Kun lueskelee näitä viestejä, ei voi olla kiinnittämättä huomiota seuraavaan seikkaan:
"isien uudet kumppanit" ja "äitipuolet" ovat täällä kovastikin äänessä.
On sitä mustasukkaisuutta sitten olemassa niin h---tin paljon. Mikä muu voi tuoda heidät tänne palstalle?
Tsemppiä yksinhuoltajille.
kenelle tarkoitettu??
19
777
Vastaukset
- mette
yksinhuoltajien arkeen tarkoitettu palsta.
Tietenkin monen yh:n arkeen kuuluu isien uudet kumppanit ja äitipuolet -lasten kautta.
Mitä he sitten tekevät täällä...hmm.
Tämä on täällä monella palstalla esiintyvä vitsaus. Isissä herjaa äidit, sinkuissa parilliset, parillisissa sinkut, abortissa äidit, häissä naimattomat jne.
Se on niin hienoa toisten mielestä tuoda sitä omaa itseään esille, ihanaa kertoa omasta täydellisestä elämästään.
Miksei siitä sitten voi nauttia, jos sellaisen omistaa?
Miksi pitää tulla esim. tänne ja kehua retostella enemmän ja vähemmän keksittyä elämäänsä toisille, jotka siitä eivät ole vähimmässäkään määrin kiinnostuneita?
Lopuksi sitten syytetään katkeraksi ja kateelliseksi sossun elätiksi...
Motiivi on kuule ratkaisematta. Mutta teen herkeämättä työtä sen eteen, että saisimme olla rauhassa.
Ehkäpä vielä yhdessä keksimme ne taikasanat, joilla saamme rauhan palstalle.
Myönnän olevani naiivi tässä asiassa;)
Hyvää lauantai-illan jatkoa!- äiti vai puolikas
Minä olen ja tulen vastakin olemaan yh-palstalla kommentoimassa, lukemassa ja miettimässä asioita.
Miksikö?
Olen yh omalle lapselleni. Olen eronnut hänen isästään aikoja - vuosia sitten. Olen elänyt monta vuotta yh:n arkea, siis ilman seurustelu- tai asuinkumppania, vastaten yksin arjesta.
Nyt olen avoliitossa. Miehen lapset käyvät tapaamisella säännöllisesti.
En ole äiti näille lapsille - heillä on jo äiti! En ole myöskään äitipuoli - olen ihan kokonainen ihminen, mutten tiedä muutakaan tyhjentävää nimitystä..
Uusperhe olemme, koska odotan lasta.
SIIS: vaikka minä elän parisuhteessa, vaikka olen ns.äïtipuoli, OLEN EDELLEEN YH OMALLE LAPSELLENI.
Tietyt asiat ovat yhä edelleen minun vastuullani. Miehelläni ei ole edes juridisesti mitään mahdollisuutta osallistua näihin asioihin, koska ei ole lapseni huoltaja.
Lapsellani on edelleen vain yksi huoltaja, minä.
Ja onko muuten niin väärin, että olen nyt onnellinen omassa pienessä maailmassani,tässä parisuhteessa?
Ikävää on, että niin yh-palstalla kuin suomen muillakin palstoilla on näitä häiriköitä.. tervfemenoa vaikkapa tuonne "isien jutut" ja "murrosikä" -palstalle jossa on ihan huuhaa-häiriköintiä. Ja "vauvakuume" palstalla Mariia mollaa kaikki ne, jotka ovat lapset tehneet nuorena eli ennen kuin on ammatti ja osakehuoneisto jne. ja samaan syssyyn sitten yh:tkin yhteiskunnan eläteiksi....
Niin että heitä löytyy joka palstalta.
Minusta kuitenkin on rikkaus, että meitä on täällä eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä vaihtamissa ajatuksia. Niinhän me kohtaamme erilaisia ihmisiä normaalissakin yhteiskunnassa, miksi se täällä pitäisi rajata niin tarkkaan?? - Äiti x 3
äiti vai puolikas kirjoitti:
Minä olen ja tulen vastakin olemaan yh-palstalla kommentoimassa, lukemassa ja miettimässä asioita.
Miksikö?
Olen yh omalle lapselleni. Olen eronnut hänen isästään aikoja - vuosia sitten. Olen elänyt monta vuotta yh:n arkea, siis ilman seurustelu- tai asuinkumppania, vastaten yksin arjesta.
Nyt olen avoliitossa. Miehen lapset käyvät tapaamisella säännöllisesti.
En ole äiti näille lapsille - heillä on jo äiti! En ole myöskään äitipuoli - olen ihan kokonainen ihminen, mutten tiedä muutakaan tyhjentävää nimitystä..
Uusperhe olemme, koska odotan lasta.
SIIS: vaikka minä elän parisuhteessa, vaikka olen ns.äïtipuoli, OLEN EDELLEEN YH OMALLE LAPSELLENI.
Tietyt asiat ovat yhä edelleen minun vastuullani. Miehelläni ei ole edes juridisesti mitään mahdollisuutta osallistua näihin asioihin, koska ei ole lapseni huoltaja.
Lapsellani on edelleen vain yksi huoltaja, minä.
Ja onko muuten niin väärin, että olen nyt onnellinen omassa pienessä maailmassani,tässä parisuhteessa?
Ikävää on, että niin yh-palstalla kuin suomen muillakin palstoilla on näitä häiriköitä.. tervfemenoa vaikkapa tuonne "isien jutut" ja "murrosikä" -palstalle jossa on ihan huuhaa-häiriköintiä. Ja "vauvakuume" palstalla Mariia mollaa kaikki ne, jotka ovat lapset tehneet nuorena eli ennen kuin on ammatti ja osakehuoneisto jne. ja samaan syssyyn sitten yh:tkin yhteiskunnan eläteiksi....
Niin että heitä löytyy joka palstalta.
Minusta kuitenkin on rikkaus, että meitä on täällä eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä vaihtamissa ajatuksia. Niinhän me kohtaamme erilaisia ihmisiä normaalissakin yhteiskunnassa, miksi se täällä pitäisi rajata niin tarkkaan??Kaikki asialliset kommentit. kirjoitukset , ja vastaukset.. ohjeetkin on mielestäni tervetulleita tälle palstalle. OLipa ne sitten yh.n parillisen, mummon papan tai vaikka lapsettoman kirjoittamia.. tai sitten äiti tai isäpuolen tai sen uuden vaimon.
Ja se onnellisuus... mitä ihminen tuntee ei voi olla väärin. Meillä kaikilla on onnenaiheemme.
Asioista voi olla eri mieltä mutta sen voisi varmaan sanoa listimättä meitä yksinhuoltajia maanrakoon.
Mutta... jos viestissä on kysymys..
miten jaksan huomiseen kun lapset parkuu ja olen väsynyt yms.... saa vastaukseksi.. olisit miettinyt kenen kanssa lapsesi teet.. miksi otit rentun tai miksi jätit hyvän miehen ja tahdoit olla yh..tai jotain yhtä älytöntä... ei se minun mielestäni ole asiallinen vastaus...ja saattaa vahingoittaa sitä kysymyksen tekijää.. ja väsyksissä olevaa tosi paljon.
koska hän kuitenkin on tullut hakemaan jotain konkreettisia neuvoja miten muut ovat selvinneet tilanteesta.
Onneksi valvojan saanti on rauhoittanut häiriköintiä tosi paljon ja asiattomasta viestistä voi aina ilmoittaa.
Niin minä teen - 3:n äiti
äiti vai puolikas kirjoitti:
Minä olen ja tulen vastakin olemaan yh-palstalla kommentoimassa, lukemassa ja miettimässä asioita.
Miksikö?
Olen yh omalle lapselleni. Olen eronnut hänen isästään aikoja - vuosia sitten. Olen elänyt monta vuotta yh:n arkea, siis ilman seurustelu- tai asuinkumppania, vastaten yksin arjesta.
Nyt olen avoliitossa. Miehen lapset käyvät tapaamisella säännöllisesti.
En ole äiti näille lapsille - heillä on jo äiti! En ole myöskään äitipuoli - olen ihan kokonainen ihminen, mutten tiedä muutakaan tyhjentävää nimitystä..
Uusperhe olemme, koska odotan lasta.
SIIS: vaikka minä elän parisuhteessa, vaikka olen ns.äïtipuoli, OLEN EDELLEEN YH OMALLE LAPSELLENI.
Tietyt asiat ovat yhä edelleen minun vastuullani. Miehelläni ei ole edes juridisesti mitään mahdollisuutta osallistua näihin asioihin, koska ei ole lapseni huoltaja.
Lapsellani on edelleen vain yksi huoltaja, minä.
Ja onko muuten niin väärin, että olen nyt onnellinen omassa pienessä maailmassani,tässä parisuhteessa?
Ikävää on, että niin yh-palstalla kuin suomen muillakin palstoilla on näitä häiriköitä.. tervfemenoa vaikkapa tuonne "isien jutut" ja "murrosikä" -palstalle jossa on ihan huuhaa-häiriköintiä. Ja "vauvakuume" palstalla Mariia mollaa kaikki ne, jotka ovat lapset tehneet nuorena eli ennen kuin on ammatti ja osakehuoneisto jne. ja samaan syssyyn sitten yh:tkin yhteiskunnan eläteiksi....
Niin että heitä löytyy joka palstalta.
Minusta kuitenkin on rikkaus, että meitä on täällä eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä vaihtamissa ajatuksia. Niinhän me kohtaamme erilaisia ihmisiä normaalissakin yhteiskunnassa, miksi se täällä pitäisi rajata niin tarkkaan??Otin itse asian niin,
kun mieheni lapset muuttivat meille,
että olin puoliksi äiti ja puoliksi kasvattaja.
Näin ollen sana äitipuoli (joka ON kaamea),
sai uuden merkityksen.
Kasvattaja olin vain puoliksi, koska heillä oli isä!
Äiti vain puoliksi, koska heillä oli äiti. :) - mette
äiti vai puolikas kirjoitti:
Minä olen ja tulen vastakin olemaan yh-palstalla kommentoimassa, lukemassa ja miettimässä asioita.
Miksikö?
Olen yh omalle lapselleni. Olen eronnut hänen isästään aikoja - vuosia sitten. Olen elänyt monta vuotta yh:n arkea, siis ilman seurustelu- tai asuinkumppania, vastaten yksin arjesta.
Nyt olen avoliitossa. Miehen lapset käyvät tapaamisella säännöllisesti.
En ole äiti näille lapsille - heillä on jo äiti! En ole myöskään äitipuoli - olen ihan kokonainen ihminen, mutten tiedä muutakaan tyhjentävää nimitystä..
Uusperhe olemme, koska odotan lasta.
SIIS: vaikka minä elän parisuhteessa, vaikka olen ns.äïtipuoli, OLEN EDELLEEN YH OMALLE LAPSELLENI.
Tietyt asiat ovat yhä edelleen minun vastuullani. Miehelläni ei ole edes juridisesti mitään mahdollisuutta osallistua näihin asioihin, koska ei ole lapseni huoltaja.
Lapsellani on edelleen vain yksi huoltaja, minä.
Ja onko muuten niin väärin, että olen nyt onnellinen omassa pienessä maailmassani,tässä parisuhteessa?
Ikävää on, että niin yh-palstalla kuin suomen muillakin palstoilla on näitä häiriköitä.. tervfemenoa vaikkapa tuonne "isien jutut" ja "murrosikä" -palstalle jossa on ihan huuhaa-häiriköintiä. Ja "vauvakuume" palstalla Mariia mollaa kaikki ne, jotka ovat lapset tehneet nuorena eli ennen kuin on ammatti ja osakehuoneisto jne. ja samaan syssyyn sitten yh:tkin yhteiskunnan eläteiksi....
Niin että heitä löytyy joka palstalta.
Minusta kuitenkin on rikkaus, että meitä on täällä eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä vaihtamissa ajatuksia. Niinhän me kohtaamme erilaisia ihmisiä normaalissakin yhteiskunnassa, miksi se täällä pitäisi rajata niin tarkkaan??varmasti ollut uusioperheen äidistä tai isästä sinällään, vaan siitä katkeruudesta ja pahasta mielestä, jota heidän on pakko levittää ympärilleen.
Siitä kiva juttu, että teistä kukaan ei tiedä, minä kaikkina yksi kirjoittaja voi täällä esiintyä!!
Enkä tiedä minäkään mikä identiteetti, jonka hän täällä kertoo, on tosi. Onko mikään.
Vakavaltakin asialta mene pohja, ja keskustelu alkaa tuntua ansalta.
Valitettavasti joudun täältä katselemaan aina tiettyyn pisteeseen asti, ennen kuin voin toimia.
Jotakin loukkaa aina.
Tuosta onnesta...on kaksipiippuinen juttu alkaa kertomaa siitä sivulla, jolla on ihmisiä ongelmissaan.
Ihan mielenkiinnosta...onko sinua joku täällä nyt loukannut?
Onko sinua joku syyttänyt onnestasi?
Ihminen, joka on oikeasti onnellinen, hänellä on sydäntä ymmärtää väärinkohdeltuakin ja auttaa ahdingossa olevaa.
Tiedän sen kokemuksesta. Sen haluaa jakaa, mutta sillä ei rehvastella.
Jos minä olen onnellinen tässä elämässäni, haluan, että kaikilla olisi asiat niin.
Mutta miten onkaan, jos minulla on asiat huonosti...suuri osa kanssaihmisistä saa tuta sen!(ei esimerkki itsestäni, vaan minä-muotoon kirjoitettu!)
Tällä palstalla on HIENOJA ihmisiä. Voin jo sanoa pikkuisen tuntevani heitä.
Olen heistä hirmu ylpeä. Välillä lukiessani näitä heidän viestejään itken, välillä nauran.
Olen vakaasti sitä mieltä, että se on palstan parasta antia, eikä suinkaan se, että riidellään.
Äitix3 antoi muutaman esimerkin siitä, mitä täällä on kirjoittaa kipeistä asioista. Olen yrittänyt pitää ne pois, mutta kuten sanottu, jonkun ne aina pitää ensin lukea...valitettavasti.
Tässä ei olla rajaamassa kirjoittajia, vain aihetta!! Miten sen paremmin kertoisi. Sama on aborttisivulla, parisuhteessa, sinkuissa. Äkkiä näissäkin sanotaan, jollei aihe koske ollenkaan.
Ja miksi pitää kirjoittaa "väärälle" saitille, jos oikeakin on tehty?? - ehdotuksia
Äiti x 3 kirjoitti:
Kaikki asialliset kommentit. kirjoitukset , ja vastaukset.. ohjeetkin on mielestäni tervetulleita tälle palstalle. OLipa ne sitten yh.n parillisen, mummon papan tai vaikka lapsettoman kirjoittamia.. tai sitten äiti tai isäpuolen tai sen uuden vaimon.
Ja se onnellisuus... mitä ihminen tuntee ei voi olla väärin. Meillä kaikilla on onnenaiheemme.
Asioista voi olla eri mieltä mutta sen voisi varmaan sanoa listimättä meitä yksinhuoltajia maanrakoon.
Mutta... jos viestissä on kysymys..
miten jaksan huomiseen kun lapset parkuu ja olen väsynyt yms.... saa vastaukseksi.. olisit miettinyt kenen kanssa lapsesi teet.. miksi otit rentun tai miksi jätit hyvän miehen ja tahdoit olla yh..tai jotain yhtä älytöntä... ei se minun mielestäni ole asiallinen vastaus...ja saattaa vahingoittaa sitä kysymyksen tekijää.. ja väsyksissä olevaa tosi paljon.
koska hän kuitenkin on tullut hakemaan jotain konkreettisia neuvoja miten muut ovat selvinneet tilanteesta.
Onneksi valvojan saanti on rauhoittanut häiriköintiä tosi paljon ja asiattomasta viestistä voi aina ilmoittaa.
Niin minä teenEi asioihin ole olemassa yhtä ainoaa patenttiratkaisua,mutta jos niitä neuvoja haetaan niin miksei niitä voisi hakea ihan konkreettisilta ihmisiltä,eikä täältä netistä,jossa kaikki huuhaa yksilöt pyörivät ja joiden oikeaa identiteettiä ei tiedä kukaan!Yksi asia joka toimii toisella,ei välttämättä toimi toisella.Jos esim. ehdotettaisiin,että kasvattakaa lapsenne näin ja näin niin toimisitteko siten-rohkenen väittää,että ei onnistu.JOS on itserakasta tyyppiä oleva ihminen sellainen ei ota mitään neuvoja vastaan-ainoastaan nöyrä ihminen voi myöntää virheensä ja yrittää toimia toisella tavalla-useimmat vaan,ikävä kyllä,pitävät oman päänsä-niin usein kuin se täällä on nähtykin!No,tämä viesti oli siis yleisesti ottaen kaikille-ei sinulle henk.koht.mutta rohkaisisin itse kutakin ottamaan yhteyttä esim.ystäviin ja sukulaisiin sekä ammattiauttajiin-se ei ole häpeä!
- äiti vai puolikas
Äiti x 3 kirjoitti:
Kaikki asialliset kommentit. kirjoitukset , ja vastaukset.. ohjeetkin on mielestäni tervetulleita tälle palstalle. OLipa ne sitten yh.n parillisen, mummon papan tai vaikka lapsettoman kirjoittamia.. tai sitten äiti tai isäpuolen tai sen uuden vaimon.
Ja se onnellisuus... mitä ihminen tuntee ei voi olla väärin. Meillä kaikilla on onnenaiheemme.
Asioista voi olla eri mieltä mutta sen voisi varmaan sanoa listimättä meitä yksinhuoltajia maanrakoon.
Mutta... jos viestissä on kysymys..
miten jaksan huomiseen kun lapset parkuu ja olen väsynyt yms.... saa vastaukseksi.. olisit miettinyt kenen kanssa lapsesi teet.. miksi otit rentun tai miksi jätit hyvän miehen ja tahdoit olla yh..tai jotain yhtä älytöntä... ei se minun mielestäni ole asiallinen vastaus...ja saattaa vahingoittaa sitä kysymyksen tekijää.. ja väsyksissä olevaa tosi paljon.
koska hän kuitenkin on tullut hakemaan jotain konkreettisia neuvoja miten muut ovat selvinneet tilanteesta.
Onneksi valvojan saanti on rauhoittanut häiriköintiä tosi paljon ja asiattomasta viestistä voi aina ilmoittaa.
Niin minä teen"Asioista voi olla eri mieltä mutta sen voisi varmaan sanoa listimättä meitä yksinhuoltajia maanrakoon. "
Tätä mieltä olen itsekin ja itse osallistun aika kiivassanaisestikin yksinhuoltajia puolustamaan. Ja saan sitten katkeran ja kateellisen tittelin :) vain siksi, että myönnän olevani yh tai olleeni yh ja perustelen ja olen eri mieltä siitä, että yh olisi joku yhteiskunnan elätti tai vastuuton joka vain lapsia suoltaa .. jne.
Seriffi on luutansa kanssa yh.palstalla, mutta noilla muilla ei samanlaista karsintaa ole käytössä. Käy vaikka lukemassa.
Kun oikein vi..llaan niin eipä siinä itsekään jaksa kovin fiksu olla. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Mutta yh:ta minä ainakin näiden vaihtelevien nimimerkkieni takana puolusta. :)
(piti vain kehua itseä, kukas kissan hännän nostaisi ellei kissa itse :D ) - Äiti x 3
äiti vai puolikas kirjoitti:
"Asioista voi olla eri mieltä mutta sen voisi varmaan sanoa listimättä meitä yksinhuoltajia maanrakoon. "
Tätä mieltä olen itsekin ja itse osallistun aika kiivassanaisestikin yksinhuoltajia puolustamaan. Ja saan sitten katkeran ja kateellisen tittelin :) vain siksi, että myönnän olevani yh tai olleeni yh ja perustelen ja olen eri mieltä siitä, että yh olisi joku yhteiskunnan elätti tai vastuuton joka vain lapsia suoltaa .. jne.
Seriffi on luutansa kanssa yh.palstalla, mutta noilla muilla ei samanlaista karsintaa ole käytössä. Käy vaikka lukemassa.
Kun oikein vi..llaan niin eipä siinä itsekään jaksa kovin fiksu olla. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Mutta yh:ta minä ainakin näiden vaihtelevien nimimerkkieni takana puolusta. :)
(piti vain kehua itseä, kukas kissan hännän nostaisi ellei kissa itse :D )en oikein jaksa paljon näitä palstoja selailla.
Jos joku mielenkiintoinen otsikko on käyn sen lukemassa mutta en muuten.
Toi katkeruus on muuten jännä juttu.. ja kateus.
Minä en kyllä tunnustaudu kumpaakaan tuntevani jos joku kertoo olevansa onnellinen elämässään.
MInäkin olen onnellinen.. toisinaan vain tosi väsynyt onnellinen.
Ja osaan iloita ystävien ja tuttavien vauvoista ja avioliitoista, yleensäkin kaikista ilon aiheista mitä kanssa ihmisille sattuu.
Ja kun toivotan onnea teen sen myös täydestä sydämestä, en vain sen vuoksi että on tapana niin tehdä.
Ei onneaan tarvitse mielestäni peitellä... sen saa antaa näkyä ja kuuluakin.
jokainen on onnensa ansainnut.
- noora
meille ei ole pyynnöistä huolimatta tehty omaa palstaa. me olemme "samaa perhettä" teidän kanssanne (lapsenne ovat osa meidänkin elämäämme) ja nämä asiat koskettavat meitä yhtä lailla. itse olen 23-vuotias 10-vuotiaan tytön viikonloppuäitipuoli, eikä missään ole foorumia, jossa oisin puhua omasta sopeutumisestani, taloudenpidon jaosta, lapsen kanssa olemisesta ja muustakaan. haluan olla hyvä äitipuoli
- yh-äityli
Sinulla on ongelmia parisuhteessa, jos puolisosi lapsenhoito tuottaa tuskaa. Suhteet-forumissa voit käsitellä ongelmiasi. Tai kaikkein parhaiten käsittelet niitä kotonasi.
Etkä sinä, tyttö-kulta, ole koskaan sen pienokaisen äiti, edes puoliksi. - noora
yh-äityli kirjoitti:
Sinulla on ongelmia parisuhteessa, jos puolisosi lapsenhoito tuottaa tuskaa. Suhteet-forumissa voit käsitellä ongelmiasi. Tai kaikkein parhaiten käsittelet niitä kotonasi.
Etkä sinä, tyttö-kulta, ole koskaan sen pienokaisen äiti, edes puoliksi.kenellä on ongelmaton parisuhde? parisuhdeongelmat ovat kahden ihmisen välisiä ongelmia ja niitä setvin avomieheni kanssa ja mikäli niistä emme kaksin selviä hakeudumme parisuhdeterapiaan -emme internetin keskustelufoorumeihin.
avopuolisoni lapsenhoito ei tuota minulle tuskaa. joskus vaan kaipaan joitain pieniä vinkkejä arjen avuksi. totesin myös, ettei meille "uusperheellisille" ole tänne pyynnöistä huolimatta avattu omaa keskustelupalstaa.
äitipuoli on minustakin sanana aivan kaamea. olen kokonainen ihminen, enkä tytön äiti (pienokainen tuntuu muuten myös hieman hassulta sanavalinnalta puhuttaessa 10-vuotiaasta). en ole koskaan yrittänytkään olla äiti avopuolisoni tyttärelle. aikuisena kannan kuitenkin vastuuta tytön nukkumaanmenoajoista, ruokailemisesta, hampaidenpesusta ja käyttäytymisestä yleensä.
avomieheni exällä on mielestäni kypsä asenne. hänen nykyinen miesystävänsä on pienen pojan isä. siinä tilanteessa on varmasti yhtä paljon sopeutumista, kuin minulla omassani.
vaikka en olekaan tytön äiti, niin kyllä mielestäni vastuuta riittää minullekin.
roolini osa-aikakasvattajana (jos näinkään nyt voi sanoa) on mielestäni aika merkittävä. Minä kannustan, neuvon, kiitän, opetan ja jopa kiellän ja komennan siinä missä tytön vanhemmatkin.
asumme rivitalokaksiossa, enkä minä suinkaan linnoittaudu makuuhuoneeseen piiloon viikonlopuiksi tai hiivi varpaillani omassa kodissani ja leiki näkymätöntä.
avomieheni ja tämän entinen vaimo toivovat kumpikin minun osallistuvan yhteiseen tekemiseen ja kasvavan yhdeksi lapsensa elämän tärkeistä aikuisista. - 3:n äiti
noora kirjoitti:
kenellä on ongelmaton parisuhde? parisuhdeongelmat ovat kahden ihmisen välisiä ongelmia ja niitä setvin avomieheni kanssa ja mikäli niistä emme kaksin selviä hakeudumme parisuhdeterapiaan -emme internetin keskustelufoorumeihin.
avopuolisoni lapsenhoito ei tuota minulle tuskaa. joskus vaan kaipaan joitain pieniä vinkkejä arjen avuksi. totesin myös, ettei meille "uusperheellisille" ole tänne pyynnöistä huolimatta avattu omaa keskustelupalstaa.
äitipuoli on minustakin sanana aivan kaamea. olen kokonainen ihminen, enkä tytön äiti (pienokainen tuntuu muuten myös hieman hassulta sanavalinnalta puhuttaessa 10-vuotiaasta). en ole koskaan yrittänytkään olla äiti avopuolisoni tyttärelle. aikuisena kannan kuitenkin vastuuta tytön nukkumaanmenoajoista, ruokailemisesta, hampaidenpesusta ja käyttäytymisestä yleensä.
avomieheni exällä on mielestäni kypsä asenne. hänen nykyinen miesystävänsä on pienen pojan isä. siinä tilanteessa on varmasti yhtä paljon sopeutumista, kuin minulla omassani.
vaikka en olekaan tytön äiti, niin kyllä mielestäni vastuuta riittää minullekin.
roolini osa-aikakasvattajana (jos näinkään nyt voi sanoa) on mielestäni aika merkittävä. Minä kannustan, neuvon, kiitän, opetan ja jopa kiellän ja komennan siinä missä tytön vanhemmatkin.
asumme rivitalokaksiossa, enkä minä suinkaan linnoittaudu makuuhuoneeseen piiloon viikonlopuiksi tai hiivi varpaillani omassa kodissani ja leiki näkymätöntä.
avomieheni ja tämän entinen vaimo toivovat kumpikin minun osallistuvan yhteiseen tekemiseen ja kasvavan yhdeksi lapsensa elämän tärkeistä aikuisista.Vastaan nyt tähän, olen lukenut muitakin mielipiteitäsi.
Pidä pääsi lapsen kasvatuksen osalta,
sillä talossa talon tavalla!
Jos teet työtä samalla, perheen ON oltava hiljaa
ja kunnioitettava sitä!
Tottakai huomioon pitää myös ottaa se,
että lapsen oleminen ja pelaaminen kuuluu
siihen, mutta kaiken voi tehdä myös hiljempaa.
Kaksio on siitä hyvä, että työskennellessäsi
voit sulkea oven.
Kun työ on tehty, aikaa on perheelle.
Samanlainen kasvatus molemmissa kodeissa tuskin onnistuu,
mutta tärkeissä asioissa on hyvä vetää yhdenmukaista linjaa.
Itse aloitin "äitipuolena" elämämiseni
18-vuotiaana.
Miehellä oli 2 lasta, 2-ja 6-vuotiaat.
Oli siinä sovittamista 3-vuorotyön ja kodin välillä!
Pidin kuitenkin kasvatuksellisesti oman linjani,
vaikka se poikkesi lasten äidin linjasta.
Meillä syötiin kotiruokaa, ei ostettu aina
kaikkea hienoa ja muodikasta, vaikka kuinka
olisivat halunneet.
Meillä oli kotiintuloajat ja koulustakin piti
tulla sitten aikanaan suoraan kotiin.
Äidin linja oli "helpompi" ja joskus lapset
protestoivat, mutta kun istuttiin pöydän
viereen perhepalaveriin, neuvoteltiin asiat ja
perusteltiin kiellot, niin lapset ymmärsivät.
En tiedä mistä ammensin sen voiman, etten
koskaan alkanut riitelemään äidin kanssa,
vaikka usein hän kävi haukkumassa minut kotiovellanikin.
Vuodet kuitenkin vierivät ja eteenpäin mentiin.
Aika nopeastikin äiti sopeutui ja kohta aloitti
saman kasvatuslinjan kuin minäkin.
Sanoit jossakin yhteydessä, ettet halua lapsen isovanhempien menevän miehen exän luo synt.kahville. Mikset? Voisivathan he käydä
molemmissa paikoissa.
Sanoit myös, ettet halua avokkisi menevän
exän luo synt.kahville. Miksi? Luottamuksen puutteesta tuskin on kyse, ehkä mielummin siitä,
ettet halua itseäsi suljettavan ulkopuolelle.
Mutta niinhän se todellisuudessa ei ole. - 3:n äiti
noora kirjoitti:
kenellä on ongelmaton parisuhde? parisuhdeongelmat ovat kahden ihmisen välisiä ongelmia ja niitä setvin avomieheni kanssa ja mikäli niistä emme kaksin selviä hakeudumme parisuhdeterapiaan -emme internetin keskustelufoorumeihin.
avopuolisoni lapsenhoito ei tuota minulle tuskaa. joskus vaan kaipaan joitain pieniä vinkkejä arjen avuksi. totesin myös, ettei meille "uusperheellisille" ole tänne pyynnöistä huolimatta avattu omaa keskustelupalstaa.
äitipuoli on minustakin sanana aivan kaamea. olen kokonainen ihminen, enkä tytön äiti (pienokainen tuntuu muuten myös hieman hassulta sanavalinnalta puhuttaessa 10-vuotiaasta). en ole koskaan yrittänytkään olla äiti avopuolisoni tyttärelle. aikuisena kannan kuitenkin vastuuta tytön nukkumaanmenoajoista, ruokailemisesta, hampaidenpesusta ja käyttäytymisestä yleensä.
avomieheni exällä on mielestäni kypsä asenne. hänen nykyinen miesystävänsä on pienen pojan isä. siinä tilanteessa on varmasti yhtä paljon sopeutumista, kuin minulla omassani.
vaikka en olekaan tytön äiti, niin kyllä mielestäni vastuuta riittää minullekin.
roolini osa-aikakasvattajana (jos näinkään nyt voi sanoa) on mielestäni aika merkittävä. Minä kannustan, neuvon, kiitän, opetan ja jopa kiellän ja komennan siinä missä tytön vanhemmatkin.
asumme rivitalokaksiossa, enkä minä suinkaan linnoittaudu makuuhuoneeseen piiloon viikonlopuiksi tai hiivi varpaillani omassa kodissani ja leiki näkymätöntä.
avomieheni ja tämän entinen vaimo toivovat kumpikin minun osallistuvan yhteiseen tekemiseen ja kasvavan yhdeksi lapsensa elämän tärkeistä aikuisista.:D :D
- ei-katkera
yh-äityli kirjoitti:
Sinulla on ongelmia parisuhteessa, jos puolisosi lapsenhoito tuottaa tuskaa. Suhteet-forumissa voit käsitellä ongelmiasi. Tai kaikkein parhaiten käsittelet niitä kotonasi.
Etkä sinä, tyttö-kulta, ole koskaan sen pienokaisen äiti, edes puoliksi.Kaikilla on ongelmia parisuhteessa-toiset vain osaavat käsitellä ne oikein-ja toiset taas eivät.
On se kumma juttu,miten teistä joistakin yyhoista paljastuu tuo katkeruus isolla K:lla...Sen huomaa esim.tuosta,kuinka väenväkisin yritetään tuputtaa tuota"et sinä tyttö-kulta ole koskaan sen pienokaisen äiti,edes puoliksi"...Tuo vain on sinun näkemyksesi asiasta-aivan hyvin lapsi voi ITSE olla sitä mieltä,että tämä isin uusi on äitipuoli ja sitä kukaan oikea äiti ei voi muuttaa(niin katkeralta kuin se voi tuntua).Mieheni tyttö jo pienestä pitäen kutsui minua viikonloppuäidikseen,enkä minä sitä pannut pahakseni.Jotenkin tuntuu,että omilla jyrkillä mielipiteillänne tukahdutatte lapsenne tunteet ja aivan varmasti voin kokemuksesta sanoa,että asia ON näin.
Voisit myöskin kuvitella tilanteen,että lapsen oma äiti kuolee ja isä saisi lapsen huollon-mikäs muu se isin uusi sitten olisi,kuin äitipuoli t,kasvattiäiti?Tietysti eri asia,jos määräisit jonkun muun huoltajaksi exäsi sijaan,mutta...siinäpä se sitten yyhoon itsekkyys taas paljastuisi.
Lisäyksenä sen verran,että nuo parisuhdeongelmat(jos niitä täällä esiintyy)eivät oikeastaan kuuluisikaan tänne riepoteltavaksi,vaan ihan oikeille ammattilaisille,koska ei teistä tämän palstan päähenkilöistä ole parisuhdeasiantuntijoiksi;jos olisi niin tuskinpa tekään täällä pyörisitte.Voisitte osoittaa itsekin jonkin verran sivistystä(jos sitä löytyy),ettekä notkuisi tuolla parisuhdepalstalla muilla nikeillä-KIITOS! - noora
3:n äiti kirjoitti:
Vastaan nyt tähän, olen lukenut muitakin mielipiteitäsi.
Pidä pääsi lapsen kasvatuksen osalta,
sillä talossa talon tavalla!
Jos teet työtä samalla, perheen ON oltava hiljaa
ja kunnioitettava sitä!
Tottakai huomioon pitää myös ottaa se,
että lapsen oleminen ja pelaaminen kuuluu
siihen, mutta kaiken voi tehdä myös hiljempaa.
Kaksio on siitä hyvä, että työskennellessäsi
voit sulkea oven.
Kun työ on tehty, aikaa on perheelle.
Samanlainen kasvatus molemmissa kodeissa tuskin onnistuu,
mutta tärkeissä asioissa on hyvä vetää yhdenmukaista linjaa.
Itse aloitin "äitipuolena" elämämiseni
18-vuotiaana.
Miehellä oli 2 lasta, 2-ja 6-vuotiaat.
Oli siinä sovittamista 3-vuorotyön ja kodin välillä!
Pidin kuitenkin kasvatuksellisesti oman linjani,
vaikka se poikkesi lasten äidin linjasta.
Meillä syötiin kotiruokaa, ei ostettu aina
kaikkea hienoa ja muodikasta, vaikka kuinka
olisivat halunneet.
Meillä oli kotiintuloajat ja koulustakin piti
tulla sitten aikanaan suoraan kotiin.
Äidin linja oli "helpompi" ja joskus lapset
protestoivat, mutta kun istuttiin pöydän
viereen perhepalaveriin, neuvoteltiin asiat ja
perusteltiin kiellot, niin lapset ymmärsivät.
En tiedä mistä ammensin sen voiman, etten
koskaan alkanut riitelemään äidin kanssa,
vaikka usein hän kävi haukkumassa minut kotiovellanikin.
Vuodet kuitenkin vierivät ja eteenpäin mentiin.
Aika nopeastikin äiti sopeutui ja kohta aloitti
saman kasvatuslinjan kuin minäkin.
Sanoit jossakin yhteydessä, ettet halua lapsen isovanhempien menevän miehen exän luo synt.kahville. Mikset? Voisivathan he käydä
molemmissa paikoissa.
Sanoit myös, ettet halua avokkisi menevän
exän luo synt.kahville. Miksi? Luottamuksen puutteesta tuskin on kyse, ehkä mielummin siitä,
ettet halua itseäsi suljettavan ulkopuolelle.
Mutta niinhän se todellisuudessa ei ole.aionkin toki pitää linjani. :)
itseasiassa isovanhemmat eivät ole olleet menossakaan/kutsuttuina ex-miniän luo synttäri- tai muillekaan kahveille. he asuvat samassa kaupungissa ja vielä samassa kaupunginosassa ja törmäävät toisiinsa muutenkin ihan riittävästi mikäli pitävät yhteyttä enemmän, niin se ei ole minun asiani.
avomieheni ei myöskään ole ollut menossa tai kutsuttuna tyttärensä äidin luona pidettäviin juhliin. osittain varmaan siksi, että ne ovat nimenomaan lastenjuhlat (tyttö on siis jo 10) ja viimeksi siellä ei ollut edes tytön äiti paikalla (lapset saivat juhlia ihan keskenään).
minä taas en ajatuksesta innostu juuri siitä syystä, että tahtoisin itsekin mukaan. tuntuu, ettei aika ole vielä ihan kypsä (siis siihen, että olisin juhliin tervetullut).
olemme seurustelleet avoni kanssa pari vuotta, mutta asuneet yhdessä vasta vähän vajaan vuoden (mies asui yksin sen ensimmäisen seurusteluvuotemme). asiat alkavat pikkuhiljaa rutinoitua ja toivon mukaan meillä on pian asiat yhtä hyvin hallinnassa, kuin teillä!
minäkään en onneksi ole joutunut suuremmin riitelemään tytön äidin kanssa. jotain pientä sanaharkkaa on tullut siitä, kun miehen ex päätti, etten saisi olla autossa mukana, kun lasta viedään tai haetaan. en nähnyt kiellolle mitään järkevää syytä (silloin harvoin kun edes olen ollut mukana, olemme olleet tulossa juuri kauppa- tms. reissulta ja olisi ollut järjetöntä kiertää ensin kotiin ja sitten samaa reittiä takaisin). loppujen lopuksi olemme melko vähän tekemisissä. näemme toisemme vilaukselta silloin tällöin.
kiitos muuten kovasti! olen minkin lueskellut sinun juttujasi täältä ja en voi muuta sanoa, kuin että ihailen kovasti! on upeaa, että olette saaneet teillä pelisäännöt selviksi ja arjen rullaamaan! toivottavasti meilläkin, mutta aikaa se varmasti vie.
kunpa vielä saisi tänne sen uusperheellisten palstan,... - 3:n äiti
noora kirjoitti:
aionkin toki pitää linjani. :)
itseasiassa isovanhemmat eivät ole olleet menossakaan/kutsuttuina ex-miniän luo synttäri- tai muillekaan kahveille. he asuvat samassa kaupungissa ja vielä samassa kaupunginosassa ja törmäävät toisiinsa muutenkin ihan riittävästi mikäli pitävät yhteyttä enemmän, niin se ei ole minun asiani.
avomieheni ei myöskään ole ollut menossa tai kutsuttuna tyttärensä äidin luona pidettäviin juhliin. osittain varmaan siksi, että ne ovat nimenomaan lastenjuhlat (tyttö on siis jo 10) ja viimeksi siellä ei ollut edes tytön äiti paikalla (lapset saivat juhlia ihan keskenään).
minä taas en ajatuksesta innostu juuri siitä syystä, että tahtoisin itsekin mukaan. tuntuu, ettei aika ole vielä ihan kypsä (siis siihen, että olisin juhliin tervetullut).
olemme seurustelleet avoni kanssa pari vuotta, mutta asuneet yhdessä vasta vähän vajaan vuoden (mies asui yksin sen ensimmäisen seurusteluvuotemme). asiat alkavat pikkuhiljaa rutinoitua ja toivon mukaan meillä on pian asiat yhtä hyvin hallinnassa, kuin teillä!
minäkään en onneksi ole joutunut suuremmin riitelemään tytön äidin kanssa. jotain pientä sanaharkkaa on tullut siitä, kun miehen ex päätti, etten saisi olla autossa mukana, kun lasta viedään tai haetaan. en nähnyt kiellolle mitään järkevää syytä (silloin harvoin kun edes olen ollut mukana, olemme olleet tulossa juuri kauppa- tms. reissulta ja olisi ollut järjetöntä kiertää ensin kotiin ja sitten samaa reittiä takaisin). loppujen lopuksi olemme melko vähän tekemisissä. näemme toisemme vilaukselta silloin tällöin.
kiitos muuten kovasti! olen minkin lueskellut sinun juttujasi täältä ja en voi muuta sanoa, kuin että ihailen kovasti! on upeaa, että olette saaneet teillä pelisäännöt selviksi ja arjen rullaamaan! toivottavasti meilläkin, mutta aikaa se varmasti vie.
kunpa vielä saisi tänne sen uusperheellisten palstan,...kiitos, että olet lukenut kirjoituksiani :)
Olette niin nuoria, kuten viisaasti itse totesitkin jossakin yhteydessä, että sen kultaisen keskitien ehtii vielä hyvin hakemaan=)
Olen jo oman "kouluni" asiasta käynyt ja toivottavasti jotakin on jäänyt päähänkin.
Sittemmin olen eronnut siitä liitosta,
(saimme 3 yhteistä lastakin) :))
Nyt olen seurustellut 9 vuotta ja miesystäväni
"joutui" esikuvaksi lapsilleni, eli
tavallaan "isäpuoleksi".
Ollaan me aikamoinen sakki! Hih =) - 3:n äiti
ei-katkera kirjoitti:
Kaikilla on ongelmia parisuhteessa-toiset vain osaavat käsitellä ne oikein-ja toiset taas eivät.
On se kumma juttu,miten teistä joistakin yyhoista paljastuu tuo katkeruus isolla K:lla...Sen huomaa esim.tuosta,kuinka väenväkisin yritetään tuputtaa tuota"et sinä tyttö-kulta ole koskaan sen pienokaisen äiti,edes puoliksi"...Tuo vain on sinun näkemyksesi asiasta-aivan hyvin lapsi voi ITSE olla sitä mieltä,että tämä isin uusi on äitipuoli ja sitä kukaan oikea äiti ei voi muuttaa(niin katkeralta kuin se voi tuntua).Mieheni tyttö jo pienestä pitäen kutsui minua viikonloppuäidikseen,enkä minä sitä pannut pahakseni.Jotenkin tuntuu,että omilla jyrkillä mielipiteillänne tukahdutatte lapsenne tunteet ja aivan varmasti voin kokemuksesta sanoa,että asia ON näin.
Voisit myöskin kuvitella tilanteen,että lapsen oma äiti kuolee ja isä saisi lapsen huollon-mikäs muu se isin uusi sitten olisi,kuin äitipuoli t,kasvattiäiti?Tietysti eri asia,jos määräisit jonkun muun huoltajaksi exäsi sijaan,mutta...siinäpä se sitten yyhoon itsekkyys taas paljastuisi.
Lisäyksenä sen verran,että nuo parisuhdeongelmat(jos niitä täällä esiintyy)eivät oikeastaan kuuluisikaan tänne riepoteltavaksi,vaan ihan oikeille ammattilaisille,koska ei teistä tämän palstan päähenkilöistä ole parisuhdeasiantuntijoiksi;jos olisi niin tuskinpa tekään täällä pyörisitte.Voisitte osoittaa itsekin jonkin verran sivistystä(jos sitä löytyy),ettekä notkuisi tuolla parisuhdepalstalla muilla nikeillä-KIITOS!ja kokemuksesta voin sanoa, että hyvin, hyvin
harva yh on katkera, samoin kuin lapsen äitikin.
Täällä asiat vaan kärjistyvät!
Se pieni asia olisi hyvä jokaisen muistaa :)
Kenenkään ei koskaan pidä lähteä erittelemään,
kuka on hyvä äiti, tai hyvä äitipuoli.
Sillä ei ole loppupeleissä mitään merkitystä.
Tärkeintä on se,
että lapsella/lapsilla on rakastavia
aikuisia LÄSNÄ.
Oli ne sitten puolikkaita tai kokonaisia.
- Painoviesti
Osa viesteistä ei näy :(
- noora
vaan halu saada perheen asiat rullaamaan niin että jokaisella uusperheessä on hyvä olla. meille ei ole omaa palstaa tänne annettu (pyynnöistä huolimatta). teidän lapsenne tulevat meidän koteihimme ja ei kaikki silloinkaan voi olla täysin ongelmatonta. tottakai haluamme tulla lasten kanssa toimeen ja tarvimme vinkkejä siinä missä tekin selviytyäksemme joistakin arjen pikku ongelmista. en minä ainakaan koe olevani mustasukkainen miehen exälle (ennemmin päin vastoin).
minua askarruttaa monikin juttu: juhlien ja lomien vietto ja järjestäminen, lapsen säännöt kotona (haluaisin, että linja olisi edes jokseenkin sama molemmissa kodeissa), millä saada lapsi syömään laittamaani ruokaa (vain roskaruoka tuntuu kelpaavan) ja ylipäätään kaikki eron ja yhdessäolon fiilikset ja niistä huonoistakin fiiliksistä selviytyminen.
mustasukkaisuus ajaisi piinamaan sitä miehen exää, enkä vieraita ihmisiä täällä foorumeissa.
minäkin haluan muuten toivottaa tsemppiä yksinhuoltajille!
t.noora 23
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6628045Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672315Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332245- 1471817
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281335Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511246Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131206Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.60863Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65857Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7776