Hupsut apinat

Hupsut apinat
(Buddhalainen Jataka-tarina 2500 vuoden takaa)


"Olipa kerran lauma apinoita, jotka elivät kuninkaan kauneimmassa puutarhassa. Apinat pelleilivät ja juoruilivat keskenään kaiken päivää. Ne hypähtelivät oksalta oksalle ja maistelivat tuoreita hedelmiä.

Eräänä päivänä kuninkaan puutarhuri tuumi itsekseen: "Kaupungissa on pian suuri juhla. Jospa saisin apinat kastelemaan puutarhan puolestani niin, että voisin itse lähteä juhliin ja pitää hauskaa muiden mukana. Varmaankaan apinat eivät voi vahingoittaa puita niitä kastellessaan."

Puutarhuri meni johtaja-apinan luo pyytämään siltä apua. Puutarhuri aloitti pyyntönsä osoittamalla apinakuninkaalle sen edun, jonka se ja sen alamaiset saivat nauttiessaan yltäkylläisestä elämästä puutarhassa, missä kasvoi makeita kukkia ja hedelmiä syötäviksi niin, ettei ruoasta koskaan ollut puutetta.

"Tänään on suuri juhla kaupungissa. Haluaisin niin mielelläni osallistua juhlaan. Kastelisitko puolestani nuoret puut poissa ollessani, etteivät ne näivety?", puutarhuri kysyi viimein.
"Kyllä", vastasi apinakuningas innokkaasti.
Puutarhuri antoi apinoille kaikki kastelukannunsa ja sanoi: "Pitäkää lupauksenne".

Niin puutarhuri lähti kaupunkiin.

Apinat ottivat kastelukannut ja alkoivat juoksennella puun luota toisen luo, niitä kastellen. Katsellessaan muiden aherrusta tuli johtaja-apinalle ajatus, että puutarhasta loppuisi pian vesi, jos touhua jatkuisi vielä pitkäänkin, ja olisi liian vaivalloista hakea vettä joelta.

Apinakuningas teki suunnitelman.
"Emme saa tuhlata vettä", se sanoi seuralaisilleen, "sillä jos meiltä loppuu vesi, meidän on hankala hakea sitä muualta."
Apinakuningas neuvoi huolellisesti alamaisiaan repimään ensin nuoren puun juurineen maasta ja katsomaan juurien kokoa, ja sitten kastelemaan runsaasti niitä puita joilla oli suuret juuret, ja vähän niitä puita, joilla oli pienet juuret.

"Mikä hieno idea", ilakoivat muut apinat yhtenä laumana ja tekivät innoissaan, kuten käskettiin.
Ne ajattelivat koko ajan kuinka paljon vettä säästyi, kun ne vain noudattivat kuuliaisesti johtajansa ohjeita.

Sitten astui viisas mies puutarhaan. Nähdessään apinoiden touhun hän tiedusteli, miksi ne vetivät puita juurineen maasta ja antoivat niille eri määrän vettä.
"Koska kuninkaamme on käskenyt", vastasivat apinat. "Vedämme puut juurineen maasta
nähdäksemme, kuinka suuria niiden juuret ovat. Annamme juurien koon mukaan niille riittävästi vettä niin, ettei pisaraakaan joudu hukkaan."

Apinalauman vastaus kosketti viisasta miestä. Apinat tarkoittivat hyvää. Hän kuitenkin näki etteivät ne onnistuneet paitsi vahingontekemisessä. Hän näki kuinka ne, joille ei ole kehittynyt viisautta, aiheuttavat tahtomattaan kärsimyksiä ympäristölleen. Hän puheli itsekseen:

"Tieto kruunaa menestyksen, kun taas tietämättömyys muuttuu tyhmyydeksi. Tämän todistavat näiden apinoiden puheet ja niiden puuhat puutarhassa. Ymmärtämättömyyttään ne aikaansaavat tuhoa ja aiheuttavat muille ylimääräistä työtä, vaikka haluavat tehdä vain hyvää."