Mun gerbiilit(2) oli tosi hyvii kavereita
keskenään ja rakasti nukkuu samassa läjässä.
Yhtenä aamuna ku menin kattoo toinen niistä oli
ihan purtu ja verestä märkä. Se makas keskellä
häkkii kuolleena. Toinen oli myös ihan purtu ja
verestä märkä, mut kyhjötti häkin nurkassa vielä
elossa mut selvästi kovissa tuskissa.....Otin
kuolleen gerbun pois häkistä ja laitoin sen
pahvirasiaan oottamaan kaveriaa, sillä aavista
että sekään ei elä enää kauan. Laitoin toiselle
gerbulle häkkiin pyyhkeen ja se meni makaamaan
sinne. Laitoin sen herkkuruokaa, mut eihän se
tietty mitään syöny.....Olin arvannu oikeen ja
sit seuraavana aamuna sekin oli kuollut. Laitoin
sen samaan rasiaan ja hautasin ne.
Eläinlääkärikään ei varmaan olisi voinut tehdä
mitään....vai olisiko? Oliko se mun syy et se
toinenkin kuoli kun en vieny sitä eläinlääkäriin?
Oon surua täynnä vaikka tapahtuneesta on jo noin
vuos.
keskenään ja rakasti nukkuu samassa läjässä.
Yhtenä aamuna ku menin kattoo toinen niistä oli
ihan purtu ja verestä märkä. Se makas keskellä
häkkii kuolleena. Toinen oli myös ihan purtu ja
verestä märkä, mut kyhjötti häkin nurkassa vielä
elossa mut selvästi kovissa tuskissa.....Otin
kuolleen gerbun pois häkistä ja laitoin sen
pahvirasiaan oottamaan kaveriaa, sillä aavista
että sekään ei elä enää kauan. Laitoin toiselle
gerbulle häkkiin pyyhkeen ja se meni makaamaan
sinne. Laitoin sen herkkuruokaa, mut eihän se
tietty mitään syöny.....Olin arvannu oikeen ja
sit seuraavana aamuna sekin oli kuollut. Laitoin
sen samaan rasiaan ja hautasin ne.
Eläinlääkärikään ei varmaan olisi voinut tehdä
mitään....vai olisiko? Oliko se mun syy et se
toinenkin kuoli kun en vieny sitä eläinlääkäriin?
Oon surua täynnä vaikka tapahtuneesta on jo noin
vuos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Gerbut olivat molemmat tyttöjä jalisäx siskoksia
eikä ees kovin vanhoja....vajaan vuoden
varmaan....
Otan osaa suruusi=(
Musta teit ihan oikein..mäkin oon ihmetelly tota
juttuu ku mun kaverin gerbiilit oli just samallai
ku paita ja peppu, mut sit jotain oli tapahtunu
ja toinen oli kuollu=(
Sinuna olisin vieny sen elossa olevan
eläinlääkäriin lopettavax..se kärsi sitä kuolemaa
odotellessa....=(
Kuitenkin..elämässä ei aina mene juuri niin ku
haluais ja olis parasta...Mä ainakin uskon et ne
sun gerbut on GerbujenTaivaassa Jumalan käsien
hyvässä hoivassa..usko pois=)
Sinun velvollisuutesi olisi ollut viedä kärsivä gerbiilisi eläinlääkärin tutkittavaksi välittömästi
huomattuasi sen tilan. Eläinlääkäri olisi tehnyt sitten päätöksen, voiko gerbiiliä hoitaa vai
onko armollisempaa lopettaa se. Gerbiilisi koki kovia tuskia välinpitämättömyytesi tähden.
olisin kyllä kieltämättä vieny sen gerbiilin
eläinlääkäriin samantien...vaik eihän se
välttämättä olis voinu mitään tehä...
Mulle on tapahtunut aika lailla sama juttu joskus
aikoi sitten!
Omistin 3gerbiiliä, siskoksia, kaikki kuin paita
ja peppu, mutta eräänä päivänä menin kattomaan
niitä ja yksi oli aivan veressä...muissa taas ei
näkynyt jälkeäkään.
Mutta onni onnettomuudessa, sekin onneksi
selvisi. Ja kaikki 3 jatkoivat elämäänsä yhdessä
kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mitäköhän mahtoi tapahtua?
kyl mäki aattelin viedä sen eläinlääkäriin, mut
se näytti siltä ettei sillä ois ollu niin kovii
tuskii ku se vaan nukku koko ajan.....
Tuo nyt ei ole mikään veruke olla järjestämättä eläimelle hoitoa kun se sitä tarvitsee.
Itsekin sanot, ettet tiennyt mitä tehdä! Silloin lemmikin omistajan VELVOLLISUUS on
toimittaa eläin hoitoon viipymättä. Eläinlääkäri olisi säästänyt gerbiilisi ylimääräisiltä tuskilta
nukuttamalla sen pois. Mitä sinä teit? Annoit sen kitua. Se on eläinrääkkäystä.
yritin saada täältä piristystä, mutta toisin
kävi......joo kyllä nyt hävettää.....että mä
osaan olla TYHMÄ.......nyyh.....miks mä en vieny
sitä eläinlääkäriin.....nyyh.....nyyh......
Eihän sille enää voi mitään. Yritä olla
ensikerralla nopeampi ja vie eläimesi lääkäriin.
Gerbusi ei enää kärsi. Voi olla että siltä meni
taju jo kauan ennenkuin se kuoli, joten voi olla
ettei se ehtinyt niin hirveästi kärsiä....Koita
jaksella=)
joo yritän olla ens kerralla järkevämpi!
Kun eläimet ovat tapelleet pahasti on eläinlääkärin mahdollista arvioidda tilanne. Hän voi
puhdistaa haavat, mahdollisesti tikata pahimmat kiinni, antaa eläimelle nestettä ja
antibiootteja ja sen jälkeen vain toivoa parasta. Itselläni on kaksi kertaa käynyt niin, että
eläimet ovat olleet todella pahassa kunnossa tappelun jäljiltä. Ekalla kerralla kaksi
lempparigerbaani olivat tapelleet ja toinen oli jo kuollut, toinen kurjassa kunnossa. Vein sen
sunnuntai-iltana lääkärille, joka tikkasi yhden haavoista ja antoi nestettä. Jäimme
toivomaan parasta, mutta aamulla hänkin oli poissa. Toisessa tapauksessa olin varma siitä,
että mitään ei ole enää tehtävissä. Shawini oli joutunut toisen raatelemaksi ja siltä puuttui
iso pala ihoa ja minä olin menettänyt toivoni. Eläinlääkärille lähdin viemään sitä
lopetettavaksi, mutta eläinlääkäri sanoi, että jos vain jaksaisin hoitaa eläintä tiiviisti,
voisimme vielä yrittää. Totta kai yritin. Eläimen haavoja puhdistettiin 4-5 kertaa päivässä
ja antibioottia annettiin pistoksina päivittäin. Ihme tapahtui. Minä sain pitää shawini.
Toivoa siis aina voi olla, vaikka tilanne näyttää kuinka toivottomalta.
-minttis