Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa jo vuoden ajan, tuossa nyt oli taukoa jonkin aikaa sitten joka kesti n. 5kk, mutta anyway.
Tyttö on ihana ja rakastan häntä kovasti, mutta minua ahdistaa nykyään pienimmätkin asiat hänen elämässään.
Kaikki alkoi tauon jälkeen kun palattiin yhteen, mua alkaa ahdistamaan pienimmätkin asiat. Tiedän, että hän osaa juoda ''fiksusti'', mutta silti mua nykyään ahdistaa kun hän lähtee juomaan muiden kavereidensa kanssa. Ollaan puhuttu siitä, mutta hän sanoi että se on varmaan ainut tapa tavata hänen ystäviään.
Minua myös ahdistaa muutkin pikku seikat. Jos hän pukeutuu vaikkapa minihameeseen tai laittautuu mennessään jonnekkin. Nämä varmaan siksi, kun hän ei koskaan ennen meikannut, ellei kyseessä ollut meidän omat treffit. Eikä hän pukeutunut hameisiin, mutta nyt :(
Haluan, että hän on onnellinen, enkä halua rajoittaa hänen elämäänsä. Silti tämä kaikki sattuu myös minua ja saa oloni tuntemaan ikäväksi. En tiedä mitä tehdä tai ajatella, yleensä yritän esittää kuin mikään ei minua haittaisi ja antaa ajan kulua kunnes unohdan asian.
On toinenkin seikka. Olen itse hyvin hellyyden kipeä. Hän osaa antaa minulle lämpöä ja hän osaa olla ihana, mutta tuntuu kuin vain vaatisin liikaa. Haluaisin vain enemmän ja enemmän, että hän ottaisi minut huomioon. Tuntuu kuin kaikkien näiden yhtälö olisi, että minusta on tullut helvetin mustasukkainen vaikken tätä itse halua.
Ymmärtäähän tuon, kun kyseinen tyttö jätti minut joulunalla sen takia, kun halusi olla villi ja vapaa. Elää nuoruutensa täysillä ja kun huomasi, ettei se olekkaan niin hauskaa olla yksin. :\
Ei hän silti ilkeä ole, enkä usko olevani hänelle mikään ''kakkos mies''. Olen vain kovia kokenut ja siksi henkisesti murtunut.
Tyttö on ihana ja rakastan häntä kovasti, mutta minua ahdistaa nykyään pienimmätkin asiat hänen elämässään.
Kaikki alkoi tauon jälkeen kun palattiin yhteen, mua alkaa ahdistamaan pienimmätkin asiat. Tiedän, että hän osaa juoda ''fiksusti'', mutta silti mua nykyään ahdistaa kun hän lähtee juomaan muiden kavereidensa kanssa. Ollaan puhuttu siitä, mutta hän sanoi että se on varmaan ainut tapa tavata hänen ystäviään.
Minua myös ahdistaa muutkin pikku seikat. Jos hän pukeutuu vaikkapa minihameeseen tai laittautuu mennessään jonnekkin. Nämä varmaan siksi, kun hän ei koskaan ennen meikannut, ellei kyseessä ollut meidän omat treffit. Eikä hän pukeutunut hameisiin, mutta nyt :(
Haluan, että hän on onnellinen, enkä halua rajoittaa hänen elämäänsä. Silti tämä kaikki sattuu myös minua ja saa oloni tuntemaan ikäväksi. En tiedä mitä tehdä tai ajatella, yleensä yritän esittää kuin mikään ei minua haittaisi ja antaa ajan kulua kunnes unohdan asian.
On toinenkin seikka. Olen itse hyvin hellyyden kipeä. Hän osaa antaa minulle lämpöä ja hän osaa olla ihana, mutta tuntuu kuin vain vaatisin liikaa. Haluaisin vain enemmän ja enemmän, että hän ottaisi minut huomioon. Tuntuu kuin kaikkien näiden yhtälö olisi, että minusta on tullut helvetin mustasukkainen vaikken tätä itse halua.
Ymmärtäähän tuon, kun kyseinen tyttö jätti minut joulunalla sen takia, kun halusi olla villi ja vapaa. Elää nuoruutensa täysillä ja kun huomasi, ettei se olekkaan niin hauskaa olla yksin. :\
Ei hän silti ilkeä ole, enkä usko olevani hänelle mikään ''kakkos mies''. Olen vain kovia kokenut ja siksi henkisesti murtunut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tekstistäsi olen saanut sellaisen käsityksen, että vaikka on suhteellisen varmaa, ettei tyttö petä sinua, koet paljon ahdistusta. Itse uskoisin, että ahdistuksesi kertoo huolesta, joka ei vähällä hellitä. Uskon ja ymmärrän kyllä, että huolesi ja pelkosi voivat koskea jätetyksi tulemista tms. ellen erehdy. Korjaa, jos olen ymmärtänyt jotakin väärin.
Tyttöystäväsi kaipaa ilmeisesti enemmän ns. riippumattomuuden tunnetta kuin sinä, mikä ei kuitenkaan tarkoita etteikö myös hän rakastaisi sinua yhtä paljon.
Jossain määrin kannattaa kuitenkin myös yrittää pitää omia puolia, mutta jos teidän molempien toiveet suhteeseenne liittyen poikkeavat toisistaan hyvin paljon, voi olla vaikeaa sovitella yhteisiä asioita kivutta. Onnellisesti päättynyt riitely voi kaikissa parisuhteissa jopa vahvistaa suhdetta, mutta sen sijaan riitelemättä jättäminen voi johtaa helposti suhteen katkeamiseen, mikäli ongelmat ovat pahoja. Taitoa riidellä ilman että kahlitsee toista on kuitenkin vaikea selittää, ja määräytyy aina kumppanin mukaan.
Vaikka nyt selvästi suhteenne tila vaikuttaa vielä kohtuulliselta, on kuitenkin joskus yritettävä säädellä itsekkyyttään sille tasolle, ettei aina pelkästään anna toiselle, mutta kuitenkin siten ettei siitä koidu suhteelle vahinkoa. Se voi tuntua ajatuksena kipeältä, varsinkin kun olo tuntuu muutenkin ahdistavalta, mutta on muistettava, että aina kaikki ei suju ihan niin kivuttomasti kuin toivoisi.
Joko suhteenne sitten säilyy sellaisenaan kuin se nyt on, tai päädytte myöhemmin syystä tai toisesta eroon. Olkoon kuitenkin Voima kanssasi!
Minun voi olla vaikea antaa hyviä neuvoja, sillä kertomasi perusteella olen ymmärtänyt, että tunnet ehkä enemmän mustasukkaisuutta kuin haluaisit. Kovien kokemusten jälkeen on oikeastaan ihan ymmärrettävääkin, että suhteeseen liittyviä pelkoja on myös enemmän, ikään kuin ¨selkäytimessä.¨ Toivon, tai ehkä uskonkin, että kuitenkin löydät vielä joskus ulospääsytien näistä tunteista. Se ei kylläkään tapahdu parissa päivässä, mutta usko ahdistuksesta toipumiseen ja tahto siihen luovat jo hyviä edellytyksiä menneestä toipumiseen, kohti helpompaa seurusteluelämää. Täytyy vain pitää peukkuja, että te molemmat jaksatte selvitä ahdistuksesi yli.