Joutsen lammella
Suuri valkoinen saapuu
Valkoiset siivenkärjet,
taipuneena vasten ilmavirtaa,
kimaltaen hohtavat siivenreunat.
Puidenlatvojen yli liitäen
etsien paikkaa olla.
Syrjäiseltä lammelta,
paikkansa löytää.
Vihreän kehyksen reunustama Sininen taulu,
heijastaen taivaan värejä.
Uljas suuri valkoinen,
Ikuisen ystävänsä kanssa.
Hallitsee asuinpaikkaa heidän,
kuuluvalla äänellä törähdellen.
Ylväästi uiden,
kaulaansa pitkää venyttäen.
Katsoen kauas vastarannalle.
Siellä se uusi elämä on.
Suuri valkoinen saapuu
Valkoiset siivenkärjet,
taipuneena vasten ilmavirtaa,
kimaltaen hohtavat siivenreunat.
Puidenlatvojen yli liitäen
etsien paikkaa olla.
Syrjäiseltä lammelta,
paikkansa löytää.
Vihreän kehyksen reunustama Sininen taulu,
heijastaen taivaan värejä.
Uljas suuri valkoinen,
Ikuisen ystävänsä kanssa.
Hallitsee asuinpaikkaa heidän,
kuuluvalla äänellä törähdellen.
Ylväästi uiden,
kaulaansa pitkää venyttäen.
Katsoen kauas vastarannalle.
Siellä se uusi elämä on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..luontorunot ovat sydäntäni lähellä ja tämä oli siitä parhaimmasta päästä. Todella kaunista kuvausta. Ja ihana loppu "siellä se uusi elämä on".
Hilpeyttä herätti se, että kauniista kuvauksesta huolimatta sinäkään et saanut runollisempaa sanaa joutsenen laululle, kuin "törähdellen". Tuo sana erottuu hauskasti runosta. Kauniista ulkomuodosta huolimatta joutsenen ääni ei ole lintujen lauluista kauneimpia.
Kiitos ihanasta lukuhetkestä : )
Moi.. padme_amidala :)
Niinhän se on ,kukin äänellänsä.
Muuta kuvaavaa ei tullut mieleen kuin törähdys,
sitä on vaikea kuvailla.
Pikkasen hauskuutta pitäisi runoissa olla, ajattelin että tämä olisi sellainen,,.
Hyviä lukuhetkiä jatkossakin teosteni parissa.
Ter kobo