Minun oli pakko kirjoittaa taas tänne koska pääni tuntuu hajoavan kokonaan. Olen naimisissa mieheni kanssa ja hänellä on kaksi lasta ja lapset asuvat luonamme ja käyvät äidillään viikonloppuisin. Minulla on mieheni kanssa yksi oma lapsi joka on nyt 8 kk. Naimisiin menimme kasteen yhteydessä eli liittommekin on vasta hyvin nuori. Yhdessä olemme olleet nyt kolme vuotta.
Sain kuulla nyt ensimmäisenä äitienpäivänäni että mieheni onkin taas ihastunut exäänsä eikä tiedä mitä tekisi. Vanha suola on alkanut taas janottamaan eikä hän voi ajatuksilleen mitään. Mä hajoan tähän odottamiseen ja pohtimiseen.
KUINKA YLEISTÄ TÄLLÄINEN ON?
Onko muillakin tälläisiä kokemuksia ja miten niistä pääsee yli? ja onko tämä vaan yksi kriisi kaikkien joukossa?
Olisi ihana jakaa ajatuksia jonkun kanssa.. ja saada tukea..
Sain kuulla nyt ensimmäisenä äitienpäivänäni että mieheni onkin taas ihastunut exäänsä eikä tiedä mitä tekisi. Vanha suola on alkanut taas janottamaan eikä hän voi ajatuksilleen mitään. Mä hajoan tähän odottamiseen ja pohtimiseen.
KUINKA YLEISTÄ TÄLLÄINEN ON?
Onko muillakin tälläisiä kokemuksia ja miten niistä pääsee yli? ja onko tämä vaan yksi kriisi kaikkien joukossa?
Olisi ihana jakaa ajatuksia jonkun kanssa.. ja saada tukea..
Vastaukset 6
Vanhimmat
ole tahtonut exäänsä takaisin ja on todennutkin minulle useaan kertaan, että MINÄ olen hänen elämänsä rakkaus ja nainen numero 1. :)
Eli tuo käytös ei ole todllakaan normaalia :( Varsinkin tuossa vaiheessa suhteessa pitäisi olla vielä edes jonkinverran sitä rakastumisen huumaa mukana, joten keskustelisin vakavasti miehen kanssa ja kysyisin, MIKÄ hänät oikeasti riepoo? Vauva vai jokin muu?
Luulen, että kun arki astuu kuvioon, niin monella käy asia mielessä (vaikka toiset toisin väittävät) Mies puhuu uudelle puolisolle kuinka paljon paremmin on elämä nyt, kuinka ei koskaan entistä takaisin ottais jne. mutta sitten sille ex-puolisolle jo puhutaan toista vihjaillen ja myös syytellen, että sinun ero jne..minunkin ex yrittää flirttailla ja silti uudelle kertoo, kuinka epäonnistunut liitto meillä oli ja kuinka ei koskaan oikeasti minua rakastanut..toiselle puhutaan toista ja toiselle toista. Arvaat varmaan, kun koeajalla ollaan ja annetaan vihjeitä yhteen palaamiseen ja uudelle kerrotaan, ettei koskaan ala uudelleen entisen kanssa, että sinun kanssa on hyvä olla.
Uskon, että sinun tilanteessa ei mies takaisin entiseen lähde. Sehän suhde on jo katsottu ja varmaankin hän on unohtanut ikävät asiat ja muistaa vain kivat..hän elää arkea pienen lapsen kanssa ja ehkä se muistuttaa siitä entisestä, jolloin lapset olivat entisessä liitossa pieniä ja asiat menivät huonosti..kun elämässä on vain arki läsnä. Yritä järjestää yhteistä aikaa ihan miehesi kanssa kahden..kyllä hän huomaa, että on ihastunut vain haaveeseen.
tämä miehesi ex ottaa nyt heti ne kaksi omaa lastaan itselleen, saattaisi ääni muuttua kellossa. Tsemppiä sinulle.
yhä vapaa?Vai itsekin uudessa suhteessa?
Tuntuu kyllä oudolta moinen ihastuminen ex-puolisoonsa..mutta totuushan se on että miehesi on aikoinaan eronnut ed. suhteestaan,ja todennäköisin syinkin vie??
Eli se aiempi suhde on jo läpi käyty ja katsottu.Pitäisi siis mennä jo elämässä eteenpäin sinun ja yhteisen lapsenne kanssa eikä haikailla olemattomia.
Sen mitä on kuullut /nähnyt ja lukenut pareista jotka ovat eron jälkeen takaisin yhteen menneet..ne tarinat eivät ole olleet onnellisia.Useampi niistä pareista on myöhemmin kuitenkin eronnut.
Tuntuu että nyt olisi todella suuri keskustelunpaikka sinulla ja miehelläsi.Missään nimessä sinun ei tarvitse miehesi ilmoitusta hyväksyä tyynesti...sinähän se hänen vaimosi olet!
Mistä taas aloittaisi.. Mieheni oli jutellut exänsä kanssa joka haluaa vain olla ystäviä eikä puuttua avioliittoomme millään tavalla.. Exä on juuri eronnut uudesta liitostaan ja muutti taas muutama kuukausi lähemmäs meitä (lasten varjolla).. Hän on tottakai lastensa biologinen äiti ja tunteet myös erilaiset minuun verrattuna.. Tähänkin mieheni on vedonnut monissa teeseissään mutta ei muista sitä faktaa että hänen exänsä ensin petti ja jätti TIETOISESTI myös lapset halutessaan vapautta. Miksi nyt asiat olisivatkaan toisin. Itse olen nämä kolme viimeistä vuotta hoitanut heitä "kuin omiani", laittanut ruoat, pessyt pyykit ja ostanut vaatteet ja ollut mukana ensimmäisenä koulupäivänä. Olen tehnyt kaikkeni lasten suhteen minkä olen missäkin vaiheessa pystynyt.. Kärsin lapsen saadessani masennuksesta ja hormoonitkin olivat välillä ison hurrikaanin luokkaa.. Tuli sanottua ja tehtyä välillä todella tyhmiäkin asioita niin miehelleni kuin lapsillekin ja tämä on syönyt mieheni tunteita minua kohtaan.. Hän ei ymmärrä miten voimakkaita tunteet voivat olla lapsen saamisen yhteydessä ja kaiken päälle vielä uusi avioliitto, talon remontointi ja hänen äkillinen työttömyytensä.. Kaikki nämä stressitekijät ovat murtaneet mieheni täysin ja YMMÄRRÄN sen oikein hyvin ja ymmärrän myös nämä yhtäkkiset tunteetkin exäänsä kohtaan.. kupla on paisunut liiaksi.. Mutta nyt kun itsellä on oma pää kasassa ja tulevaisuus viimeinkin kirkas niin NYT mieheni kokee saman mutta purkaa sen erilailla; avautumalla exälleen ja kuvittelemalla kaiken entisen paremmaksi..
Nyt olin viime yön vanhempieni luona poikani kanssa että mieheni saa ajatella rauhassa. Soitti ja kertoi kaipaavansa meitä ja sanoi että tulkaa vaan takaisin kotiin jos siltä tuntuu.. en tiedä onko järkeä mennä vielä kotiin vai antaa hänen ajatella asioita lisää..? Minulla on kaikesta huolimatta todella kova ikävä koska rakastan miestäni kovasti eikä tämä hetkauta minua "millään tavalla".. Toisten nurkissa pyöriminen on kamalaa ja varsinkin vanhempien luona.. mutta minne muualle menisin...
Olen eroamassa toista kertaa,joten voin kai puhua kokemuksesta.. Ensimmäisestä liitosta ei ollut lapsia,mutta olimme yhdessä kauan ja mies vaikutti elämäni kulkuun merkittävällä tavalla.Liitossa oli pettämistä miehen puolelta,ja liitto kaatui siihen.Se ei silti estä muistamasta vanhoja,myös hyviä hetkiä,välitän siitä miehestä vieläkin,10 vuoden jälkeen,ja hän minusta.Se ei todellakaan tarkoita,että haluaisimme yhteen palata,ei sentään..Siitä miehestä ei ole kenellekään hyväksi puolisoksi,ja hän tietää ja myöntää sen avoimesti!
Tästä toisesta liitosta on lapsi,ja taas pettämistä miehen puolelta(mistä minä nämä löydänkään)Ja myönnän,että välitän tästäkin miehestä syvästi.Silti en halua elää hänen kanssaan,emme tule toimeen keskenämme puolisoina,joten toivon hänelle parempaa ihmissuhdetta jonkun toisen kanssa,jonkun,joka kestää paremmin.
Eli en usko miehesi haikailevan entisensä perään sen kummemmin,vanhoja asioita ja muistoja tulee vain mieleen.Sinulla on toki oikeus vaatia kohtelua,jossa sinä olet vauvan kanssa ykkösasemassa,ei siitä entisestä tarvitse koko ajan jauhaa,vaikka olisi ollut itse pyhimys! Voin kuvitella,miltä sinusta tuntuu,itse sairastuin myös masennukseen lapsen saamisen jälkeen,silloin tuntee olevansa heikoilla,eikä tuollainen ainakaan paranna tilannetta..