minä olen nyt lueskellut näitä juttuja useita useita kuukausia ja huomannut saman ongelman kerrasta toiseen. nimittäin sen että naiset jotka ovat strerilis.itsensa, tai naiset jotka ovat vielä halukkaita tekemään muutaman lapsen jälkeen vielä sen iltatähden,tulevat tänne keskustelemaan ja ihmettelemään miksi vastaanotto tapahtuu usein niskakarvat pystyssä.. mitenhän ihmiset saisi ymmärtämään mitä lapsettomuus asianomaiselle tarkoittaa!!!?? ei se ole sitä että hohhhoijaa ollaa naia naksuteltu ja nyt vois viel tekasta lapsenkin siihe sivuun.. lapsettomuus tekee suurimpaan osaan naisista sellaisen loven,mikä ei liity pelkästään vauvanteko asiaan.se iskee hampaansa jokaiseen arkipäivään, jokaiseen luonto ohjelmaan,ja ainakin joka kymmenenteen yhdyntään liittyy myös tuska sen tarkoituksesta..minä tunnen itseni niin pohjasakaksi yhteiskunnan silmissä ettei mitään rajaa. minut on ajettu siihen pisteeseen että tuntuu kuin olisin joku mutaatio vain kun en pysty normisti lisääntymään.
sen takia en halua lukea kuinka lapselliset tänne tulevat vielä mollaamaan minua ilkeäksi ihmiseksi. se tuska mikä on minuun kaivautunut,on niin kova että en pysty sanoin sitä kuvaamaan.nyt moni miettii että kannattaisi hakea ammattiapua jos se noin vaikeaa on kerran.eheeiii.apuni on täällä,näillä palstoilla,ilman niitä selkäänpistäjiä jotka tulevat kertomaan minulle lapsikatraastaan ja ovat onnettomia kun ei enää 50v saa lisää..
pahoittelen kirjoitukseni loukkaavuutta,mutta enemmän minua loukkaa lukemani tekstit.olen aivan tarpeeksi saanut kärsiä asiasta.täällä ei enää pitäisi joutua sitä kokemaan.
sen takia en halua lukea kuinka lapselliset tänne tulevat vielä mollaamaan minua ilkeäksi ihmiseksi. se tuska mikä on minuun kaivautunut,on niin kova että en pysty sanoin sitä kuvaamaan.nyt moni miettii että kannattaisi hakea ammattiapua jos se noin vaikeaa on kerran.eheeiii.apuni on täällä,näillä palstoilla,ilman niitä selkäänpistäjiä jotka tulevat kertomaan minulle lapsikatraastaan ja ovat onnettomia kun ei enää 50v saa lisää..
pahoittelen kirjoitukseni loukkaavuutta,mutta enemmän minua loukkaa lukemani tekstit.olen aivan tarpeeksi saanut kärsiä asiasta.täällä ei enää pitäisi joutua sitä kokemaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olisi tosi hyvä, jos olisi omat keskustelupalstansa VAIN ihmisille, jotka ovat menossa hoitoihin tai saavat hoitoja, niille jotka suunnittelevat raskautta ja sitten niille, joilla on jokin muu syy (esim. sterilisaatio tehty). Oma joukkonsa on ihmiset, jotka ovat menettäneet syystä tai toisesta, sairaudet tms. takia kyvyn lisääntyä ja joille ei hoidoistakaan ole apua. Tiedän myös ryhmän ihmisiä, joille ei hoidoistaka ole apua, eivätkä perussairautensa takia ole oikeutettuja myöskään adoptioon.
Tänne palstalle kirjoittaessa ei useinkaan tule ajatelleeksi, minkälaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset näitä tekstejä lukevat. Toisaalta, palstan käyttäminen ja lukeminen ovat vapaaehtoisia tekoja, joten se "riski" on otettava vastaan, että joukossa on myös elämäntarinoita ja kysymyksiä, jotka eivät kosketa itseään, mutta voi toiselle ihmiselle olla hyvinkin polttava ongelma. Herjaavat ja loukkaavat kirjoitukset ovat sitten oma lukunsa. Niihin yksinkertaisesti kannattaa jättää vastaamatta.
Itselleni palstalla vierailu on satunnaista ja riippuvaista vähän missä vaiheessa hoitoja olen menossa tai tulossa... :) Toivon aina löytäväni onnistumisentarinoita, joskus tulee hyvä mieli, kun voi vastata jollekin, joka on vasta tiensä alussa. Parasta tämän palstan antia sen pienistä puutteista kuitenkin on, että pää pysyy jotenkin kasassa, kun täällä huomaa, ettei ole maailman ainut ihminen, joka on joutunut hoitoihin ja että samat tunnelmat on hyvin monella muullakin ihmisellä päänsä sisällä. Terveisin; kahdeksennen päivän piinailija
kannattasko adoptoida lapsi jos on noin rankkaa? eikai elämä nyt siitä ole kiinni että saako biologisen vaiko ei??
ei ole kuitenkaan sinun päätettävissäsi!?
Kaikilla meillä on rankkaa,jokaisella eri tavalla..
Kyllä se osalle on tärkeä saada oma biologinen lapsi,siksihän ihmiset käyvät hoitoja!!!!Minulle se ainakin on hemmetin tärkeä.
Adoptiolapsi ei todellakaan ole sama asia kun biologinen..
*Plikka86*
Ei niitä adoptiolapsiakaan taivaalta tipu! Eikä kaikki saa edes adoptio-oikeutta!!!!!!!!
Että miten tyhmää porukkaa täällä taas. Ap kirjoittajan kanssa olen kyllä samoilla linjoilla.
voisitteko sitten kertoa mulle mille ihmeen palstalle mä kuulun kun olen juuri tuo ilmeisesti 5-kymppinen (oikeesti 41) ja on jo lapsia. Tosin olen toista kertaa avioliitossa ja nykyisellä miehelläni ei ole ensimmäistäkään lasta. Onkohan olemassa jokin "laita se ukkos vieraisiin ni sikii" -palsta? Meillä varmaan on eri ongelma mutta kuitenkin...
Ja lohduksi teille, hoidot on varmaan yhtä rankkoja meille tälle palstalle sopimattomille ja mikä vielä parasta, me joudutaan maksaan joka ikinen hoito ja lääke. Toivottavasti se lohduttaa teitä.
ja samaa mieltäkin ^
siis justiinsa tota.. tokkiisa ne itse hoidot ovat rankkoja ,yhtä rankkoja ellei pahempiakin,sitä ei eppäillä hetkeekään,mutta tuo "lääkkeiden maksaminen itse.." pistää taas vihaksi.mulle on aivan sama maksanko ite lääkkeet vai en,koska niihin on uponnut kaikki mitä mulla on.kyllä se kela korv.on niin mitätön ettei se tosiaankaan poista lapsettomuuden tuomaa tuskaa. se vaan on sellainen asia että ettei lapsellinen voi kokea samaa surua kuin lapseton. se on sama miltei kun sanoisin syöpää sairastaneelle Hei,tiien kyl miltä se tuntuu kun mullakin läks tukka kerran kun valkasin liian vahvoilla aineilla. aivan samalla mittakaavalla voi näitä verrata.
on joo adoptioo ym ym.mutta se lisääntyminen on yhä edelleen ihmisen sisällä.se on se sama vietti kuin kaikilla eläväisillä. se on sellaisessa ulottuvuudessa mihin ei pääse kuin sen kokenut ihminen.piste. :)
Tähän keskusteluun palataan tällä palstalla vähintään joka toinen viikko. Vähän SUVAITSEVAISUUTTA peliin, väki!
Oletteko te kuulleet primääristä/sekundääristä lapsettomuudesta?
Primääri lapsettomuus on sitä, että pari yrittää ekaa lastaan, eikä raskaus ei ole alkanut, vaikka yritystä on ollut vuoden ajan. Sekundääri lapsettomuus on sitä, että parilla on jo lapsia, lisää haluttaisiin, mutta raskaus ei ole alkanut vuoden yrittämisellä.
Lapsettomuus siis MÄÄRITELLÄÄN niin, että jos raskaus ei ala vuoden yrittämisellä, puhutaan lapsettomuudesta. Ja tämä keskustelupalsta on lapsettomuudesta kärsiville.
Koettakaa nyt vaan ihmiset sietää sitä, että kaikilla lapsettomuudesta kärsivillä ei välttämättä ole täsmälleen sama tilanne, kuin sinulla itsellä.
Vähän suvaitsevaisuutta peliin, niin mahdumme kyllä kaikki tälle samalle palstalle. Hoidoistahan täällä kuitenkin pääasiassa puhutaan, ei siinä hoitojen kulussa ole eroa sillä, onko lapsia ennestään vai ei.
Herkkänahkaiset vaan aina ottavat nokkiinsa, kun joku katsoo asioita vähän eri näkökulmasta.
Voi pyhä jysäys sentään! Onpa varmaan tosi paljon apua ollut tästä keskustelusta tuolle ihmiselle, joka alunperin laittoi viestin. Pistää vihaksi. Olin ketjun toinen ihminen, joka ehdotti niitä palstoja ja koitti lohduttaa tätä ensimmäistä kirjoittajaa, pyydän häneltä nöyrimmästi anteeksi, että tämä kirjoittelu on mennyt todella asiattomaksi. Muutamia hyvin itsekkäitä (JOPA ELÄMÄÄ NÄHNEITÄ NELIKYMPPISIÄ) sortuu moiseen kirjoitteluun. LAPSETTOMUUS EI OLE TIETYN IKÄRYHMÄN OIKEUS! EI ALLE KOLMEKYMMPISTEN TAI NELIKYMPPISTEN! Me olemme ihmisiä hei täällä ruudun toisella puolella ikään katsomatta. Meitä on monenlaisella elämänhistorialla eikä nuorempien vika ole todellakaan se, että nelikymppisen lääkkeet maksavat enemmän. Onko nelikymppinen tai vanhempi enemmän oikeutettu ikänsä puolesta hoitoihin? Jos puukkoa kääntää haavassa, niin pitäisikö yhteiskunnan maksaa lääkkeitä ihmiselle ylipäätään, jolla on jo lapsia? Pitäisikö lääkkeitä maksaa kenellekään, vaan kaikki adoptiojonoon vaan, joilla ei ole fyffeä. Ai niin, mutta kun se adoptiokin maksaa... no sitten sellaiset ihmiset saavat olla ilman lapsia. Niin kuin huomaatte, asiaa voi katsoa ihan mistä tahansa näkökulmasta vaan, jos haluaa aiheuttaa hämminkiä ja pahaa mieltä. Nimettömänä kirjoittelu kun on näköjään niin hemmetin helppoa!
Heips kaikille tämän palstan lukijoille...
Jo heti aluksi kerron kaikille, että minulla on kolme lasta, kaikki poikia (21,17 ja 15v) olemme mieheni kanssa yrittäneet saada nyt vielä yhden lapsen..Tämän viimeisen pojan synnytyksen yhteydessä minulle tehtiin sterilisaatio, hoitava lääkäri suositeli sitä ehkäisykeinoksi, koska minulla oli jo 3 lasta ja tämän operaation aikana olin vain 26 vuotias.. minulla on nivelreunma alkanut jo 2 vuotiaana, tämän syyn vuoksi hoitava lääkäri ehdotti tätä sterilisaatiota, ehkäisi tabbleteista tuli nivelet kipeiksi ja tuirposivat, kierukasta tuli kovat ja kivuliaat vuodot..Minun ei olisi pitänyt missään nimessä suostua tähän operaatioon.. Nyt 41 vuotiaana ja siis 15 vuoden sterilisaation jälkeen saan huomata, että reumani siltikin olisi ollut hallinnassa ja normaali., ja itse-asiassa olin aina raskauden aikana todella hyvässä kunnossa.. Nyt olemme käyneet mieheni kanssa 2 hoidossa, ekaksi ei tullut edes munarakkuloita, toisella kerralla tuli vain kaksi, joista vain toinen poimittiin, se heldelmöittyikin hyvin ja jakautu, ja siirrettiin, mutta ei kiinnittynyt, näihin hoitoihin on mennyt n. 8000 euroa, kallista on ja olen tehnyt ylitöitä rahoittaakseni hoidot.. emme ole siis raskaana, veilä kolmanteen yritykseen menemme, mutta siihen se sitten jääkin, jos ei onnistu..Meillä on hyvä lääkäri, joka on kyllä kertonut, että kaikki kulut joidumme itse kustantamaan.. Luuletteko, että minä, jolla on jo olemassa 3 lasta, en olisi itkuinen ja surullinen aina kun kuukautiseni ovat alkaneet, vaikka teidän, että olen jo aika iäkäs tähän hommaan..Haluamme vielä yhden lapsen ja poikanikin ovat sitä kovasti odottamassa, myöskin heille on ollut aina pettymys, kun olen sanonut, että ei ole vauva uutisia luvassa..
Te joilla ei ole yhtään lasta, toisaalta ymmärrän teidän ajatuksenne meitä jo lapset hankkineita kohtaan.. mutta ajatelkaa näiden hoitojen kannalta, kyllä ne ovat meillekin aivan yhtä piinaavia ja tuskaisia käydä kuin teille toisillekin..ja ainakin minun rangasitukseni on ikä ja kaikki maksut itse maksavana tämän sterilisaation ja ikäni puolesta.. En usko, ettää nykyään kukaan lääkäri suosittelisi sterilisaatiota raumaatikolle, vaikka ed. ehkäisy vaihtoehdot eivät olisi toimivia..
Mun mielestä sekundaarinen lapsettomuus on sitä, että on saanut yhden lapsen, toista ei kuulu. Lapsettomuutta ei ole se, että on pyöräyttänyt neljä lasta, mutta viidettä ei kuulu. Se on luonnollista! Naisen biologinen kello tikittää, eikä raskautuminen luonnollisesti tapahdu tietyssä iässä enää niin helposti. Joka on joskus synnyttänyt, saanut pienen vauvanyytin syliinsä, viettää joka vuosi äitienpäivää, on ÄITI.. eihän hän voi olla silloin lapseton! Ok, lapsettomuus voidaan määritellä vaikka miten, mutta ÄITI ei voi olla lapseton! Onneksi lapsettomuudesta voi parantua ja useimmilla meistä on mahdollisuus joskus vielä saada se nyytti.
Olen samaa mieltä alkup.kirjoittajan kanssa siitä, että täysi lapsettomuus on enemmän haavoittava kun "sekundaarinen lapsettomuus", kuten sitä hienosti nimitetään. Täysin lapseton ei ole ikinä saanut kokea, miltä tuntuu saada syliin oma lapsi, joka on sun lihaa ja verta ja jonka olet oman kumppanin kanssa saanut aikaiseksi. Se ihan todella vaikuttaa myös parisuhteeseen eri tavalla haavoittavasti. Olen kuullut, että yhteinen lapsi ja oma perhe lisää parin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kyllä täysin lapsettomalla parilla on suurempi riski myös etääntyä toisistaan, kun tulee tunne, ettei pysty yhdessä luomaan jotain niin suurta kuin lapsi ja kuitenkin "normaalit" ihmiset ympärillä tuntuu tekevän niitä tuosta noin vaan.
Hyvä tästä aiheesta on vaihtaa ajatuksia. En ymmärrä miksi pitäisi vain mukisematta todeta, että ollaan kaikki samassa veneessä, kun ei kuitenkaan olla!