Kiinnostaisi tietää, että millä nimellä sijoitetut lapset kutsuvat perheen "äitiä" ja "isää"?
Jos ajatellaan, että perheessä on jo oma biologinen lapsi / lapsia, joilla on äiti ja isä, ja sitten tupsahtaakin pari ei -biologista lasta, niin kutsuvatko hekin vanhempia äidiksi ja isäksi (tuleeko biologinen lapsi mustasukkaiseksi esim.?) vai miten?
Jos ajatellaan, että perheessä on jo oma biologinen lapsi / lapsia, joilla on äiti ja isä, ja sitten tupsahtaakin pari ei -biologista lasta, niin kutsuvatko hekin vanhempia äidiksi ja isäksi (tuleeko biologinen lapsi mustasukkaiseksi esim.?) vai miten?
Vastaukset 10
Vanhimmat
on ainakin meillä.Oma äiti on äiti ja sijaria kutsutaan etunimellä.Eihän se sijainen äidiksi muutu tekemälläkään.
äidiksi ja isäksi. Lapsilla on kaksi äitiä ja isää. Lapset ovat tulleet meille pieninä, kun biolapset kutsuivat äidiksi ja isäksi, hekin alkoivat kutsua. Lapset puhuvat meillä vanhemmistaan nimiäitinä ja -isänä, mutta omaille vanhemmille äiti ja isä.
Tuo nyt oli selvästi katkeran bion lausahdus.
lainalapset ovat aina kutsuneet meitä etunimillä. Minusta se on luonnollista, koska heillähän on jo omat vanhemmat. Nyt kun adoptoimme nämä nuorimmat (siis toistaiseksi nuorimmat...), he tulivat kysymään saisivatko alkaa kutsua minua äidiksi. Bioäidistään he nyt näköjään käyttävät etunimi-äiti -yhdistelmää.
Olen kuullut, että omatkin lapset ovat selvyyden vuoksi kutsuneet minua etunimeltä, kun on ollut vähän epäselvää, kenen äidistä on puhe, kun paikalla on ollut 4-5 perheen lapsia.
Jos lapsella on biovanhemmat, jotka tapaavat lapsiaan, en toivoisi siinä tapauksessa, että lapset kutsuisivat minua äidiksi. Nämä adoptoidut lienevät eri juttu.
Kaverini lapsi kutsui pienenä suunnilleen kaikkia naisia äideiksi, ikään kuin se olisi joku yleisnimitys :-)
lapset kutsuvat meitä sijaisvanhempia äitiksi ja isäksi. Itse ovat nimet ottaneet käyttöön. Viimeksi tulleet 1.5 ja 2.5 vuotiaatkin sanovat jo äitiksi ja isäksi, vaikka itse kutsumme itseämme etunimillä. Meillä lapset sanovat omia vanhempiaan etunimillä ja joskus oikea äiti-isä. Etunimen perään tulee äiti- isä nimi.
Meillä 2 vuotias sijoitettu (ollut meillä vajaan vuoden) kutsuu minua ja miestäni etunimellä. Biologisia lapsia 3 ja heille olemme "äiti" ja "isä".
Ennen lapsen tuloa ajattelimme, että lapsi saa itse muodostaa käytännön eli kutsuu kuten helpoimmaksi ja luontevimmaksi kokee. Hän on alusta asti halunnut kutsua etunimellä ja saa tottakai niin tehdä. Joskun todella harvoin kun on oikein "hässäkkä" tilanne, kaikki äänessä samaan aikaan niin silloin saattaa huutaa "äitiäitiäitiäitiÄITIIIIII" :) Mutta se menee vähän niinkuin muun kuoron mukana - kun muut huutaa niin hänkin.
ovat saaneet itse päättää miksi meitä kutsuvat. Olemme esittäytyneet heille etunimillämme, mutta jatkosta ovat itse päättäneet.
Käytäntö on muodostunut siten, että minua kaikki perheemme lapset kutsuvat äidiksi, mutta koska poikani edell. avioliitosta jo kutsui miestäni etunimellä, eikä kukaan häntä perheessä kutsunut isäksi, niin lapset myös sijoitetut käyttävät myös hänestä etunimeä.
Muistan, kun kävin näitä meidän ensimmäisiä lapsia tervehtimässä lastenkodissa.
Olimme olleet heille muutaman kuukauden sitä ennen tukiperheenä ja yllättäin olivat joutuneet lastenkotiin. Menin siis tapaamaan heitä tukiäidin ominaisuudessa. Yksikään sukulainen, vanhemmista puhumattakaan ei ollut siellä käynyt koko aikana.
Siellä sitten tuli joku tappelun nujakka toisen nyk. sijoitetun poikamme ja jonkun "vieraan" pojan välille. Tädithän siellä eivät välittäneet väliin tulla.
Tämä lapsi aivan selvästi testasi minua, kun tarvitsi apua sen toisen käydessä kimppuun, niin hän katsoi minua jännän näköisenä ja huusi "äiti", jolloin älysin mennä hätiin. Poika vaikutti tyytyväiseltä. Siitä lähtien olin hänelle äiti, ei muuta nimitystä edes kokeillut. Olin kait testin läpäissyt. Nuorempi veljeksistä sitten seurasi perässä. Kun seuraavat sijoitetut muutaman vuoden päästä tulivat, oli jotenkin selvää, että hekin jatkoivat samaa käytäntöä.
Nyt, kun meiltä on pari muuttanut pois ja kun vierailevat, olen huomannut, että he eivät vieläkään osaa käyttää minusta etunimeä ja jotenkin hölmöltä tuntuu käyttää äiti-nimitystä, koska en enää toimi heille äidin roolissa, niin he kiertävät aiheen, siten etteivät käytä mitään nimitystä.
Keskustelu on siten vain usein vähän hankalaa.
Vaikka lapset ovat kutsuneet minua äidikseen, niin silti minä olen aina käyttänyt äiti-nimitystä ilman etuliitettä, silloin kun olen heidän äidistään puhunut, eikä meillä siltikään mitään sekaannuksia ole tullut.
Lapset saattavat edelleen sanoa mulle, "hei äiti, juttelin just äidin kanssa puhelimessa".
Meillä sama systeemi kuin Amalialla. Minusta on tärkeää että lapsi saa itse hakea tavan millä kutsuu. Yleensä lapset tekevät sen luontevasti, mutta ongelma onkin biovanhemmat jotka korjailevat lasten puhetta tyyliin " ei ne ole sinun isä ja äiti" Jos lapsi kokee tarvitsevansa arkeen henkilön jota kutsuu äidiksi , on se hänelle myös suotava.
On erittäin tärkeää lapsen kannalta, että hän kokee olevansa samalla viivalla biologisten lasten kanssa. Jos sijaisvanhemmat tai bio- vanhemmat eivät hyväksy lapsen tapaa nimetä henkilöitä , ollaan taas tilanteessa jossa ajtellaan jonkun muun kuin lapsen tunteita ja etua.
pienoisia hankaluuksiakin on tuo äidiksi nimittely tuottanut sikälis, että kun lapset ovat koulussa ja kerhoissa, kavereillaan jne kertoilleet omien äitiensä edesottamuksista, niin ei aina ihmiset ole tienneet kummasta äidistä ovat puhuneet ja se on saattanut minut monta kertaa aika omituiseen valoon.
Olen vielä huomannut, että meidän lapsille on sen äiti sanan käyttö ollut erityisen tärkeää, että ovat kokeneet, että heillä on se äiti arjessaan.
Joskus se on itsestä kuulostanut enempi kirosanalta, kun viisi-seitsemän lasta, omat mukaan luettuna ovat sitä kymmeniä, ellei satoja kertoja päivässä hokeneet.
Loputonta äiti, äiti, äiti-huutelua, joka puolelta.
sijari äiti vai ei?
Eihän sijari saa olla se äiti, ei sijaislapsi saa sanoa äidiksi muita kuin omaa äitiään, mutta, miks ei saa, tottakait kuin he haluaa!
Jos lapsi mieltää sijarin äidiksi hän myös sanoo niin, olipa ikä mikä tahansa!
Turhaa siitä on biojen taistella, he eivät voi lapsilleen sitten enää mitään kun he on sijoituksessa ja haluavat että on jossain se äiti/äitihahmo, jos ei kotona ollut, vaikka varmaan muistavat myös oman äidinkin? toivottavasti, kuiteskin aikanaan!
Ainakin meillä me sijarit oltiin lapsille: äiti, äitii ja vaikka oma äiti kävi, hänkin oli äiti!
Siinäpäs miettimistä oikeille äideille, miksi ja kuka on ja voi olla äiti, äiti lapselle?