jakaa hyvää oloani. Erosin juuri tytöstäni. Olo ei voisi olla parempi. Sain kynnysmattona olosta ja hyväksikäytöstä tarpeekseni. Rohkeutta se vaati mutta olen ylpeä itsestäni! =)
Ihan pakko...
Typy79
5679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..tosiaan ero on niin helpottava asia, että sen kokee melkeinpä onnena. Se on vaan kummallista, että näitä hyväksikäyttäjiäkin aina löytyy. Mikä kumma siinä on takana, että monet ihmiset eivät osaa jakaa parisuhteensaan, vaan ollaan niin itsekkäitä, että toiselle tulee hyväksikäytetty olo. Se on todella raskasta ja olen itsekin kokenut tällaista ja vieläpä monessa eri suhteessani.
Tuo kynnysmattonakin olo sivuaa tätä samaa asiaa. Toista käytetään ikään kuin ponnahduslautana omaan hyvään oloon tai selviytymiseen.
Kertoisitko meille vähän tätä tarinaasi, sillä ainakin minua kiinnostaisi kuulla, mitä suhteessanne oikeastaan tapahtui?
No näinhän siinä kävi. Reilu vuosi oltiin yhdessä ja osa siitä samassa kämpässä(minun kämpässä). Minä sitten liian kilttinä lainasin rahaa ja ostin kaikenlaista. Elettiin hänen ehdoillaan, mm. nähtiin ja halattiin silloin kun sille kävi. Se ihminen vaan oli kertakaikkiaan niin kylmä. Pystyi sanomaan päin naamaa ilkeitä asioita. Ja seksielämästä nyt ei edes kannata mainita.... Koko ajan toivoin että kyllä tämä tästä vielä muuttuu, ja samalla hajotin itseni aivan riekaleiksi. Jäi treenaaminen ja harrastukset. Se ihminen ei tajua kuinka monta kertaa on laittanut mut itkemään pyytämättä edes anteeksi.
Mielenkiintoista että nyt ei itketä, ei todellakaan. =) Pelastuksena mulla on ollut hyvät ystävät, ilman heitä en olisi pärjännyt! Ottakaa minusta opiksenne, älkää hajottako itseänne suhteessa josta ette saa mitään. Vaikka kuinka paljon rakastaisitte, mutta sitä toista osapuolta ei voi pakottaa rakastamaan...
..ainakin osittain. Samanlaisia tilanteita olen elänyt useinkin. Sitä vaan aina luottaa tulevaisuuteen ja odottelee asioiden paranemista. Joskus ne kyllä paranevatkin, joskus eivät. Tämän eroavuuden kun ymmärtäisi suhteen alussa, että mikä suhde on kehityskelpoinen, niin säästyisi mielipahalta. No, toisaalta mikä ei tapa, se vahvistaa, mutta kohtuutonta kärsimystä meidän kaikkien tulisi yrittää mahdollisuuksien mukaan välttää.
Ihan hyvältä kuulostaa tuo helpottuneisuutesi, vaikka ainahan ero on vähän haikeaa. Jälkikäteen suree "hukkaan" mennyttä aikaa ja syyttää itseään herkkäuskoisuudesta. Tällaista tämä elämä vaan on. Aina ei onnistu, vaikka kaikki edellytyksetkin olisivat olemassa.
Toisaalta täytyy myös sanoa, että meillä ihmisillä on taipumus nähdä asiat niin subjektiivisesti, että ne jopa vääristyvät. Näin ainakin minulla käy usein ja sitten kun juttelen rakkaani kanssa, hänellä onkin täysin erilainen kuva tilanteesta. Siinä sitten minä joudun huomaamaan oman ajatusmaailmani rajallisuuden. Näistä keskusteluista meidän suhteemme sitten jatkuu taas entistä ehompana, kunnes minä saan vanhan ajatuksen päähäni, että meneepä huonosti..
Näin siis minulla.
jos tuolta tuntuu,toivottavasti saan itsekin voimaa olla noin positiivinen,sillä luulenpa olevani pian samassa tilanteessa...
en tiiä ootko lukenu mun kirjottaman tekstin tuolta, mutta sama fiilis oli mullakin :)
oikein paljon onnea sulle ja kaikkea hyvää!!