mitään hyvää.Soskut pelleilevät ihmiskohtaloilla ja lapsen elämällä.Kun saan lapseni pois kerron julkisuuteen kaiken mitä helvetin kieroilua ja sairasta menoa se on.Suhteilla pelataa lapsi
tuttuun paikkaan.Läpi mätä paska homma.Kaikki huostaanotot ulkopuolisen pitäisi tarkastaa ja palauttaa lapset joilla huostaanaihetta ei ole.
On hirvittävää että lasta pidetään vuosikausia
ja täytyy vaan olla hiljaa jottei tapaamisia oteta pois.Näinhän rangaistaan jos sanoo mielipiteensä.
tuttuun paikkaan.Läpi mätä paska homma.Kaikki huostaanotot ulkopuolisen pitäisi tarkastaa ja palauttaa lapset joilla huostaanaihetta ei ole.
On hirvittävää että lasta pidetään vuosikausia
ja täytyy vaan olla hiljaa jottei tapaamisia oteta pois.Näinhän rangaistaan jos sanoo mielipiteensä.
Vastaukset 63
Vanhimmat
aivan aiheeton, eikö totta? Niinhän ne tuntuvat olevan kun lukee näitä juttuja täällä....onneksi ajatellaan lapsien parasta ja huostaanottoja tapahtuu=)
tietysti omasta kokemuksestasi. Sinun lapsesi huostaanotosta. Minä voisin puhua muista lapsista, joiden vanhemmat eivät ole omistaan kiinnostuneita. Eivät nämä suoraoikoisen yksinkertaisia asioita ole ja tarinoita kuulee molemmista ääripäistä, valitettavasti. Se kannattaisi pitää mielessä puolin ja toisin.
monta lasta sijaislapsena, ketään heistä ei kyllä syyttä otettu vanhemmiltaan. Pikemminkin olisi aikaisemmin pitänyt se tehdä.
Jyvät erottuu akanoista sijaisvanhemmissakin.
mieleen kuin Inkerillä.
Valitettava tosiasia on, että liian paljon on niitä aiheellisia huostia tehty ja tarvetta olisi enempäänkin.
Siksi on pelkän oman kokemuksen perusteella vaarallista tuomita kaikki huostat tai vetää muitakaan johtopäätöksiä.
Ääripäitä todella löytyy, siitä varmaan olemme jo kaikki yksimielisiä.
Silti pitää aina muistaa, että on aivan välttämätöntä joidenkin lasten osalta, että tämä huostaanotto systeemi toimii.
Itseasiassa kaikkien kohdalla sen juuri pitäisikin toimia. Eli huostataan oikeat lapset oikeaan aikaan ja jätetään pois sellaiset tapaukset, jotka ei todellisesti huost.ottoa tarvitse.
Ainakin pitäisi myös huostat purkaa, heti kun siihen on mahdollisuus, jotta vapautuisi paikkoja niitä todella tarvitseville.
koska näilläkin palstoilla on selitetty, että pahimmatkin alkoholin väärinkäyttäjät vaativat lapsia itselleen....onko nämä välinpitämättömät joitakin aivan täsysin alistettuja ja annettu ymmärtää, että koskaan et saalastasi ja puhumattakaan et näkisit lapsia..ovatko he olosuhteisiin "alistuneita" vai todella moniongelmaisiaÅ???
tämä kirjoitus oli kai vastaus minun viestiini. Voisin kyllä vastata ihan mielelläni, mutta kun suoraan sanoen en ihan ymmärrä. Kiinostammotuus?
Meidän nuorimmat lapset ovat alkoholistien lapsia. Vanhemmat jättivät lapset yksin kotiin 1- ja 2-vuotiaina ja lähtivät ryyppyreissuille. Lapset olivat meillä ensin tukilapsina ja vanhempia metsästettiin viikonloppujen jälkeen noutamaan lapsia kotiin. Ensin mies etsi ympäri pitäjää ja sitten piti kutsua vähitellen virkavaltaa apuun, kun maanantaina ja tiistainakaan vanhempia ei kuulunut hakemaan lapsia kotiin. Erinnäisten vastaavien episodien jälkeen lapset siirtyivät meille sijoitukseen. Lasten äiti sanoi lasten kuullen, että ei olisi näitä ikinä halunnutkaan. Tapaamiset eivät kiinnostaneet. Meillä olisi saanut käydä virallisten tapaamistenkin lisäksi vain sopimalla siitä etukäteen minun kanssani mutta kun edes viralliset tapaamiset eivät kiinnostaneet. Olisin voinut viedä lapset heille, isovanhemmille tai vaikka läheiseen leikkipuistoon, uimahalliin tai vaikka lähikauppaan vanhempiaan tapaamaan, mutta kun ei. Mahdollisuuksia raitistumiseen tarjottiin samaa tahtia kuin lasten tapaamisiakin. Ei vain kiinnostanut. Missähän kohtaa näitä vanhempia alistettiin tai annettiin ymmärtää, että he eivät saisi lapsiaan takaisin?
Olemme sittemmin adoptoineet lapset.
kuvasit. Mutta ajatus oli se, että onko kuitenkin sellaiisa vanhempia jotka ovat totaalisesti luovuttaneet. aikaa on mennyt, lapset ovat vierantuneet, huoltosuunnitelmien tekeminen tuntuu liaan raskaalta (sosuujen kans vääntö) jne... odottavat vaan, että lapset ovat täysiikäisiä ja halutessaan ottavat yhteyttä. Ajatus oli siis, onkohan tämmöiisä tilanteita kuinkakin paljon.
luovuta milloinkaan,enkä ainuttakaan tapaamista jätä väliin.En juo laisinkaan,ja sosku myöntää jottei huostaan ole aihetta,mutta huostaa ei puretakkaan,
ensimmäisessä huonossa sijaisperheessä lasta pidettiin 5v,sosuille valitin ja niin kauan kesti ennen kuin uskoivat,nyt lapsi siirrettiin uuteen paikkaan,kuitenkin hän kaipaa kotiin koko ajan siskonsa ja veljensä luokse.Lapsen paras tästä on kaukana.Lapsi ymmärtää itsekkin,että häntä pitään vaan ja ainoastaan rahasta.
"sosku myöntää jottei huostaan ole aihetta,mutta huostaa ei puretakkaan"
Siis sossu on sanonut sinun kuultesi, että huostaan ei ole aihetta? Missä on asianajajasi? Nauhuri mukaan seuraavaan keskusteluun huostan purkamisesta. Mitä on tehty huostan purkamiseksi??
kielii siitä, että ei voi olla aiheellisia kaikki. Veikkaan että 1/3 on aiheellisia. Muussa tapauksessa sanokaa kaikki lapsillenne, että hankkii ulkomaalaisen puolison, jolloin on 50 % suurempi mahdollisuus vanhemmuuteen, kuin mitä suomalaiskulttuurissa olisi, sen verran on hätkähdyttäviä nämä kadonneet vanhemmuustaidot suomalaisperheissä. Samoin isovanhemmat, missä heidän kaikkien tuki on ollut näille huostaperheille, ja miksi nuo on suku hylännyt noin totaalisesti, että viranomaiset on astuneet remmiin. Kyse on heikosta perhekulttuurista, mikä lie sitä syönyt.
nuorten äitien juttuja esim. tuolla isovanhempien palstalla, niin ei voi kuin ihmetellä.
Siellä on ollut tosi monta kirjoitusta siitä, kuinka äidit eivät missään tapauksessa halua ketään uuden vauvansa lähelle. Laitokselle ei saa tulla katsomaan isovanhemmat ainakaan.
Kotiin ei saa uutta tulokasta tulla katsomaan, tai tarjoamaan mitään apua, ennen kuin kutsutaan ja tyylistä päätellen ei ole aikomustakaan kutsua, kuin ehkä lapsen rippijuhliin.
Äidit pitävät sairaalloisen mustasukkaisina kiinni vauvoistaan ja etenkin anopit tuntuvat olevan pahimmat viholliset heille, jotka eivät missään tapauksessa saa lähestyä lasta.
Siis jo ennen kuin lapsi on edes syntynyt selitellään, kuinka halutaan olla vain oman perheen kesken.
Sitten jotkut kiukuttelevat, jos anoppi on uskaltautunut kuitenkin lasta katsomaan, vaikka olisi tarjonnut apuaan ja tuonut kaikkea tarpeellista, niin siitäkin loukkaannutaan.
Tuolla tavoin, kun sitä perheen yksityisyyttä suojellaan heti alusta lähtien, niin yksinhän ne nuoret sitten saavat lastensa kanssa pärjäillä.
Eivät ymmärrä nykyäidit, että jos isovanhemmista on heidän kotirauhalleen häiriötä, luultavasti vain jonkun tunnin ajan, minkä vierailu kestää, niin heistä voisi jatkossa olla myös paljon apua ja tukea, kun sitä tarvitaan.
Ollaan niin pärjääviä ja osaavia ja itsenäisiä ja itsepäisiä. Ei siis ajatella ollenkaan nenäänsä pitemmälle.
varmaan nykyään on paljon, ja on pakko yrittää yltää samaan. Minulla pisti muuten silmään jonkun sosiaalitypykän kirjoitus, oliko se nyt Hesarissa, joka oli myös äidiksi tullut. Hän oli sitä mieltä ihan mielipidesivulla, että neuvolasta pitää tehdä useammin kotikäyntejä lapsen ja perheen oloja syynäämään. Olen eri mieltä. Minusta viranomaisen ei pidä tulla normaaleihin koteihin kotikäynneille sillä mielestäni viranomaisten tulee kunnioittaa lähtökohtaisesti normaalejen perheiden kotirauhaa. On aivan käsittämätön lähtökohta, että neuvolan täti tulee tarkastamaan vauvan kodin ja perheen olot. Yksikin käynti voi herättää, ja herättääkin ärtymystä sellaissesta kulttuurista tulevan henkilön kodissa, jossa ei ole viranomaissyynäykseen totuttu ja jossa kotini on Linnani -ajatus toimii. Liekö sekin sosiaalityttönen juuri niitä, jotka eivät salli anoppinsa astua kynnyksen yli mutta sossutantta toivotetaan tervetulleeksi. Ei kyllä ole mikään ihme, jos on vanhemmuus kateissa kun viranomaisen annetaan tulla kotiin nuuskimaan paikkoja. Häneltä varmaan odotetaan oikein koulunurerot palkkioksi. Vauvaa varten se koti on pystyssä eikä viranomaisia. Mulla siis todella keitti yli, kun mä sen mielipiteen luin. Koko ajatusmalli on lähtökohtaisesti niin pielessä ja niin itsenäiselle elämänhallinnalle vieras, että ihmettelen missä sekin sossutyttö on kasvatuksen saanut. Holhousvaltiossa varmaan.
En kyllä pitäisi itseäni 'sairaalloisen mustasukkaisina' vaan 'pärjäävänä ja osaavana ja itsenäisenä ja kai sitten itsepäisenäkin'. Hmm. Minä en henkilökohtaisesti halunnut, että kukaan parina ensimmäisenä päivänä olisi tullut meille. Ei anoppi, eikä oma äitini. Tykkäsin köllötellä oman perheen parissa ja tutustua vauvaan ihan omassa rauhassa. Laitoksella kävi muutamia tuttuja ja appivanhemmatkin. Sitten kun oli kulunut jonkin aikaa, kutsuttiin porukkaa käymään, kun meille sopi. Eikös lähtökohta kuitenkin ole se, että jokainen kutsuu kotiinsa niitä vieraita, joita itse haluaa ja silloin kun itse haluaa?
Ja Amalia, voin ihan omasta kokemuksesta vinkata, että ehkäpä niissä kauhuanoppitarinoissa saattaa olla ihan totuudenhiventäkin, ja voin yhtä auliisti myöntää, että kaipa anoppi sitten voisi minusta kirjoittaa kauhuminiätarinoita. Lopputulema meidän tapauksessa on ollut se, että emme ole väleissä.
Olisiko hyvä systeemi, jos kysytään jokaiselta uudelta äidiltä, miten hän itse haluaa tehdä?
"Kun sitä perheen yksityisyyttä suojellaan heti alusta lähtien, niin yksinhän ne nuoret sitten saavat lastensa kanssa pärjäillä" Eikö tämä ole yleensä tarkoituskin? Jos joku haluaa apua, hän voi pyytää sitä, jos joku ei halua apua, hänellä on oikeus tehdä niin kuin itse haluaa, eikös?
totta kait pitäisikin itsekseen pärjätä, mutta kun sitten samaan hengen vetoon heti kohta huudetaan, ettei saa apua. Anoppi ei hoida, eikä omaa äitiäkään kiinnosta. Tulee vain aina silloin mieleen se perheen yksityisyys-ajattelu.
Tiedän senkin, ettei kaikkia isovanhempia todella haluta tavata, ainakaan heti kotiin tultua, mutta useimmissa kirjoituksissa, kun on kritisoitu ihan sellaista toimintaa, missä en ole mitään pahaa nähnyt.
Ei siis ole anoppi, tai äiti tehnyt muuta pahaa, kuin tullut katsomaan lasta.
Sinäkin sentään päästit laitokselle katsomaan.
Mietin vain, että kun kuitenkin kaiken muun ajan saa viettää sitä omaa perhe-elämää ja tutustua vauvaansa, niin onko todella niin kamalaa antaa isovanhemmille mahdollisuus pikaiselle vierailulle, että pääsevät tuoreeltaan näkemään vauvan ja sillä kehuskelemaan.
Et taida itse vielä olla isovanhempi, kunhan senkin onnen saat kokea, niin ehkä sitten ymmärrät, miten sekaisin etenkin se ensimmäinen lapsenlapsi voikaan pään saada.
Olisin itse ollut tosi surullinen, jos multa olisi kielletty lapsen näkeminen.
Kun olin hänet nähnyt sairaalassa n. puolen tunnin ajan, niin sepä riittikin pitkäksi aikaa, eikä ollut mitään tarvetta rynniä nuoren perheen kotiin enää.
Kävin kyllä varmistamassa, että paikat oli kunnossa. Tein ruoat valmiiksi, täytekakun tulokahveille jne.
Sen jälkeen häivyin takavasemmalle. En ollut lähimaillakaan, kun äiti ja vauva tulivat kotiin.
Kuitenkin se , että oli lapsen nähnyt ja saanut pitää jopa sylissä, takasi siteen syntymisen, joka on ja pysyy lapseen ja nyt jo lapsiin.
varmaan ihan vähään aikaan. 5-10 vuoden kuluessa ehkä kuitenkin. Mutta toivottavasti pidän mielessäni omat kokemukseni. Anoppi vain yksinkertaisesti tuli sisään ja alkoi järjestellä asioita kysymättä meiltä yhtään mitään alkaen huonekalujen järjestyksestä, vauvan pukemisesta ja ruuista.
Olisin ollut iloinen, jos hän olisi kysynyt MITEN hän voisi auttaa, mutta hän vain teki niin kuin omasta mielestään piti tehdä riippumatta siitä mitä mieltä minä ja mies olimme. Kun nyt kyse on kuitenkin meidän lapsistamme ja meidän elämästämme, hänellä ei voi olla oikeutta sanoa mitä meidän pitää tehdä, varsinkin kun kyse on kaikesta alkaen sellaisista asioista, kuin että vauvan ruokia ei saisi lämmittää mikrossa (vesihauteessa olisi pitänyt vaikka vauva kiljui nälkäänsä ennen kuin vesi edes ehti lämmetä) eikä vauvauintiin olisi saanut mennä (liikaa pöpöjä, sain ihan paperilla tilastotietoja jostakin uimahallivesien bakteeripitoisuuksista...) tai nukuttaa vauvaa viereisessä huoneessa (samassa huoneessa minä heräsin jokaiseen pieruun ja inahdukseen, mutta sain nukuttua paremmin kun vauva nukkui toisessa huoneessa ja heräsin toki syöttämään). Nämä kuulostavat ihan älyttömiltä jutuilta, mutta mieti miltä tuntuu, kun jokaista tekemääsi asiaa kommentoidaan. Hän vain kirjaimellisesti kulki perässäni ja korjasi tekemisiäni.
Hän selitti miten asiat pitäisi tehdä ja kun tein useimmat omalla tavallani, hän alkoi itkeä ja valittaa ettei niin voi tehdä.
Mummilla on kuulemma oikeus hemmotella, mikä tarkoittaa sitä, että lapsi saa syödä koko päivän pullaa, ja ruokapöydässä kysytään, mikä sillä on vikana, kun se ei syö ruokaa. Lapsilta ei voi kieltää mitään, ja kun lapset eivät sitten tottele, minua tarvitaan sentään paikalle komentamaan. Kun lapsi ensimmäisen kerran yskäisee, anoppi kysyy kuinka kauan tuota yskää täytyy kuunnella ennen kuin lapsi viedään lääkäriin. Kun tyttärellä todettiin allergia, hän sanoi, että täytyy tulla minun sukuni puolelta, ei heidän suvussaan allergiaa ole. En edes viitsi sanoa minkä kommentin pojan asperger-diagnoosi aiheutti.
Sinä Amalia vaikutat ihan mukavalta ihmiseltä, anopilta ja mummilta, minä ei ole kokenut omaa anoppiani mukavaksi, ollenkaan. Ennen lapsia oli aivan sama mitä teimme, hän keskittyi vanhimman lapsensa lapseen. Kun me sitten saimme lapsia, muutuimme kertaiskusta jotenkin idiooteiksi, jotka eivät olisi hänen mielestään selvinneet ilman häntä yksinkertaisimmistakaan jutuista. Minä vain yksinkertaisesti väsyin kuuntelemaan näitä juttua, lakkasin käymästä heillä ja mies käy silloin tällöin lasten kanssa vanhempiensa luona. Anoppi ei sitten taas toisaalta ikinä ymmärtänyt tätä sijaripuolta, joten sijaislasten tultua hän on käynyt vain biologisten lastemme syntymäpäivillä.
Nuo kuulostavat ihan hullunkurisilta jutuilta, mutta ei kauheasti naurattanut silloin. Osa jutuista oli niin huikeita ylilyöntejä, että todella ällistytti. Nyt kun nuorin syntyy kesällä, välimatka ehkä vaimentaa suurimman innon tulla neuvomaan...
Jonkun verran kai pitää anopilta sietää jo ihan oman miehensä eli lastensa isän takia. Eihän se voi olla ihan läpeensä mätä, kun on sellaisen kultakimpaleen saanut aikaiseksi, kuin mitä se oma mies on. Näin ajattelen.
Muutenkin olen sitä mieltä, että kumpikin aviopuoliso tehköön pääasiassa itse ratkaisut omista vanhemmistaan ja näiden sotkeentumisesta elämään. Ei tietenkään ihan mahdottomia tule sietää, mutta avioliiton onnen kannalta on sitten varmaan muutakin korjattavaa, jos ei siitä päästä yksimielisyyteen tai tulee lojaliteettiristiriitoja. Kai sitä mummoksikin pitää opetella, eihän kukaan mummona synny.
Miten ihmeessä voidaan tehdä aiheettomia huostaanottoja? Mitä ihmettä ne edes ovat?? Mikä motivaatio viranomaisilla olisi turhaan rikkoa perhettä, aiheuttaa raskas prosessi.
Siihen uskon että tottakai yksittäistapauksia voi olla jossa, on ollut ylilyöntejä huonon tai virheellisen informaatiokulun takia tms.
Mutta väite että 100.sta huostaanotosta noin 70 olisi aiheettomia ja loput 30 aiheellisia, ei todellakaan ole uskottavaa.
Mihin tämä väite yleensä vääristä huostaanotoista perustuu??
Kiitos asiallista vastauksista jo etukäteen...
Hei, ei neuvolan terveydenhoitaja ole viranomainen. hän on tervydenhuollon ammaattilainen ja tekee terveydenuollon enneltaehkäisevää työtä.
Ei hän tule perheoloja syynäämään vaan tulee juuri synnyttäneille tekemään kotikäynnin tarkistaakseen että vauvalla ja äidillä ei ole mitään hätää. Samalla äiti voi kysellä asoita jotka askarruttavat, jos sellasia on.
Eiväthän ihmiset itse välttämättä juuri synnytettyään halua lähtä vauvan kanssa neuvolaan tarkastukselle, osa pitkästäkin matkasta, osa ilman kulkuneuvoa, joten eikö se ole hyvää palvelua, että kotiin tullan asiat hoitamaan.
Miksi noin negatiivinen asenne yhteiskunnan järjestämään ilmaiseen terveyden edistämispalveluun?
Minun väitteeni perustuu kansallistuntoon, eli en jaksa uskoa että suomalaisäidit ja isät olisivat noin paljon huonompia vanhempia kuin edeltäjänsä.
Uskon, että syyt on tekaistuja.
Mielestäni tuota ei tule lisätä. Terveydenhoitajan ei pidä mennä rutiininomaisesti toisten koteihin vaan kutsusta. Jos halutaan vahvistaa nykyistä heikkoa vanhemmuutta, niin on syytä suoda sitä vanhemmuutta sitten kanssa ja lopettaa ylenpalttinen kontrolli ja holhous. Kuten sanoin, jotkut voivat kokea sen häiritsevänä, jopa stressaavana, että tullaan kotiin kuulostelemaan ja perehtymään perheen sisäisiin asioihin. Jos vauva sairastuu, niin normaali perhe vie hänet terveydenhoitopalvelujen piiriin. Arvasin kyllä, ettei Suomen holhokkiväestö ymmärrä mitä yritin ajaa takaa.
pitää opetella mummoksi, samoin kuin anopiksikin.
Aina anoppeja moititaan, mutta voin kokemuksesta sanoa, että en tiedä mitään vaikeampaa hommaa, kuin olla pojan vaimolle anoppi.
Meilläkin on miniän kanssa välit ihan ok.
Tosin joitakin pieniä juttuja on matkan varrella ollut, kun olen ilmeisesti suulaana ihmisenä puuttunut liika, tai antanut jonkun neuvon liikaa.
No, miniä on hieno ihminen, eikä hän ole mahd. loukkaantumistaan mulle näyttänyt ja siten on tässä luovittu akikki nämä vuodet. Olen vain rivien välistä saanut lukea, että kaikkia oppejani ei olla tervehditty ihan mieluisina.
Kuitenkin olen kokenut, että saa pitää kielen keskellä suuta ja olla niin hienotunteinen, kuin ikinä pystyy, ettei tulisi menneeksi toisten alueelle.
Todella vaikeaksi sen tekee myös se, että apuni lasten hoidossa on kyllä aina kelvannut, samoin kaikki muut palvelukset. Useista päivälliskutsuista lähtien.
Se raja on kuin veteen piirretty viiva, mitä ei saisi ylittää ja se on tosi vaikeaa.
Vielä eräs seikka minkä olen huomannut, on kulttuuri erot sanomisissa.
Sama asia hänen kulttuurissaan, voi olla loukkaavaa, mikä meillä on normaalia ja jne.
Kuulin kerran radiosta, että miniän kotimaassa ei sanota koskaan asioita suoraan, vaan kuulijan pitää osata itse päätellä.
Luulinkin sitä ennen, ettei miniä tiedä mitä haluaa, koska ei koskaan sanonut suoraan.
Kuitenkin varmaan molempien eduksi on sanottava, että olemme selvinneet vielä ihna hyvissä väleissä, varmaankin pahimmasta koitoksesta, nimittäin pojan perhe joutui asumaan meillä puoli vuotta, kun remppasivat omaa taloaan. Huh, hengissä vielä silti ollaan.
Sanomista tuona aikana varmaan jäi puolin jos toisinkin hampaankoloon.
Tämän selvemmäksi ei asia voi enään tulla!
Huostaanotto mainiona työvälineenä!
9. 2. 2008 kello 17:17 J. P. Roos
Olen aivan viime aikoina törmännyt tapauksiin joita voi kuvata vain yhdellä tavalla: niissä viranomaiset ovat ottaneet lapsia huostaan vain koska vanhemmat tai lapset ovat heidän mielestään niskuroineet ja käyttäytyneet huonosti - ei suhteessa lapseen vaan suhteessa viranomaiseen!
Tässä pari aivan tuoretta ja todellista esimerkkiä:
1. 10-vuotias poika oli joutunut äitinsä ja sosiaalityöntekijän myötävaikutuksella sairaalatutkimuksiin, mistä hän pakeni isänsä luokse ja kieltäytyi
palaamasta takaisin. Hänellä ei ole ongelmia, häntä ei uhkaa mikään vaara. Hoitava lääkäri ei katsonut että lapsi tarvitsisi välitöntä hoitoa. Silti lastensuojelutyöntekijä päätti huostaanottaa lapsen kiireellisesti. Lastensuojelulaissa ei ole mitään perusteita tällaiseen. Syynä on ilmeisesti vain se, että isä kieltäytyy pakottamasta poikaa takaisin ja poika itse ei halua mennä. Sosiaalityöntekijä on lähettänyt uhkaavia tekstiviestejä pojalle ja ilmoittanut isälle, että pojan mielipiteellä ei ole merkitystä. Hän lähettikin poliisit isän kotiin, mutta nämä eivät katsoneet pojan viemistä tarpeelliseksi. Uhkailujen jälkeen isä pakotti pojan palaamaan sairaalaan vastoin tämän tahtoa. Tilanne on tällä hetkellä auki: poika on tutkittavana, hänet on kiireellisesti huostaanotettu mutta häntä ei ole vielä sijoitettu.
2. 15-vuotias tyttö on otettu kiireellisesti huostaan koska äiti ei ole suostunut vaadittuun yhteistyöhön. Tytölle haluttiin myös tehdä psykiatrisia tutkimuksia jolloin viranomaiset usein ajattelevat, että niitä voidaan tehdä vain lapsen ollessa huostaanotettuna. Tyttö oli vastustanut tiukasti huostaanottoa. Vuotta aikaisemmat ongelmat ovat poistuneet. Tyttöä haluttiin olennaisesti hoitaa vastoin hänen tahtoaan paikassa, missä hän ei halunnut olla. Hoitoa sinänsä ei hän eikä äiti vastustanut. Tässä tapauksessa KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja tämän jälkeen lautakunta päätti purkaa huostaanoton.
3. Kahden lapsen kiireellistä huostaanottoa perusteltiin olennaisesti vain äidin käytöksellä. Äidin käytös olisi sosiaalilautakunnan mukaan ollut pitemmällä tähtäimellä lapsille vahingollista. Kyse on kuitenkin äidin toiminnasta suhteessa viranomaisiin, ei lapsiin. Eikä lapsilla ollut missään nimessä välitöntä vaaraa. Huostaanotto purettiin jo hallinto-oikeuden toimesta.
Kaikissa kolmessa tapauksessa kyse on ollut myös huoltajuuskiistasta. Tässä kiistan toinen osapuoli hyödyntää viranomaisen ja toisen osapuolin välistä epäluottamusta ja viranomainen saattaa jopa toteuttaa huostaanoton niin että lapset sijoitetaan toisen vanhemman luokse. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että huostaanottoa pidetään jonkinlaisena hallinnollisena ja täysin sallittuna välineenä, missä riittää että työntekijällä on “huoli” (ja ikävintä on jos edes tätä huolta ei ole vaan tarkoituksena on vain panna niskuroivat vanhemmat järjestykseen!). On täysin unohtunut, että huostaanotto on voimakas hallinnollinen vapaudenriisto ja perheen erottamistoimi, jollaisia ei lain mukaan pidä käyttää kuin muiden vaihtoehtojen loputtua (kuten myös Leeni Ikonen toteaa tämän päivän paperilehdessä HS Mielipide).
Nyt siis päinvastoin eräät sosiaalityöntekijät pitävät vastentahtoista huostaanottoa suurinpiirtein samanlaisena keinona kuin uhkasakkoa: jos vanhemmat eivät tottele niin sakotetaan ja lähetetään poliisit perään perimään sakkoa eli niskuroivien vanhempien lasta. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta niin tapahtuu, jopa Helsingissä! Ja sitten kestää aika kauan ennen kuin lapsi pääsee taas vanhempiensa tai vanhempansa luokse. Sosiaalityöntekijöillä on lukemattomia mahdollisuuksia jarruttaa ja estää palautus. Olen ihmetellyt myös sitä, miksi viranomaisten on niin vaikea hyväksyä sitä että toiset viranomaiset ovat todenneet heidän toimintansa vääräksi. Sosiaalilautakunta (=viranhaltijat) saattavat jopa valittaa tuomioistuimen ratkaisuista. Erässä tapauksessa jossa lapset turhan huostaanoton ja pitkän odotuksen jälkeen palautettiin, lautakunta valitti ja sosiaalijohtaja selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He haluavat vain katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi siis kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi.
Noh, voisin jatkaa loputtomiin. Mutta viesti on tullut kai selväksi. Huostaanotto on raju toimi eikä sitä saa käyttää tilanteissa joissa lapsi ei ole vaarassa eikä häntä mikään uhkaa, paitsi sosiaaliviranomainen. Jos haluatte lukea lisää niin tässä linkki luentosarjalleni
Vanhemmat eivät ole sen huonompia kuin edeltäjänsä, mutta viranomaiset ovat huomattavasti tyhmempiä ja osaamattomampia kuin edeltäjänsä. Tästä syystä huostaanottotapaukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Ei vaan osata hoitaa virkaa.
kun ei sulla vielä kaikki omatkaan lapset ole tehtynä.
Tiedän tosin tapauksia, joissa on syntynyt tuore mummo, on itsekin saanut vauvan.
Sullahan on todella ollut "toive" anoppi.
Oikein anoppien aatelia.
Jonkun verran toki pitää anopilta sietääkin, kuten Hellu totesi, mutta rajansa todella kaikella.
Tuo mun kirjoitukseni lähinnä kritisoi mielestäni liian ärhäköitä miniöitä, jotka eivät siedä keneltäkään mitään, mutta itsekevät, kun ei kukaan hoida lapsia ym.
Minun ensimmäinen anoppini oli ihan mukava ihminen ja hyväntahtoinen, silti hänelläkin se auttamishalu välillä lipsui väärälle sektorille pahasti.
Hän esim. päätti siirtää mun sängyn haluamalleen paikalle, silloin olin jo eronnut hänen pojastaan.
Hän siis otti ja siirsi sen.
Kun hän oli poistunut, siirsin sängyn takasin paikalleen.
Seuraavana päivänä hän jälleen siirsi sen, mihin halusi.
Kolmantena päivänä, kun hän tuli ovesta sisään, hän totesi, että, no"jokos se sänky on taas siiretty", sanoin vaan hymyillen, että niinpä taitaa olla. Sitten joko kyllästyi siirtelyyn tai viesti meni perille.
Kerran tuli meille, silloin alkuaikoina ja otti verhot mun ikkunoista ja laittoi omat vanhat verhonsa tilalle, minulta mitään kysymättä.
Seurasin siinä vieressä sanomatta mitään.
Meillä ei koskaan ollut riitoja, koska en sanonut mitään, enkä suuttunut hänelle, koska ymmärsin, ettei hän tarkottanut pahalla. Ei se siltikään kivalta tuntunut.
Olimme erosta huolimatta hyvät ystävät entisten appivanhempien kanssa ihan heidän kuolemaansa asti.
Entinen anoppi otti myös meidän sijoitetut, samoin kuin uuden mieheni, ja meidän lapsemme, aivan kuin sukulaisikseen.
Lapsille lähetteli pieniä paketteja ja kyseli aina kuulumisia, ihan kuin olisi ollut heidänkin mumminsa.
Noita edellä esitettyjä virheitä olen itse yrittänyt välttää.
Vaikea kuitenkin tietää kuinka siinä olen onnistunut.
Ei ole montaa vuosikymmentä kun kätilöt ja neuvolatädit pääsääntöisesti kulkivat ihmisten kotiin. Ei varmaan pahaksi laitettu. Jos asiat on kunnossa, niin miksi ihmeessä vastustella hyvää palvelua. Ja jos ei ole, niin eikös ole hyvä, että tukitoimet ajoissa aloitetaan. Niitä tukitoimiahan aina peräänkuulutetaan(niinkuin tiettyyn pisteeseen asti pitääkin).
Niinpä niin Helinä...Kirjoitit että normaaliperhe vie kyllä lapsen hoitoon jos tarvetta on , milloin sinä alat ymmärtää että kaikki perheet ei toimi niin. Ja siitäpä koko jutussa on kysymys.
Sanoitkin tuossa että "normaali" perhe vie vastaanotolle. Mikä se on se normaali perhe. Mistä tiedämme että ns normaaliperhe toimiikin synnytyksen jälkeen "normaalisti", mitä ikinä se sinusta tarkoittakin.
Synnytys ja uuden perheenjäsenen tulo on iloinen asia perheelle, mutta myös suuri stressi. Synnytyksen jäljkinen masennus voi iskeä yllättäen, eikä sitä edes itse tiedosta. Tai muutenvaan toimistakyky ja aktiivisuus joi olla alemalla tasolla suuren ponnistuksen jälkeen. Uusi vauva on ihana, jännittäva hermostuttava ja paljon muuta uutukaisille vanhemmilleen. Tällaisessa stressitilanteessa ( voi olla posittivinenkin stressi) ei ihminen toimi aina loogisesti.
Siksi on erittäin hyvä ja tärkeää että saamme luottaa siihen että ammattiihminen käy ainakin se kerran katsomassa että olemme päässeet hyvin alkuun. Ja pääasiahan on edelleen vauvan terveystarkstus. Suurin osa suomalaisista ei kuitenkaan ole hoitajia tai lääkäreitä, joten terveydenhuollon tuki on varmasti positiivinen asia.
Ja toki jos ajatus terv. hoitjan kotikäynnistä ahdistaa, voi aina soittaa neuvolaan ja ehdottaa että menetkin itse sinne käymään!
En koe itseäni mitenkään erityisen holhottavaski tai holhoukseen herkästi alistuvaksi. Mieletäsni se että käytttä hyväkseen yhteikunnan tarjoamat, omilla verovaroilla maksetut edut, on pelkästään järkevää.
Ja vanhemmuuden tukemista on käsittäkseni juuri se että autetaan niitä kenen havaitaan apua tarvitsevan ja ketkä sitä pyytää. mm kotikäynnillä tuore äiti voi juuri tästä keksutella terv.hoitajan kanssa. Yksi käynti synnytyksen jälkeen ei vielä ole kovin päälletunkevaa holhousta. Jos terkkari havaitsee tarvetta enepään hän voi myös kysäsitä mitä mieltä äiti ja perhe on asiasta. Tällä varmsitetaan että moahdllisimman moni todellisen avun tarvitsija ei jää yksin ongelmien kanssa.
jos tunnet tarvetta. En ole estämässä. Minua vaan toi menttaliteetti häiritsee. Pelkään, että tuolla mentaliteetilla ei jatkossakaan tulla ilman tukea, nimenomaan julkisen sektorin tukea pärjäämään, joten ne verorahatkin varmaan kertyy muualta kuin näiltä holhokeiltamme.
Minä tykkään että se on pojan asia pistää äitinsä järjestykseen, jottei nuori miniä joudu turhaa kärsimään. Jos ei anoppi omaa poikaansa usko niin se siitä sitten.
mies saa vastata äitinsä käytöksestä ja puolustaa tarvittaessa omaa vaimoaan.
päätäntävaltaa.Kun sama sossu lähettää jo kolmannen eriperheen lapsen ystävättärelleen sijoitukseen
niin herää paljon kysmyksiä.Kun perheenyhdistämisestä ei edes puhuta,vaikka myönnetään ettei huostaan ole syytä asianajajalle,niin mitäs tämä sitten on ?
Huoltopalavereista ei anneta mustaavalkoisella,jolloin he voivat kirjata valheita sinne niin kuin tähänkin asti.Kun pyytää heitä korjaamaan virheet,myötävät mutteivät korjaa.Täysin laitonta touhua,jossa soskut leikkivät lasten elämäll,ja mitkä on motiivit heillä?Lapsettomuus itsellä ja kosto ym,
Itselläni valitettavasti tuo aika on jo ohi, näin mummoiän kynnyksellä.;))
Eihän nyt yksi synnytykseen liittyvä terveydenhoitjan käynti ketään aja tilanteesee, jossa muututaan avuttomiksi!
Kyllä enemmänkin poikkeus on ajattelu, jota tuot esille. Paremoi varmasti onkin että laillasi ajattelevat soittavat neuvolaan ja ilmoittaat etteiät halua ko palvelua käyttää. Me muut jotka sen haöluamme saamme nauttia palvelusta ilamn eri soittoja :).
Me kaikki, pientä marginaaliryhmää lukuunottamatta , rahoitamme terveydenpalveluja verorahoilla, joten kivaa saada siitä vastinetta ja edes jotenkin niitä itselle hyödynnettyä, mitä sinne yhteiseen kassan on maksanut.
Muistetaane että sunnytyksen jälkeinen neuvolatyö ei ole salaliitto meitä äitejä ja perheitä vastaan vaan hyvinvointiyhteiskunna tarjoamaa ennaltaehkäisevää terveydehoitopalvelua.
Aurinkoista päivää!!
hoitamaan vauvansa itsekin? Isompien lasten kanssa sitä apua enemmän tarvitaan. Minusta yksityisyyden suojelussa ei ole mitään pahaa. Isovanhemmat voivat silti auttaa nuoria perheitä, mutta tavalla, jonka nuoret itse kokevat hyväksi.
Muistan kuinka kauheasti jouduin siivoamaan aina ennen terveydenhoitajan käyntiä, kun kaiken piti olla tiptop kunnossa. Terveydenhoitajan kotikäynnit ovat synnyttäjälle rasitus, varsinkin monilapsisissa perheissä. Eiköhän olisi tärkeämpää, että äiti lepäisi synnytyksen jälkeen?
Kaikkea sitä kuuleekin! Eikö sijaislasten pitäisi olla ehjässä kunnon perheessä, kun heidät kerran on otettu pois omasta rikkinäisestä perheestään?
Eikö sinulle ja monelle muulle sossuuskovaiselle heräisi epäilys, jos joku vastasynnyttänyt soittaisi neuvolaan ja sanoisi että älkää tulko tänne mä tuun sinne. Ehkä silloin on syytä rynnätä ilmoittamatta paikalle kun tuntuu olevan jotain salattavaa.
Ei, asia on hoidettava niin päin, että neuvolasta kysytään onko tarvetta tulla ja siihen sitten voi vastata huoletta että ei tai juu (riippuen kuinka jaksaa pyyhkiä pölyt ja nuohota nurkat visiittiä varten ja riippuen siitä, kuinka tärkeäksi kokee näyttää neuvolan tädille, että kulissit on kunnossa).
ei minun erollani ole ollut minkään laista vaikutusta sij.vanhemmuuteen.
Erosin ensimmäisestä miehestäni jo monta vuotta aikaisemmin ja oli ollut uusissa naimisissa kymmenkunta vuotta, siinä vaiheessa, kun ryhdyimme sij.vanhemmiksi.
Meillä on siis koko tämän ajan ollut aivan eheä oikea perhe.
Ymmärrätkö, että ei yksi ero ole lopettanut minun elämääni, vaan se on jatkunut entistä parempana.
Elämä jatkuu... etkö tiennyt?
kysymys, että kukaan edes epäilisi äidin kykyjä.
Oli kysymys, siitä, että antako äiti isovanhempien saada uuden vauvan tuomasta onnesta omaa osuuttaan yhtään vai haluaako eristäytyä.
Sen haluan kuitenkin sanoa, että nuoret ajattelevat vain sitä omaa yksityisyyttään ja kuten sinäkin annoit ymmärtää, että isovanhemmat ovat heitä varten ikään kuin hold on ja heidät otetaa käyttöön vain tarpeen vaatiessa.
Ellei tarvetta ilmene, voidaan heidät unohtaa kokonaan.
Isovanhempana kuitenkin sanon, ettei se ihan niinkään voi mennä.
Sitä joko ollaan nuorten ja lastenlasten elämässä tai sitten ei.
On meilläkin oma elämämme, jonka nuoret näyttävät aivan liian usein unohtavan ja kuvittelevat, että me vain olemme siellä pidossa heitä varten, eikä meillä muuta ole.
Kyllä toisen kunnioittaminen ja hienotunteisuus pitäisi olla molemmin puolista.
Ei meillä liiaksi holhota - sai meillekin sijoitettu ihan rauhassa 8 kk olla käymättä neuvolassa, tulla rauhoittavien lääkkeiden käyttäjäksi, melkein kuolla janoon ja nälkään. Sukulaisten tekemien lukuisten lastensuojeluilmoitusten seurauksena sosiaalityöntekijä kävi sitten lapsen kotona ja teki pakkohuostaanottopäätöksen aivan viime hetkellä - lapsi oli jo reilusti alipainoinen, ei edes jaksanut päätään nostaa.
kun on perheiden yksityisyyttä kunnioitettu liikaakin, niin nyt lähes viikottain paljastuu uusia kammottavia tapauksia.
Lapsia tapettuna pakastimesta, lapsia, jotka ovat kasvaneet komerossa, ties mitä.
Siellä ei tosiaankaan ole puututtu ajoissa ka oltu liiankin varovaisia toisten koteihin tunkeutumisen kanssa.
Kolikolla on aina kaksi puolta.
Joillekin nämä kotikäynnit ovat kiusallisia, jotkut kokevat, etteivät niitä ollenkaan tarvitse, mutta valitettavasti usein on juuri niin,
että he juuri tarvitsisivat tai heidän lapsensa, jotka eniten niitä käyntejä vastustavat.
Mihin se yksityisyyden suojan raja vedetään, ettei liikaa luotettaisi kaikkien omaan harkintaan, koska siitä kärsii eniten pienet lapset.
Jos tollasta halutaan estää ja pelätään, niin neuvolatädin pitäisi muuttaa synnyttäjille asumaan ja vahtimaan.
mutta on todennäköistä, että muutama kotikäynti saattaisi antaa vihjeitä siitä, että kaikki ei ehkä ole kotona kuten pitäisi.
Aina ei mitään pysty pelkällä kotikäynnillä havaitsemaan.
Kuitenkin esim. kun on vauvaikäisestä kysymys, pystyy ammattilainen melko nopeastikin näkemään, onko vauvalla asiat, siis perushoito, kuten pitää, vai onko jotain poikkeavaa havaittavissa.
ei tarvi tulla kotiin. Monet ovat synnytyksen jälkeen mieluiten ihan rauhassa ja se on stressi, jos tulee ylimääräisiä kyläilijöitäkin. Onhan tästä ollut puhetta ja sanoo sen jo järkikin. Mielestäni pitää tulla vaan jos pyydetään. Muuten rutiinina pitää olla neuvolassa käynti.
Ja ok, voidaanhan tehdä jotain neuvola-autoja kirjasto-autojen tyyliin, jos korvesta on liian pitkät ja rasittavat matkat ihmisten ilmoille.
mitenkäs velvottaisit kaikki käymään neuvolassa säännöllisesti?
Se pitäisi olla jotenkin pakollista, jotta vauvojen terveyden tilaa pystyttäisi edes jotenkin valvomaan.
Samoin olisi erittäin tärkeää huolehtia äideistä, kun niin monet saattavat sairastua esim. synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Silloinhan ei jaksa mitään, eikä lähteä myös neuvolaan.
Minkälaisia sanktioita ehdotat, jos neuvolaan ei lapsia tuoda tarkastuksiin?
Ei ei, eihän tuollaista taantumaa pidä toivoa. Olemme saaneet nän hyvää palvelua yhetiskunnalta että oikein "neuvolatäti" kotiin tulee palveluja antamaan, niin kyllä naistä kannattaa kiinni pitää. Ja tosiaan jos ei halua, voi kieltäytyä! Eihän sinun tarvitse avata ovea jos epäröit henkilön tarkoitusperiä.
Oikeinko todella meinaat että terveydenhoitaja tulee katsomaan kotiasi ja arvioimaan siivoustaitojesi eikä sinua ja vauvaasi. Terveydenhoitaja on terveysalan ammattilaien, ei siivousalan, eikä puhtaanapitolaitoken lähetti eikä myöskään vakooja joka urkkii "sossun " piikkiin asioitasi.
Tietysti jos ole jo lastensuojelun ja sossun asiakkaana, voi tietysti terveydenhoitjakin olla perillä asioista, jos on niihin joutunut työnsä puolesta törmäämään. Kuitenkin terveydenhoitajan kiinnostuksen primäärikohde on vauvan terveys ja äidin.
Kummaa miten itsenä saa lietsottua salaliittoteorioihin ja epäilyyn siitä että kaikki yrittää kusettaa,huijata, alistaa. Ihmeellisen negatiivista ajattelua.
olen ihmetellyt.
Kun lueskelee täällä juttuja tuntuu että kaikkien lapset viedään vakisin käsistä vaikka perheet on ihan ok, mitään ei oloe pielessä.
Tällaisia taustoja vasten on erittäin tärkeää että kotikäyntejä edellee järjestää. Niitä saisi olla vielä vaikka enemmän, aina jos kotikäynniklkä näyttää että asiat eivät ole kuten pitäsi. Voihan olla että joskus on tilanne siellä kotona vähän kaoottisemoi, mutta se on normaalia. Toisaalta useammilla kotikäynneillä juuri saataisiin ilmi nämä selvät vakavat laimilyönnit.
pelastetaan on eteenpäin. Selvää on että kaikkea ei voitaisi estää, mutta aivan varmasti saataisiin pahimmat tapaukset esille ja perheet hoitoon. yksikin pelastettu perhe on monen hyöty. Valitettavasti tällä hetkllä kuntien rahat eivät riitä tällaiseen. Toivottasti joskus.
kun se ongelma onkin siinä ettei sinne neuvolaan
kaikki lähde. Ja todennäköisesti juuri ne eivät lähde jotka ovat heikoimmilla.
Kyllä yhteiskunnalla on velvollisuus tukea ja auttaa sekä ennalta ehkäistä perheitä. Kotkäynnit ovat hyvä keino "seuloa " avun tarvitsijoita.
Miksi kaiken piti olla tiptop kunnossa?
Minulla on neljä lasta ( kyllä nyt jo aikuisia), mutta esim viimeisen synnytyksen jälkeen kun olin aivan rättiväsynyt vaikeasta synnytyksestä ja itkuisesta lapseta en edes muistanut yövaatteita vaihtaa päivä vaatteiksi kun terveyden hoitaja tuli.Saati että olisin mietinyt onko matot suorassa tai ikkunat pesty, miten on lelujen laita.
Ihanaa oli kun terkkari tuli pullapitkon kanssa ja asiaa riitti. Ei siinä yövaatteet eikä villakoirat haitanneet. Enkä saanut arvotelua osakseni kodinhoidon taidoista!
olemassakaan,kun ei kuulemma rahaa.Huostaanottoihin on kyllä n.200e/pvä kunnes lapsi täyttää 18v. Kotiinpaluusta ei puhettakaan vaikka lainmukaan perheet pitäisi yhdistää mahdollismman pian,mutta se kohta on täysin unohtunut.Sijarit alkavat järjestäen omimaan lapsia,ja tietty ettei kukkaro kevene,kun lapsi 18v. ei kiinnosta pätkääkään kun rahan tulo loppuu näin se vaan on.
Jatkakaa vaan tämän ketjun viitoittamaa tietä, niin kohta ei kukaan uskalla sanktioiden pelossa väsätä vauvoja Suomessa. Käsittääkseni täysivaltaisilla vanhemmilla on oikeus viedä vauvansa yksityislääkärille, ei ole pakko mennä neuvolaan. Kovin pieleen ei ole mennyt vaikkei sanktioita ole määrättykään, siitä päätellen, että lapsikuolleisuus meidän tumpeloiden synnyttämillä vauvoilla kuitenkin on maailman alhaisimpia. Jotain on siis äidit kuitenkin osanneet tehdä oikein.
Yksi keino lapsikuolleisuuden vähentämisessä on ollut juuri tämä ennaltaehkisevä työ, jota vastaan niin kovin haraat! MM.juuri tämän hyvän julkisen neuvolatoiminan takia meillä on tämä tilanne lapsikuolleisuudess.
Miksi pitäsi huonontaa tilannetta. Ainakahan tavoite on mennä eteenpäin parantaa. Miksi joku haluaisi huonontaa palveluja? Aika ymmärtämätöntä...
Varmin tapa on antaa jokaiselle äidille taluttaja kotiin ensimmäiseksi viideksi vuodeksi. Palvelua pitää edistää, eikö. Miksi jättää puolitiehen oikeestaan, korjataan tavoite lapsen ensimmäiseen 18 ikävuoteen asti.
En oikein kykene noin utopistisista asioista "haaveilemaan".
Mutta hyvä ehdotus siinä mielessä, että kun asioita halutaan kehitäää on hyvää että on kummastakin ääripäästä ideoita; siis näitä ihan hullujakin :)) Siitä jostain välimaastosta yleensä löytyy ratkasiu
Sinullahan on molempien ääripäiden ideat nyt mietittynä ja esille tuotuna; kaikki palvelut pois - kaikille 18 ikävuoteen henkilökohtainen taluttaja..
mummoja ja anoppeja on jo riesaksi asti (kuten heidän lapsiaan).
jotka kasvaneet holhouksen alla, tulokset alakneet jo näkyä.
huostaanottoja, vai onko lapsen parempi olla juoppo/narkkari vanhempien hoidossa ? Valitettavasti näiltä juopoilta ja narkkareilta lapset otetaan liian myöhään, ensin lapsia pompotellaan laitoksen ja kodin väliä, sitten aikoinaan pääsevät sijaisperheeseen tai valitettavasti laitokseen. Ja olen sitä mieltä, että lapsi jonka äiti käyttää päihteitä jo odotus aikana, pitäisi heti synnyttyään antaa selväpäisille vanhemmille hoitoon, käyköön biovanhemmat joskus selvinä hetkinään katsomassa. Täälläkin on varmasti sijareita joilla on vaikeuksia sopia tapaamisia biojen kanssa, vain sen takia että biolla on liian vaikeaa olla selvästä päästä sen yhden päivän ajan mikä on sovittu, tai pääseehän ne sen tapaamisen jälkeen taas vaikka baariin.
Toisaalta on aiheettomiakin huostaanottoja, niin vasta lehdessä luki, että työttömyyden takia lapsia on otettu huostaan, köyhyyshän ei yksinään pitäisi olla syy huostaanotolle.
Mikä sinun lapsesi huostaanoton syy on?
Se, ettei sinun lapsesi huostaanottoon ole ollut sinun mielestäsi mitään syytä, ei tarkoita ettei yhdenkään lapsen huostaanottoon ole ollut yhtään syytä.
Syistä on vaikkapa molempien vanhempien rankk talkoholinkäyttö, jonka seurauksena pienet lapset olivat unohtuneet keskenään kotiin päiväkausiksi - vauvasta tuli nälkiintymisen seurauksena pysyvästi kehitysvammainen. Onko syytä huostaanottaa l. pelastaa lapsenarvoiseen elämään lapsi, joka elää keskellä huumeita käyttävää ja välittävää yhteisöä, jossa viikottain tapahtuu aseellisia välienselvittelyjä, joissa aina joskus joku kuolee ?
Onko lapsella oikeus tulla huostaanotetuksi, jos hänestä on 5-vuotiaana tullut perheensä vastuuhenkilö, joka hoitaa siivouksen, kaupassakäynnit ja pikkusisaruksensa ?
Niin, mikä oli ajatuksissasi tämä ulkopuolinen taho joka asiat tarkistaa?
Kun vanhempi vastustaa huostaanottoa niin AINA asia käsitellään hallinto-oikeudessä. Eivätkö nämä ihmiset ole ulkopuolisia? Vai mikä on se taho mikä asiat tarkistaa?
EIVÄT EDES KESKUSTELE ASIAKKAAN KANSSA, TAI PYYDÄ SELVITYKSIÄ. KYLLÄ SOSSUN PAPERIT LEIMATAAN JA NIITÄ EI EDES NÄYTETÄ VASTAPUOLELLE KUN OVAT NIIN SALAISIA. NÄIN KÄVI MEILLE, JOTEN TÄMÄ ON TOTUUS.SAIN MYÖHEMMIN NÄHDÄ OSAN PAPEREISTA JOITA SOSSU OLI TOIMITTANUT HELSINGIN HALLINTO OIKEUTEEN, PILAILIVAT KANSSANI, SOSSUHUUMORI!
joten aina kun asioimme lapsen asioissa esitiedot kertovat: äiti psykoottinen!!!! sossudiagnoosilla!sain lekurin todistuksen etten ole psykoottinen koskaan ollutkaan, mutta entä sitten?