Kuinkahan olis jos me aikuiset täällä tavattas,juteltaskohan yhtä vapaasti kun täälä?Se olis kyllä kiva nähdä kaikki mutta tiedän että mahdottomuus.Täälä minusta tuntuu jotenki ns "kotosalta"te olette kaikki ihan mukavia ainakin tähän mennessä vaikka sieltä sun täält joskus joku ärähtää...hehe.Niin se pitääkin.Eikä olla aina tuppisuuna.Hyvää alkanutta kesää kaikille!
Tulipa vain mieleen
Kesäkeiju
221044
0Äänestä
Vastaukset 22
Vanhimmat
että Ottoohan mie vain vuotan.
sirkee silemä Otto oikei on?
Vai sirkee silmänen heh heh.
Olisit vain suoraan sanonu.Potatti nokkanen.:)
Minusta tuntuu, että jos tavattaisiin oikeasti
kasvoista kasvoihin, sosiaaliset ihmiset aloittaisivat ja ylläpitäisivät keskustelua ja hiljaisemmat tyytyisivät vain nyökkäilemään tai omiaan miettimään. Se olisikin hauska juttu,
nämä palstan " kauniit, rikkaat, ja rohkeat"
katselisivat satavarmasti meitä vähemmän kauniita ja rikkaita nenänvarttaan pitkin.
Ei kun tapaamisiin ja katsellaan ja kuunnellaan sitten, kuinka juttu luistaa!
Joten varmasti juttu luistaisi. Yleensä yritän herättää puhelahjat juttukavereiltani tenttaamalla niitä näitä ja yhtäkkiä se yhteinen sävel sitten löytyykin
olisipa kiva tutustua jospa saisit minunkin salaisen arkkuni avattua! Tutuille puhun niitä näitä mutta ventovieraille en juuri mitään.Ne sanat juuttuu tonne jonnekkin vaikka ajatus olisi sanoa jotakin ja tykkäisin seurustella erilaisten ihmisten kanssa!
Kadehdin aina niitä jolla ei ole vaikeuksia keskusteluissa ja löytävät jutunjuurta mistä vaan.Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoista kesää
sinulle"satumaa" ja myös kaikille 50 :saan kirjoittaville!
emme ota kontaktia elvässä elämässä toisiin ihmisiin, vaan jokainen on hyvin oman arvonsa tunnosaan yksin kulkioit , tai ainakin hyvin suppeassa ystävä piirissä eläjiä,jopa pelkästään sukulaisten kannssa eläjiä ,tai aivan ykin olioita, sitä jaksan ihmetellä ja kuulun juuri tähän suppeaan ihmisjoukossa kulkiaan tai yksin kulkioihin, vaikka lapsuudessani oli toisin , vieraat tuli ja meni ,ei ollut etukäteen sovittuja aikoja ,jotenkin kyllä tajuankin nyky käytäytymisen ,se johtuu kokonaisvaltaisesta yhteiskunnallisesta muutoksista ,ihmiset on joutuneet muuttamaan synnyin seuduiltaan työn perässä uudelle paikkakunnalle ja juurtuminen ei niin vain enään onnistukkaan joten meistä tulee yksin puurtajia ja vähä puheisia , emmekä ota kontaktia vieraisiin tuntemattomiin kovin helposti ,se on surulista ihmisten kannalta ,se on mielestäni henkistä köyhyyttä ,siis olemme massana henkisesti köyhtyneet muutto liikeen johdosta , näin arvelen.
Muistan nuoruudessani kun lapset olivat pieniä,niin paljon käytiin kylässä ja saatiin useastikkin "vieraita".Työ kaverit kävi useinkin kylässä,mutta uskon että sillon oli paljon aikaa vaikka oltiin
pienten lasten kanssa ja työelämässä,ja lapset kun tulee aikuiseksi ja perustaa oman perheen niin luulisin että siihen jää sitten kyläileminen,koska
ollaan eniten lasten ja lastenlapsien kanssa,niin ei niin paljon sit jää aikaa kavereille.Me kertakaikkiaan kasvetaan pois siitä ystävyyspiiristä kun ei aika enään riitä muille.
Näin minä luulen ainakin omalta kannalta pitää paikkansa.Aikani annan lastenlapsille ja omille lapsille,ei ehdi paljon itseä ajattelemaan.Mutta kait sitä pitäis alkaa omaa elämääkin ajattelemaan kun omat on hoitanu.
tavata, mutta kun nämä välimatkat on niin pitkiä, - jonnekin puolivälin "krouvviin" ne tapaamiset pitäisi järjestääkin.
Semmoiseen kivaan paikkaan missä ei olisi hälyä, olisi luonnonrauhaa ja mukavat puitteet tutustua, paistaa makkaraa takkatulen äärellä tai jotain sellaista..eikö?
Pelättäisiinköhän me toisiamme? :/
En nyt uskoisi että toisi säikähdettäis,ei kait ihan niin pelottavan näköisiä kukaan meistä ole.*virn*
Kyllä olis kivaa joku viikonloppu olla me kaikki jossain järvenrannalla grillaamassa ja pitämässä hauskaa oltiin sit minkä näköisiä.
...se voisi olla kuin luokkakokouksessa kun vuosien jälkeen tavataan.
"Ai, sinäkö se olet, voi, voi ihan erinäköiseksi sinut kuvittelin".
Ai,ihan erinnäköiseksi ajattelit?Sinne huonompaanpäin vain parempaanpäin olisit ajatellu?No voiskohan niin sanoa?Jos toinen nuorena ollut kun musta ankka ja vanhempana valkonen joutsen,tai päinvastoin.Minä olisin hiljaa*nauraa*
paikan ekana, ja - tilaa hyvän ilman :)
Asuu jo ruotsissa niin haluais mielummin sinne suomenpuolelle.Onhan täälläkin mahtavia paikkoja missä kokoonnuttais mutta mutta...kait se jää haaveiluun koko asia,mut minnekkään "nakupaikkaan" en menis niinkun yksi jo ehdotti.Johan siinä jo viimestään säikähtäis*nauraa*
...joskus luokkakokouksessa oli niin vaikeaa tunnistaa ulkonäön perusteella,
että hän olikin se vieruskaveri, jonka kanssa aikoinaan kinasteltiin.
Vasta ääni usein paljasti salaisuuden.
Ei se muutos ollut parempaan ei huonompaan vain erilainen, elämä meitä koulaa vieriessään ohi.
Mutta jos me nimimerkit tapaisimme, se olisi jännää ja ei voisi verrata mihinkään entiseen.
Todennäköisesti joutuisi vain heittämään, omat näiden kirjoitusten pohjalta luomansa mielikuvat romukoppaan.
Ja olisi vain hauskaa tavata uusia ihania ihmisiä...
se viimesyksyn tapaaminen oli niin ylistettävän ihana ja riemukas. Nyt tuplataan osallistujien määrä.
ja jälkilöylyt 'Huumassa'. Ihanaa ihanaa.
männään samantie Ruattiin sinne naturistien nakuhotelliin, niin o luentevompaa. Ei villahousuja.
sinne, sinne HEH :-&
aihe sinänsä, mutta rohkenen poiketa "vieläkin" yleisenä pidetystä luonteenpiirteestämme.
Ei kait meidän eurooppalaisten (aina oltu)jotka olemme sivistyneitä ja muutakin tehty kuin tahkoa pyöritetty, tarvi katsoa "sivusta hiljaa" elämää. Ollaan vaan reilusti mukana niin täällä kuin maailman turuilla.
"Elämältä saa enemmän kun antaa / osallistuu"
(en lukenut kaikkia tekstejä)
mieleen, että juuri tämä kasvottomuus saa aikaan keskustelun. Tiedä vaikka naapurinsa kanssa puhuisi jopa joskus ihan fiksuja ja syvällisiä, mitä aidan takaa ei luonnossa koskaan tapahtuisi.
En uskois että naapurille puhuisin mitään syviä asioita,ei,kyllä pitäs olla todella hyvä ystävä että puhuisin yksityisasioita ja luottamuksella.Minulla on niin huonoja kokemuksia ns ystävistä.Olen kertonut henkilökohtaisia asioita ja huomannut että se on levennyt kun rutto eteenpäin.Siihen jäi ystävyys,enkä sen jälkeen ole luottamuksella kertonut kenellekkään mitään.Siinä myös syy miksi en halua "sielunystävää".Vaan ihan juttukaveri jolle vois arkipäivällisiä "juoruta"*nauraa*
Jos täälläkin me joskus tavattais niin olisi puheenaihetta maan ja taivaan väliltä.Ei paskanjauhamista kenestäkään koska ei tunneta,vaan ihan hauskaa puheseuraa kikattamista jne:))