Mulla on jotenkin niin paha olla.Tapasin mieheni kolme vuotta sitten ja hän muuttikin minun ja lapseni luokse muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.Miehellä on myös lapsi joka tuolloin oli viikon isällä ja viikon äidillä vuoron perään.
Viime kesänä minulle ilmoitettiin,että miehen lapsi muuttaa meille pysyvästi.Asiasta ei kanssani sen koommin keskusteltu vaan malli oli,että jos minulle se ei passaa niin ero tulee.
Toivoin,että olisimme hankkineet isomman asunnon jotta molemmille lapsille olisi ollut omat huoneet.Eri sukupuolta kun ovat ja koululaisia.
Mutta ei.En saanut hakea meille isompaa taloa.Miehen mielestä mahdumme tähän hyvin vaikka joka paikka on täynnä tavaraa ja lapset tahtoisivat omat huoneet.Välillä melkoista soppaa kun molemmilla on omat kaverit kylässä.
Olen myös huomannut,että miehen lapsella on paljon "löysemmät" säännöt kun taas minun lapsi on niin suurennuslasin alla,että pienenkin virheen sattuessa mies voi langettaa jopa viikon arestin tms. Minusta tämäkin tuntuu niin pahalta..Hän ei koskaan kehu lastani vaikka hän tuo kotiin hyviä koenumeroita.Mies on niin etäinen lapselleni..
Itse olen kotona ja mies 3-vuorotyössä.Vastuu kodista ja lapsista jää siis täysin minulle.Miehen lapsi on ns. erityislapsi joka tarvitsee enemmän tukea koulussa kuin kodissakin.Hän on mm. vasta oppinut kuivaksi.
Minulle jää huolehdittavaksi lähes tulkoon niin kaikki,että alan olla kurkkua myöten täynnä.
Koen,että minulla ei ole sananvaltaa oikein mihinkään.Mieheni on erittäin dominoiva ja muutaman kerran yrittäessäni keskustella em. asioista,on tuloksena riitaa,mykkäkoulua ja erolla uhkailua.
Nyt jo helpottaa kun saan tämän pahan mielen kirjoittaa ulos itsestäni kun en sitä koskaan voi/uskalla ääneen sanoa.Olen kai liian kiltti ja ilmeisesti alistuvakin ihan liikaa.Minua ahdistaa välillä niin etten saa nukutuksi.
Mieheni eksää ei voisi lapsen asiat vähempää kiinnostaa ja lapsi käykin äidillään tosi harvoin.Miehen eksä ei siis elämäämme mitenkään hankaloita,mitä nyt lapsi kaipailee ajoittain äitiään.
Minulla taas on eksäni kanssa hyvät välit ja pystymme hoitamaan asiat lapsemme parhaaksi.
Jotenkin tunnen katkeruutta siitäkin,että tavallaan vieras lapsi sysätään minun kasvatettavakseni.Kukaan ei koskaan kysy kuinka meillä menee tai kuinka jaksan.
Suututtaa miehen eksä..kuinka joku äiti voi noin hylätä lapsensa toisten harteille??
Minä luopuisin omastani vain kuolleen ruumiini yli.
Huh huijaa..
Viime kesänä minulle ilmoitettiin,että miehen lapsi muuttaa meille pysyvästi.Asiasta ei kanssani sen koommin keskusteltu vaan malli oli,että jos minulle se ei passaa niin ero tulee.
Toivoin,että olisimme hankkineet isomman asunnon jotta molemmille lapsille olisi ollut omat huoneet.Eri sukupuolta kun ovat ja koululaisia.
Mutta ei.En saanut hakea meille isompaa taloa.Miehen mielestä mahdumme tähän hyvin vaikka joka paikka on täynnä tavaraa ja lapset tahtoisivat omat huoneet.Välillä melkoista soppaa kun molemmilla on omat kaverit kylässä.
Olen myös huomannut,että miehen lapsella on paljon "löysemmät" säännöt kun taas minun lapsi on niin suurennuslasin alla,että pienenkin virheen sattuessa mies voi langettaa jopa viikon arestin tms. Minusta tämäkin tuntuu niin pahalta..Hän ei koskaan kehu lastani vaikka hän tuo kotiin hyviä koenumeroita.Mies on niin etäinen lapselleni..
Itse olen kotona ja mies 3-vuorotyössä.Vastuu kodista ja lapsista jää siis täysin minulle.Miehen lapsi on ns. erityislapsi joka tarvitsee enemmän tukea koulussa kuin kodissakin.Hän on mm. vasta oppinut kuivaksi.
Minulle jää huolehdittavaksi lähes tulkoon niin kaikki,että alan olla kurkkua myöten täynnä.
Koen,että minulla ei ole sananvaltaa oikein mihinkään.Mieheni on erittäin dominoiva ja muutaman kerran yrittäessäni keskustella em. asioista,on tuloksena riitaa,mykkäkoulua ja erolla uhkailua.
Nyt jo helpottaa kun saan tämän pahan mielen kirjoittaa ulos itsestäni kun en sitä koskaan voi/uskalla ääneen sanoa.Olen kai liian kiltti ja ilmeisesti alistuvakin ihan liikaa.Minua ahdistaa välillä niin etten saa nukutuksi.
Mieheni eksää ei voisi lapsen asiat vähempää kiinnostaa ja lapsi käykin äidillään tosi harvoin.Miehen eksä ei siis elämäämme mitenkään hankaloita,mitä nyt lapsi kaipailee ajoittain äitiään.
Minulla taas on eksäni kanssa hyvät välit ja pystymme hoitamaan asiat lapsemme parhaaksi.
Jotenkin tunnen katkeruutta siitäkin,että tavallaan vieras lapsi sysätään minun kasvatettavakseni.Kukaan ei koskaan kysy kuinka meillä menee tai kuinka jaksan.
Suututtaa miehen eksä..kuinka joku äiti voi noin hylätä lapsensa toisten harteille??
Minä luopuisin omastani vain kuolleen ruumiini yli.
Huh huijaa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
itse olen kauan miettinyt lähtöä pois omasta suhteesta. Minulla ei ole toisen lapsia mukana, vaan omat. Meillä mukana on kuningas alkoholi, joka tuo perheen sisälle levottomuutta. Mies on tällä hetkellä työssä. Minä loikoilen joutilaana kotona.
Mies, joka kiristää sinua erolla ja käy työssä, on melkoinen malliesimerkki suomalaisesta miehestä. Hän kuvittelee melko paljon itsestään. Miehet eivät monestikaan pysty keskustelmaan asioista niiden oikeilla nimillä ja jos aloittaa keskustelun tulee taatusti sanaharkkaa. On kait sinullakin joku omatahto. Määrääkö hän myös rahankäytön kohdallasi?
Hän kun sanoo noin hän luulee ettet sinä lähde, mutta sinulla voisi olla helpompaa ilman häntä ja hänen lastaan. Eläisit omasi parissa ja saisit tehdä miten haluat. Helppoahan ei koskaan ole vain lähteä ja tehdä mitä mieli tekee.
Tietysti, jos saat hänet mukaan johonkin perheterapiaan, josta voi saada vaikka mustaa valkoisella jonka mukaan luodaan pelisäännöt teidän kotiin.
Eihän hänellä pitäisi olla mitään määräysvaltaa sinun lastasi kohtaan. Hänhän on vain isäpuoli.
Ootko ottanut selville miksi se erosi exsästään???
että juuri miehesi uhkaili erolla, sillä vaikuttaa vahvasti siltä, että hän ei kuviota osaisi itse kasassa pitää. Eli rohkeasti otat aiheen puheeksi, kerrot, että sä et oikeasti enää jaksa, sun voimat loppuu. Kyllä mun mielestä tohon kumppanisi, joka susta välittää ja rakastaa, reagoi tai ainakin pitäisi. Että nyt on tullut hetki laittaa päät yhteen ja tehdä aivoriihi ja erohan tolla linjalla tulee. Jos teillä ei näitä asioita osata puhua ilman, että tulee kova riita, niin kirjoita vaikka kirje, jossa saat harkita sanasi ja kukaan ei keskeytä. Kun mies saa rauhassa sen asian lukea, niin ehkä huomaa paremmin miten tilanne sun voimia syö.