Moni palstan kirjoittajista kertoo elävänsä yksin. Niin myös minä. Kun joutui pois perhe-elämästä niin tämä tuntui pitkään kauhealta. Oli tottunut siihen, et aina oli joku jonka kanssa jutella ja tuumailla asioita.
Meni aikaa neljä vuotta ja siihen tottui. Tänä päivänä olisi jo outoa elää toisen kanssa. Näinköhän voisi siihen sopeutua. On hyvä olla ystävien kanssa yhdessä mutta sitten jäädä yksin. Kuunnella musiikkia, katsoa töllöä, lukea, puuhailla niitä näitä.
Miten on - ovatko toiset yksineläjät onnellisia vai kaipaatteko joka hetki seuraa?
Meni aikaa neljä vuotta ja siihen tottui. Tänä päivänä olisi jo outoa elää toisen kanssa. Näinköhän voisi siihen sopeutua. On hyvä olla ystävien kanssa yhdessä mutta sitten jäädä yksin. Kuunnella musiikkia, katsoa töllöä, lukea, puuhailla niitä näitä.
Miten on - ovatko toiset yksineläjät onnellisia vai kaipaatteko joka hetki seuraa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei yksinäisyys ole pahasta jos sen saa valita. Yksinäisyys pakosta on kauheaa.
Oletteko koskaan kokeneet yksinäisyyden suuressa ihmisjoukossa - hirvittävää.
Elämä on opettanut hakemaan ja löytämään seuraa tansseista, matkailusta, harrastusta.
Ystäviä kertyy, jopa niin, että yksinäisyys voi tuntua hyvältä.
Señora Lyyli kirjoittili pitkän kirjoituksen, ja sitten Muorikin. Muori kertoi kirjoittaneensa toisella nikillä - mutta ei maininnut tarkemmin. En ole ainakaan huomannut kenenkään muun kuin itseni kirjoittaneen Katina, vaikka onhan tuo voinut tapahtua kun niin pitkään olin poissa palstoilta.
onha mukava kuulla sinusta kati, toivottavasti sinulla on ollu mukava kesä.mie rohkenin panna tuommosen lempinimen sinulle, opin amerikanystävältä meeriltä hää ko viljeli niitä ahkeraa.mie en niin ahkeraa mut sinnuu se jotenki istuu:)
niin eikös se ole kumma et ihminen ajan olloon mukautuu kaikkee. samoin mie tunsin ko jalmar kuoli ettei elämäs oo mittää yksin, kaik loppu hänen kanssaa kaurapeltoo.
minul on 13 vuotta yksinää elettyy elämää.siin män 2-3 vuotta enneko aloin tekkee niitä asioita mitä yhes tehtii ja elämä näytti värejää.
miehä olin vast vähä yli kuuskymppinen, ja alus kaipasin kovastkin seuraa ja miestä joka hoitaa asiat.vielkii kaipaan jalmarin kans viettämii musiikki hetkii,ne ei oo yksinää sitä mitä meil oli.
aloin arvostaa tuos 70 vanhana mite mukavaa minul oli,sain tehhä elämässäin semmosta mitä ain joku ol kieltämässä.se tietyst teki et opin hoitamaa asioita ite,mie ko en ollu koskaa hoitanu muuta ko karjaa ja kotia.
minun tämä nykynen elämä ja vapaus merkkaa niin paljo,et minul ei ennää ainakaa elämän toverii tule.
mie ko pari vuotta sitte riiustelin yhen miehen kanssa mut se loppu ko hää ei osotautunukkaa herrasmieheksi.
niin hää soittaa ain joka lauantai kello kahen aikaa ja myö jutellaa. mie en välittäis siitäkää,sekkii tuntuu et sittoo minnuu. on huono omatunto jos oon jossain menossa ja tiiän et hää on tottunu soittamaa ja kukkaa ei vastaa.
mutta en henno kieltää ,kun hänel se jottain merkkaa,kun hääkin ellää yksinää.
ystävät on mukava olla.mut mie ko elin jalmarin kanssa kahestaa myö oltii aika erakkona. jote oon tottunu hiljasuutee. mie viihyn kovin hyvin,enkä ennää koskaa tunne itseäin yksinäiseks.
ehkä mie vähä arastan ystävystyy lähemmin kenenkää kanssa,siin on pelko et minul tullee velvollisuuksii ja et minnuu aletaa määräilemmää.
ja pitäs viel alistuu jonkuu valtikan alle.en usko et minun itsetunto on viel niin vahva et ossaisin pittää puolia.näin täällä kyllä ,mut livenä saatas olla toisin.
oon itellein niin mukavaa seuraa,tuos alla oleval otsikol mie kerroinki mite puhun yksinäin . niin siin ei paljoo juttukaverii tarvii,eihä hää sais suun vuoroo;) ja televison keskustelu ohjelmii mie osallistun välil kiivaastikin keinutuolistain.
sie oot viel nuor ja kyl sinun iäs ihminen kaipaa miespuolista toverii. vaik ois kuin paljo naisystävii miehen kans, on iha erilaista jutella. minust siin ain väreilee jottain ilmassa.vaik ei mittää riiustelu ajatustakaa oo.
vanhempan naisel hormooni tuotanto heikkenee ja toista sukupuolta ei niin kaipaa joka hetki. kyl minulkii hormoonit sen verran toimii et juttelen hyvin mielellä miesten kanssa.
tykkään ko ystäväni toivo rutistaa minut isoon sylliinsä vaik välil se sattuukin,katselen mielellä kaupunkilla kommeita miehiä. ja jos jossain oon kute eläkeläisten talolla miehii,hakeutun mielellä miesten kans juttelee, etten mie viel iha oo kaikkii hormoonii menettänny, ne katos tekkee naisen.
kissojain mie saan halata niin paljo ko tykkään ja hyö tykkää paijaamisesta. ja sitte tääl saap puhhuu ystävien kanssa sillo ko itse haluaa,ei tarvii tulla jos on muuta mieles.
mies juttukaverii tääl vois olla enenpi onha ruuneperi mut hänen kans ei tulis mieleenkää lirttailla,häneen on minul semmonen isoäiti-poika suhde.
toine mies tääl on kai de puu, hänen kanssaa on mukava puhua .jos oisin viel tuos kuuenkymmenen hujakoilla,saattasin vähä silmää iskee.
no näin se meni miehii minul jutut. luin uuvestaa viimesen lauseen siehä kysyt kaipaatteko seuraa,ei yksinommaa miehistä.
nyt mie oon ylpee, kyl minul viel hormoonit jyllää,ko miehet vedin pääseuraksi.
mites muori, missäs sie luuraat. sanoppas siekii tähän mielipittees jos luet, mites sinun hormoonit?;)ko ollaa saman ikäsiikin.
muistat sie alatalon laulun, ihmisen ikävä toisen luo, voi mite kauniit sanat ja sävel siin on.sen vois laulaa tähä vällii ,ko sais vaa äänen kuulumaa.:)
paljon terveisiä kaikille ja mukavaa viikkoa.
ollaan, kiitos kysymästä. Asia on niin että kyllästyin tähän muoriin niin että vaihdoin nikkiä, mutta nyt kirjoitan ihan vanhalla. Silti kirjoittelen aika harvoin, sillä en oikein löydä mieleisiäni aiheita ja riitelemiseen en osallistu ollenkaan. Kai de puun jutut jätän kokonaan väliin.
Mitä yksinolemiseen tulee niin minulle se sopii mainiosti. Olen suuren perheen äiti, ja muistan hyvin kun ympärillä oli hälinää ja oli huolta kaikesta, että voi kun sais joskus olla yksin. Sitä aikaa on nyt ollut jo vuosikausia.
Taidan olla erakkoluonne, sillä yksinoleminen on minulle niin mieluinen asia. Riittää kun puhelin pärähtää muutaman kerran päivässä ja saa jutella muutaman sanan lasten kanssa. Se riittää viihdykkeeksi.
Ystävät ovat jo jokseenkin kaikki "pilvien päällä" ja uusia hankin aika nihkeästi.
Minulle riittä lapset perheineen, olen kaikkien heidän kanssaan erittäin lämpimissä väleissä ja siinä riittää seuraa yllinkyllin.
Hyvät voinnit Sinulle Lyyli.
Ruveta nyt kesken kaiken katiksi, onneksi et sentään kolli-sellaiseksi.
Ajattelin,että kalat ovat Sinut vieneet kun ei ole viestejä näkynyt.
Kuten huomaat, täällä on taas tämä kauhea Sheriffi Ruuneperi näiden viattomien pulmusten kaitsijana.
Kiva kun poikkesit, rakas Muori!
Kiitos kauniista nimimerkistä - pitäisikö ihan ottaa käyttöön - katikulta. Mutta ihan sinun vastauksestasi haluaisin myös mainita, että on ihan tuttu tunne tuo, että haluaa säilyttää vapauden mennä ja tulla niinkuin itse lystää.
Siinä onkin sitten se haittapuoli - ystävät luulevat helposti ettei ollenkaan välitä heistä jos aina kulkee omia polkujaan. Siihen auttaa vain se, että pitää aktiivisesti olla yhteydessä.
Ystävät ovat kuitenkin elämän ilo.
Minä olen aika huono flirttailemaan - sekä elävässä elämässä ja varsinkin täällä netissä. Pitäisiköhän opetella - sehän on mukavaa viihdettä. Toisaalta netissä kuka tahansa voi olla mies tai nainen (?)
Mukavaa alkuviikkoa - kirjoittelemisiin.
Yksinäisyys ja yksinoleminen ovat tuttuja vieraita minunkin elämässäni.
Yksinäisyys saattaa yllättää joskus yhtäkkiä.
Matkoilla, esim. väkijoukossa jossa on paljon
puheensorinaa ja en ymmärrä puhuttavaa kieltä.
Espanjaa en osaa ja siellä tunnen joskus olevani tosi yksin.
Yllättäväthän ne perhe-elämän muistotkin joskus yksinäisyyden tunteella, varsinkin senjälkeen kun lapset matkustavat omiin koteihinsa luotani.
Pienet tytöt etenkin lähtiessään pois jättävät haikeuden tunteen mieleen joka kestää jonkin aikaa.
Yksinoloon jotenkin tottuu, tulee lisänä ns. vapaus, voi toimia joskus oman mielensä mukaan.
Yksinolo voi olla myös täysin valittu elämisen muoto. Sitoutuminen tässä iässä vaatii paljon voimavaroja.Ne toisen kierroksen liitot osoittautuvat mieltei poikkeuksetta hyvin ongelmallisiksi, ovat siis vaikeita.....
Yleensä me tämänpäivän henkilöt olemme hyvin ulospäin suuntautuneita, kaikenlaisia mahdollisuuksia kanssakäymiseen riittää.
Joten ei olla "naama nurinpäin" vaan nautitaan elämästä.