Paha olo vaikkei oo oikeestaan mitään syytä... Onhan mulla perhe, koti, ystäviä netis, kalat, koulu... Tuntuu vaa pahalta tajuta aina joskus miten vähän oikeestaan ite on... Kaikki mitä on tehny on nii turhaa kuitenki. Kattoo peiliin nii näkee jonkun. Vaikka kuinka yrittäis olla hyvä kaikessa nii kuitenki loppujenlopuks hyvät numerot koulus, hyvät käytöstavat ja muut... ei ne merkkaa mitään. Tajuu, että loppujen lopuks on vasta alussa... ehkä aina... Haluis olla jotain ja tajuu, ettei oo. Haluis olla toisten arvonen ja tajuu, ettei oo kuitekaa mitään... ... Anteeks tää vuodatus...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sun kuitenkin pitää muistaa ettet ikinä voi olla huonompi kuin muut.
Älä vähättele itseäsi.
Sinä olet hyvä omana itsenäsi.
Sä olet laadultasi hyvä.
Ihan hyvä juuri sellaisena kuin olet.
Mulla alko vähentyy toi itsensä vähätteleminen kun ikää tuli.
Kai se on silleen ku näkee et on hyvä ihminen vaik koulunumerot on mitä on.
Mitä sun pitäis olla?
Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet.
Vuodattaminen kuuluu tähän ikään.
Jokainen käy läpi tän vaiheen.
Ei kukaan ole arvoltaan parempi kuin joku toinen.
Ei kukaan.
Mä olen lukenu sun viestejäs, sä kirjotat hyviä, asiallisia ja rohkaisevia viestejä.
Sä olet hyvä ihminen.
Yhtä arvokas kuin muut.
Kyllä tämä tästä.
"Sun kuitenkin pitää muistaa ettet ikinä voi olla huonompi kuin muut.
Älä vähättele itseäsi."
... Nii kai. Se vaa tuntuu, että olis. Jotkut ihmiset on jotain.. paljonki. Niihin verrattuna... ehei. Tiedän, ettei pitäis vähätellä. Ku mietin itteni ja katon peiliin nii tajuun sen kuitenki. Jotenki nii mitäänsanomaton normaalisti... saa aina hetken peilin eessä ilmeillä että silmiin syttyy jotain eloa. Ja mitä ite on... jotenki muilla on sisältöä... niissä itessä on. Semmonen voimavara joka näkyy ulospäinki... Sit on näitä joissa se ei näy silleen... en oikeen osaa kuvata sitä.
"Sinä olet hyvä omana itsenäsi."
... Mun pitäis muuttua. Eli en oo. Ja tuskin siitä voi mun nettikaveritkaa olla kovin erimieltä... -.- enemmän toisten huomioimista eikä vaa omaa elämän kertomista...
"Mulla alko vähentyy toi itsensä vähätteleminen kun ikää tuli. Kai se on silleen ku näkee et on hyvä ihminen vaik koulunumerot on mitä on."
Nii... En mä numeroista silleen välitä... kyl mä tiedän, että sisin ratkasee ton jutun... Mut ku se ei oo se. Ku en tunne et olisin sisältä hyvä... Kaikki kaverit on mitä ihanimpia ihmisiä... en muuttais niitä yhtään, vaikka saisinki muuttaa. Ne ymmärtää, kuuntelee, kertoo, on hauskoja, rentoja, mukavia ja kuitenki aina tarpeen tullen vakavia... Ne on just parasta... Haluis vaa olla samanlainen...
"Mitä sun pitäis olla?
Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet."
Mun pitäis olla kiva... Semmonen et mun itsetunto ei romahtais pienimmästäki erimielisyydestä jonkun kanssa, tai jotain... Ja että osaisin suhtautua asioihin järkevästi... ... ja olla hauska ja rento, enkä aina pelkäis kaikkee...
"Ei kukaan ole arvoltaan parempi kuin joku toinen.
Ei kukaan."
No kyl... ei muut oo huonoja mut minä ite... Kaikkine lukuisine vikoineni...
"Mä olen lukenu sun viestejäs, sä kirjotat hyviä, asiallisia ja rohkaisevia viestejä."
Kiitti... Mä yritän olla asiallinen. Ja auttaa jos vaa voin... vaikken osaakkaa... eikä oo ammatti taitoo... Mut yritän. Kai se on tärkeintä...
"Sä olet hyvä ihminen.
Yhtä arvokas kuin muut."
Olisinki...
Ja oot oikeessa...
Kyllä tämä tästä.
Toi sun viestis olis voinu olla ihan yhtä hyvin mun kirjottama. Tunnen melkein täydellisesti samoin!
Luulis et sun kaverit ajattelee susta samaa kuin sinä heistä.
Ehkä, ehkä ei... En tiiä. Ja vaikka ajatteliski nii en tiiä uskosinko jos se mulle sanottais... tuskin.
Toivottavasti kuitenki pääset pois tosta... Tää ei oo kivaa mut ehkä joskus kaikki on paremmin päin. Tai no... Itel ehkä on aina. Mut että tuntuis kans siltä... En tiiä..
Jooh, samaa mä oon potenu täs jo pari vuotta :/ Ja alkaa olee viel tällanen elämänvaihe menos et pitäis puristaa kaikki voimavarat ittestä et pääsis omille jaloilleen seisoo. Mut kaikki silti tuntuu jotenki merkityksettömält eikä saa itteensä motivoituu mihkään >< Ollu jo mielessä sellasii ajatuksia että jättäis vaan leikin kesken...
Jos tuntuu ettei selviä itse niin apua saa kyllä aina.
Hmm... musta alkaa tuntua, että se taidan olla tässä minä jolla viiraa päästä ku kaikki on kuitenki suht hyvin ja sit kuitenki oon ihan angst angst viilletään ranteet auki ja tapetaan ittemme. Kauniin terveita ajatuksia taas vaihteeksi..
Itselläni ainakin on sellainen pikku probleema, että vaikka voisin kavereileni kertoa miten pahalta tuntuu ja muuta niin en kuitenkaan usko, että myöntäisin sen tosi elämässä jos alettaisiin puhua hoidosta tai muusta. Kieltäisin vain kaiken pahan olon ja sitten tämä ikuinen "Ei mulla mitään ole. Kaikki on hyvin." Hmp... kai pidän sitä heikkoutena varsinkin, kun kaikil muilla menee vielä pahemmin ja on vaikeempaa. Sitte ite valittaa ja muuta. Häpeen sitä mitä oon ja häpeen sitä että mulla on paha olla koska joittenki elämä on huonommassa jamassa ja niillä ei oo paha olla siltikään.
et mistä tietää et sul on oikea linja menos?
Sä tiedät et muilla on suurempia ongelmia.
Ja juuri sen tiedostaminen osoittaa että olet hyvä ihminen :)
Tuntuu kyl että olis kamala ihminen oikeesti... Ei osaa mitään ja ites on nii hirveesti vikoja joita ei tunnu osaavan muuttaa... Haluis vaa että kaverit osais pitää musta oikeesti, mut ei tunnu siltä. Vaikka ne sanookin että pitää musta nii en osaa uskoo siihen... Tietty tää on mun ongelma eikä muitten, mut se vaan vaivaa. Ja yksinäisyys sikäliki ku ei haluis olla yksin. Siis konkreettisesti.. ja haluis että joku rakastais muaki... ... Ehkä huomenna, ehkä ei koskaan... Sen näkee sit. Mutta no... Toivottavasti mä vielä joskus kelpaan...