syksyn tullen...

Syksyn tullen muistan sen,
viime kesän lämpöisen.
Ja Luojan luonnon kaunoisen,
mutt' kylmän ihmis-sydämen.

Taas piiskaa sade ikkunaa,
lehdet puista putoaa.
Linnut täältä katoaa,
suuntana on kaukomaa.

Kohta maa on valkoinen,
lumen alla routainen.
Mutta siitä iloitsen,
kevät sulattaapi sen.

Vaan entä ihmissydämen,
onko routa ikuinen.
Sulattaispa kevät sen,
siinä toive monien.

Sitten lämpö, rakkaus,
ois' koko kansan rikkaus.
Sitä odottamaan jään,
tänne kylmään, pimeään.
5914
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ei opi koskaan ihmiskunta,
vaikka taivaalta tulisi kuinka lunta.
Pakkanen vaan hiljentää, jarruttaa,
hieman jokaista kulkijaa.

Ihmeitä ei kannata odottaa,
vaan tyytyä olemassa olevaan.
Hyväksyä asiat niinkuin ne ovat,
mielen järkkymättömyydetkin kovat.

Muuttaa emme voi maailmaa,
jokainen kulkee omillaan.
Odottaa toki ihmeitä saa,
siis kaikki toivomaan :)

Äänestä

      
   
   
   On kylmät nuo pohjolan tuulet
   ne viuhuen tuivertelee.
   Kun ilmoilla niitä kuulet
   jää vaieti kuuntelemaan
   Ne paljon kertovat sulle
   jos kuunnella osaisit vaan.
   Ei ne tuimina vihellä hälle
   joka pohjoista rakastaa.

   Kun kääntyvät tuulet koilliseen
   ne hieman jo vaimenee.
   Vaan itäiset tuulet koleat
   taas useimmin myrskyää.
   Kaakosta sitten puhaltelee
   jo keväisen lauhkea sää,
   tuulet nuo kaakkoiset enteilee
   on tulossa lämpenevää.

   Eteläiset,lounaiset,tuulet
   myös kertovat sanomiaan,
   sä silloin jo varmaankin tunnet
   kuinka lämpö on vallannut maan.
   Länteen päin tuulet kääntyessään
   vielä laulavat hiljalleen
   kesästä tuosta,mi mennessään
   vei helteet pois ukkosineen.
   Ja luoteen tuulet jo viileten
   ne kylmästä kertoilee.
   Viuhuen,vouhuen,kisaillen,
   pois kiitävät pohjoiseen.

   

Äänestä

Sataa.. sataa.. sataa..
Märät hiukset liimautuvat iholle
Pisaroiden kylmät sormet kurottautuvat sisintä
Uskon että enkelitkin itkevät tällaisena yönä ...

Äänestä

%%%%%%%%%

Äänestä

Kiitos...olet mukava sanailija...haluisin kanssasi jutella...runoudesta ja maailman kovuudesta...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hymyhuuli(m) kirjoitti:

Syksyn tullen muistan sen,
viime kesän lämpöisen.
Ja Luojan luonnon kaunoisen,
mutt' kylmän ihmis-sydämen.

Taas piiskaa sade ikkunaa,
lehdet puista putoaa.
Linnut täältä katoaa,
suuntana on kaukomaa.

Kohta maa on valkoinen,
lumen alla routainen.
Mutta siitä iloitsen,
kevät sulattaapi sen.

Vaan entä ihmissydämen,
onko routa ikuinen.
Sulattaispa kevät sen,
siinä toive monien.

Sitten lämpö, rakkaus,
ois' koko kansan rikkaus.
Sitä odottamaan jään,
tänne kylmään, pimeään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu