Kaikki kuolee ympäriltä. meininki menee vaan hullummaksi vaikka ikätoverit päättämässä. itsekkyys vallassa. kukaan ei juttele kuolinvuoteella edes rahalla. kukaan ei jaksa kuunnella selvittämättömiä asioitani. olisi kannattanut alkaa luupääksi ja olla sitä hamaan hautaan.
Minua pelottaa vanhuuteni.
pelottaa
311127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
kuolema on helpotus ja hyvä asia sitten joskus kun se tulee kohdalleni ,minulla on luoja joka hetki kanssani täällä maanpäällä ,koskaan en ole yksin ,enkä tunne yksinäisyyttä , vaikka olenkin yksin eläjä kun kaikki on kaikonneet ympäriltäni ,tunnen silti elämäni täydeksi ,ja kun joskus kuolen olen siitä vain onnellinen ja kiitollinen kaikesta mitä elmä on minulle antanut .
asiat järjestyvät tavallaan. En ole kovin uskonnollinen, mutta lempivirteni on vanhan numeroinnin mukaan 145. Se alkaa "Oi ihminen mielees' se paina, ettei pysy maailma tää". Tuo virsi ketoo elämänfilosofiani. Sattumalta sama virsi oli ukkini lempivirsi, en tiennyt siitä, kun valitsin omani. Tuo ukkini oli harras uskovainen.
uuden kierroksen alkua kunnes pääsen lopulliseen
lepoon ja rauraan,Nirvanaan!
olla luupää ja ehdit tekemään vielä paljon mukavia asioita.
Sinähän mukava ihminen olet. Positiivisuus ja henkevyytesi huokuu näytöstäni. Antaen minulle elinvoimaa. Toinen vaihtoehto on että olet humoristi ja hirtehishumoristisi iski suoraan suoneeni. Ai kun helpotti. Luupää olen aina halunnut olla. Miten voisin sen olotilan tyhjän ja kylmän saada mieleeni. Kuolemaa pelkää pappi ja lääkäri yhtälailla kuin ateisti ja meedio. Toisen armoille olemisensa luovuttamisen.
1) Voit jo nyt alkaa sairastamaan kaikkia tulevia tauteja ja pelkäämään kuolemaa sekä helvettiä.
2) Alat vaan elelemään ja tekemään kaikkia mahdollisia asioita, joita olet tähän asti synninpelossasi jättänyt tekemättä. Olen nimittäin varma, että piru ei pidä kiirettä varmoilla saatavilla!
sanotaan itse asiassa olevan elämänpelkoa...
Vanhuudessa mietityttää lähinnä mahdollinen autonomian menettäminen.
Viisaasti on todettu: kun minä olen, ei ole kuolemaa ja kun kuolema on, ei minua ole. Hyvillä ja uteliain mielin elämää etiäpäin!!
...kaikki ympärillä menee.
Useasti olen kuoleman vieressä istunut, ettei sitä enää jaksa pelätä.
Monesti se on ollut helpotus ja toivottu vieras ja kerran olen sitä vihannut sieluni pohjasta koska se vei jotain josta en olisi halunnut luopua. Mutta elämä antoi silloin eväät jatkaa. Nyt pidän elämästä kiinni hullun lailla ja rutistan mehut jokaisesta hetkestä.
Vanhuutta en osaa pelätä koska en tiedä millainen omani sitten kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua on. Pitäisiköhän siihen varautua, no en osaa enkä haluakkaan.
On hyvä asia jos osaamme elää ja iloita tässä päivässä ja tämän päivän hetkistä.
Joku tällä palstalla näyttää tietävän kuolinpäivänsä? Koska tietää, ettei se tule vasta kuin kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä? Itse en voi tietää, onko se vaikka huomenna, enkä kyllä välitäkkään tietää. Enkä sitä mitenkään edes mieti? Ateistin onni.
En halua elää "elämätöntä" elämää, vaan juuri tätä päivää, ja olen huomannut, että se onkin hyvä tapa elää (toki haaveita unohtamatta). Kuolema tulee kun aika on, toivottavasti silloin olen valmis jo luovuttamaan. Kun sisar ja kaksi itseäni nuorempaa ystävää on jo kuollut, olen kyllä tietoinen ajan kulusta. Toivottavasti järjestys menee oikein, eli kuolen ennen lapsiani. Taidan huolehtia ja pelätä jälkipolveni edestä enemmän kuin omaa kuolemaani.
ilman kenraaliharjoituksia on tämä elämänvaihe eli
voimme unohtaa tokaisut: sitten kun ja mutta kun ja todeta, että se on nyt kun!
Yksi näytöksinen mutta kenraalia on jo tullut.
Mietin, et helpottaisko Sinua jos kirjoittaisit mielestäsi ne "käsittelemättömät" asiat paperille
ellet muuten niitä saa selvitettyä?
Kun uskon siihen, et on vain yksi jolle teemme tiliä kuolemamme hetkellä, eikä tarvi muille selitellä, eilistä ei saa takaisin miksi siis murehtia sitä.
Eikä tarvi "hurahtaa" ns. mihinkään, vaan ihan itekseen voi henkisenpuolenkin asiat järjestää.
lämpimin ajatuksin, :).
Onko jotain todellisia uhkia? Kuolema ei ole uusi ilmiö. Se kuuluu elämään. Kituminen voisi olla pelottavampaa.
Kun laittaa kätensä ristiin ja sanoo et isä , olen vajavainen mutta ota kämmenellesi.
Se on siinä.
Mitään tarvi pelätä, pahempaa se on kun kituu tuossa vuosikausia, tietää kuolevansa, vaan ei et koska!
Maailman lapsetkin joutuvat elämään uhkien alaisina joka päivä.
Kuitenkin pelottelu on tarttuvaa. Tavallinen luonnollinen ilmiö, itsesuojeluun liittyvä, mutta se tulee myös keinotekoisesti. Esim. elokuvien vaikutuksesta.
Totta on, ettei kannata pelätä.
Tiedän minäkin, nyt 65, etten kuunnellut aikanaan mummini tai äitini kertomuksia kovin tarkkaan. Kun heitä ei enään ollut, tuli hätä käteen, esim.sukuselvitykset olivat vaikeata täydentää tiedoilla, jotka olisi saanut vaivatta, kun olisi kuunnellut aikanaan.
Jos taas Sinua painaa muut asiat, kirjoita kortti(tai email) ihmisille, joita se koskee ja pyydä heidän apuaan selvittämään mieltäsi painavat ajatukset.- Valitettavasti vanhempia ihmisiä pidetään vähän höynähtäneinä jo, jos muisti alkaa pettää. Toivoisin tosiaan enemmän kunnioitusta ihmisille, joilla olisi paljon annettavaa seuraaville sukupolville. Vaikka siksi, ettei nuorempien tarvitsisi tehdä juuri samoja virheitä, mitä on itse tehnyt.
Jotenkin kalsiumin kertymiseen ja adrenaliiniin se liittyy niin, että kun on joutunut elämään pelossa pitkän aikaa, menettää mielenterveytensä. Tämä on uutta tutkimusta sodasta palanneitten sotilaiden post-traumaattisten oireitten kanssa.
Kun on oppinut pelkäämään, sen voi laukaista itse edes huomaamaton asia. Mutta etukäteen pelkääminen on dilemma. Miten se sitten syntyy?
Oletko nähnyt vanhuuden kärsimyksiä jollain läheisellä ihmisellä?
kalsiumin ja adrealiinin yhteisvaikutukseen?
Pelkoja on monen laisia. pelon kanssa etukäteen eläminen onkin aika tiukka paikka. Pelossa elämistä sekin on. Erottuuko se jotenkin toisistaan? Tietenkin sota on toinen asia. Ihminen on outo tapaus. Tottuu nopeasti kun ylittää rajan. Tappaessa esim. Jälkeenpäin ne kuitenkin palaa alitajuntaa ja nousee pintaan.
En valitettavasti näin maallikkona osaa selittää tuota tieteen selville saamaa kalsiumista ja adrenaliinista. Tämä oli vain dokumentissa kerrottu. Omassa mielessäni se toi kuvan siitä, että kalsiumin kanssa tuo pelko 'luutuu' aivojen sopukoihin. Ja aina adrenaliinin ruiskahtaessa vereen, pelkoreaktio uusiutuu. Vaikka olisi ihan tavallisesta tilanteesta kyse. Adrenaliiniahan erittyy ihan normaalitilanteissa.
Terapian avulla noita post-traumaattisia oireita on pystytty kuitenkin lieventämään.
Mutta etukäteen pelkääminen ei selity tällä. Ajattelen, että jonkinlainen 'pelkomuisti' siinäkin vaikuttaa. Ja sitten on se alkukantainen eläimilläkin voimakas itsesuojeluvaisto. Sen toimintaa en ole sattunut näkemään missään käsitellyn.
Vainoharhaisuus voi kehittyä pelosta. Pelkoa voi tulla pelottelusta. Aiheettomastakin. Mutta sotilailla sellainen tulee jatkuvassa vaarassa elämisestä. Tuon dokumentin mukaan.
synnytään ja kuollaan, jokaikinen.
Mutta elämämme elämme täällä maan päällä ikäänkuin emme ikinä kuolisi, vaikka se on jokaisen ihmisen kohtalo.
Ei kai tässä mitään pelottavaa voi olla, kaikilla maailmassa sama juttu, oli sitten rikas kuuluisa tai kuka tahansa.
Turha sitä on pelätä tai miettiä.
Jo vuosia sitten valmistelimme vaimon kanssa lopulliseen lähtöön liittyvät asiat.
Hoito-, hautaus-, omaisuus- ja elinluovutustestamentit.
Perintöveroa ajatellen olemme vuosien mittaan siirtäneet lapsillemme omaisuutta eri muodoissaan.
Kun rutiinit on hoidettu niin eipä tarvise miettiä tuota väistämätöntä.
Taatusti se tulee aikanaan.
Loppuvuosien elämänlaatuun olen kyllä kiinnittänyt huomiota.
Kohtuus syömisissä ja juomisissa toiveena sopivan nautinnolliset, kaukana askeesista olevat elinvuodet (huom. monikko).
suosittelevat siirtämään varoja lapsille eri muodoissa veroseuraamusten välttämiseksi. Ok.
Mutta mitäs sitten kun tarvitsisit itse varojasi tai rahaa. ?Antavatko lapset tarpeeseen sitten.
Tietenkin eri juttu jos omaisuutta on aivan tolkuttomasti.
Itse olen nim juuri samaa pähkäillyt, on siis varallisuutta, mutta ei nyt aivan loputtomasti.
hyvänen aika, viedään kaikki jo kertaalleen veroja maksetut verot vielä uudelleen.
siis jäljelle jää.Ikäväähän se.
Toisaalta, mitähän sillä on väliä, mitä jäljelle jää?
Ethän siitä sitten tuonelassa mitään kaiketi tiedä.
keski-ikäni,jne. Vanhuuskin nyttemmin vaikea kohdata.
Ikävää tosiaan tulla vanhaksi ja raihnaiseksi.Kolotusta siellä sun täällä.
en pelkäisi oikeastaan yhtään mitään, kaikki otetaan vastaan, mitä tuleman pitää.
enkä vaikeuksia. Tämä on minun pelkoni. Pystyn kyllä kohtaamaan omat haasteeni, mutta toisille en halua aiheuttaa inhimillisiä kärsimyksiä.
Täytyy vain pysytellä omilla jaloilla niin kauan kunnes kaatuu maahan. Saappaat jalassa, se on minun toiveeni lähdöstä.
Arvaas vaan kysyykö noutaja onko saappaat jalassa vai korkokengät. Ei kysele ei. Onko kuolema haaste??
sitä sillä tavalla.
Oma kuolema ei niinkään, mutta tyttären voisi olla.
En pysty pissaamaan, jos joku kuuntelee/katselee.
Toinen kevennys: julkisen puheen pitäminen on ihmisistä pelottavampaa kuin kuolema. Tämä tulos saatiin, kun annettiin monivalinta mahdollisuus kyselyssä. Ensimmäinen kouluesitelmäni aiheutti hirveän sydämen tykytyksen ja hengitys salpaantui.
Kolmas kevennys: nuorena poikana keskikoulussa menetin puhekykyni kokonaan nätin tytön kysyessä minulta kelloaikaa.