen ilman muita ystäviä kuin oma miehensä, kun ei raukka edes osaa kunnolla englantia eikä telugua.
Vai että sormuksia laitettiin teidän kuukauden ikäiselle vauvalle... Oli tosiaan varmaan aika rasittavaa vahtia, ettei ne päätyneet suuhun! Meidänkin tyttö sai pari kultasormusta lahjaks nimenantoseremoniassa, mutta ne oli vielä liian isoja eikä kukaan vaatinut käyttämään niitä. Tähän mennessä meidän tytsy ei ookaan käyttäny muuta kuin rannerenkaita, jotka anoppi lähetti silkkipuvun (ei kuitenkaan läheskään parasta pikkutyttöjen hörhelöantia) kera Intiasta niin että saatais edes yks nätti valokuva. :) Korviksia ei oo vielä laitettu eikä meidän suvussa kuulemma edes laiteta ennen murrosikää. Mitä vaippoja teidän poju muutes siellä käyttää/mimmosia kokemuksia teillä on intialaisista vaipoista? Me ollaan tähän asti käytetty ekokertiksiä, mutta mun käsityksen mukaan joudutaan Intiaan-muuton jälkeen vaihtamaan kestoihin...
Mä käytän päivittäin sekä mangalsutramia että niitä mustia helmiä. Mulla on periaatteessa Andhra-tyyliset korut, mutta teetin niistä vähän vaatimattomammat miniatyyriversiot, koska muuten ne olis ollu niin tajuttoman isoja, ettei ne olis oikein sopinu länsimaisten vaatteiden kanssa käytettäviks. Eli nyt mun mangalsutramissa roikkuu muutaman erivärisen helmen keskellä kaks pientä pyöreää kultalevyä, joista toisessa on kohouma keskellä ja toisessa risti. Mustat helmet on semmoset ihan perusmalliset mustia ja kultaisia pikkuhelmiä sisältävät, mutta ilman riipusta. Sun aviokoru kuulostaa kyllä tosi kivalta näihin meidän kultapyörylöihin verrattuna. Saitko häissä paljon koruja? Mä sain varmaan loppuelämän tarpeiks käätyjä ja jalokivikoruja - ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna, vaikka anoppi kyllä aina tilaisuuden tullen houkuttelee mua ostamaan lisää, niin ettei joka juhlissa joutuis käyttämään samoja. :P
Intiassa käytän aina bindiä, koska tykkään itse ja jos en käyttäisi, niin tulis heti noottia anopin ja mummojen taholta. Sitä punaista jauhetta sen sijaan en käytä tukanrajassa, koska ei sitä juuri näe muillakaan. Käytätkö sä yleensä bindiä/jauhetta?
Heh, Intia on kyllä skandaalien luvattu maa... Horoskooppihuijauksen lisäks vielä perinnöttä jättäminen ja karkotus talosta! Toisin kuin Suomessa, siellä ei oo pelkoa mielenkiintoisten suku- ym. juorujen loppumisesta. :P Juttelin just eilen kälyn kanssa puhelimessa ja sielläkin oli taas ihan kunnon sota käynnissä miniän ja appivanhempien välillä.
Aah, niin, teillä on siellä biitsikin! Kyllä nyt täytyy ruveta vähän vakavammin ehdottelemaan, että mies siirtäis bisneksensä Keralaan. :D Vähän aikaa sitten miehen eno (alias "ökyeno", joka on ihan törkee pröystäilijä) yritti suostutella meitä mukaan johonkin isoon tontinosto-/investointiprojektiin Keralassa - täytyy ottaa selvää, olisko se tarjous vielä voimassa. :) Muussa tapauksessa mä voin ökyenon puolesta kutsua teidät ökyenon jättimäiselle luksushuvilalle (jossa on "koristeena" eurooppalainen antiikkiauto ja jonka ohessa on mm. pienen aidatun yhteisön oma temppeli ja mahtipontinen klubitalo), koska se esittelee omaisuuttaan niin kovin mielellään AIVAN kaikille, jotka vaan suinkin viitsii raahautua Visakhapatnamin suunnalle. :) Esiintyykö teidän suvussa kultakorujen ostelun lisäksi ylenpalttiselta tuntuvaa ökyilyä?
Satutko tietämään mitä soittimia Intiassa soitetaan? Onko siellä musiikkikouluja?
Suomalainen mies ja nainen vaikka heti jos vastapuoli kiinnostaa. Saako siellä naiset rakastella, jos tekee mieli?