Apua!

luonnollinen oma itsensä.
Näyttää tunteensa ja uskaltaa olla aidosti iloinen, vihainen, surullinen, pettynyt jne.
Uskallettava olla aikuinen.
Ei ole lasten hyvä kaveri, vaan on opettaja.
On oltava vaativa kaikessa mitä tulee koulun käyntiin.
Hyvät taidot opettaa ja saada oppilaat motivoitua koulutyöhön ja tiedonhaluun. Tämä on myös yhteistyötä vanhempien kanssa.
Antaa selvät säännöt/rajat heti ensimmäisenä koulu päivänä. Silloin kun me vanhemmat olemme vielä luokassa nimen huuto tilaisuudessa.
Se on mielestäni se todella hyvä hetki.
Olen paljon ollut mukana, nähnyt siis hyviä ja vähempi hyviä opettajia. Mutta huonoa opettajaa en ole vielä tavannut. Kaikki ovat yksilöitä, näin se kait pitää ollakkin. Pyri siihen että sinulla itselläsi on hyvä olla ja että viihdyt luokassasi jonka te yhdessä teette oppilaiden kanssa sellaiseksi että kaikilla on turvallinen ja hyvänoloinen tunne. Lapsi elävät hyvin paljon tunteilla jotka merkitsevät enempi kuin sanat.
Tässä hiukan näin pikaisesti sitä mikä tuli mieleeni tässä hetkessä.

silmiäsi epämukavilta asioilta ja etenkään ei kiusaamiselta.

Ole oma itsesi, aito, rehellinen, luonnollinen.

Ja tuo, että näyttää suuttumuksensa, ilonsa, surunsa, pettymyksensä.

Ole oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen jokaista oppilasta kohtaan.
Näe lapsi, oppiva osaava yritteliäs lapsi myös sen vilkkaan lapsen takaa, joka hölisee tunnilla.
Ja kannusta ja rohkaise arkaa ja ujoa.
Älä salli kiusaamista missään muodossa, puutu siihen heti!
Ole aikuinen. Ei kaveri. Se on totta. Hullutella saa, mutta silti: aikuinen lapsille.

Esimerkkinä yksi lapsi, yksi samanlainen tapaus, kaksi opettajaa:
Vilkas, energinen, puhelias oppilas tiesi, ettei oppitunnilla saa puhua ja että se häiritsee. Hiljaa oleminen oli kuitenkin vaikeaa, kuten paikallaan istuminenkin (1-2.lk). Hän oli kuitenkin innokas oppija, älyssä ym. ei mitään vikaan.
Erään kerran hän sitten keksi, miten olla hiljaa, ja miten muistaa se: eräällä tunnilla hän teippasi suunsa kiinni (tavallisella teipillä).
Sieltä teippien välistä hänen kuitenkin "piti" vähän kommentoida.
Opettaja ei puttunut teippaukseen: hän ajatteli, että lapsi on itse nyt oivaltanut ja ihan tosissaan yrittää olla hiljaa tunnilla.
Lapsi itsekin oli iloinen tästä yrittämisestään, kertoi kotonakin.

Alkoi 3.kouluvuosi, opettaja vaihtui. Lapsi pysyi samana.
Mutta enää hän ei ollutkaan vilkas, iloinen, positiivinen ja oppimisintoinen oppilas, vaan villitisjä ja häirikkö, joka melusi tunnilla.
Kun hän teippasi suunsa oppitunnin ajaksi, jotta muistaisi olla hiljaa, opettaja näki, että lapsi hakee TAAS huomiota! Yrittää olla erikoinen!


Jos lapsella olisi ollut 1-2.luokilla jo tuo toinen ope, olisi lapsi varmaan siirretty erityisluokalle pelkän vilkkauden (ei oppimisvaikeuksien) takia, tai sitten ope olisi tehnyt lapsen olon sietämättömäksi jatkuvalla moitteellaan, näkemättä lapsessa mitään hyvää.

Esim. luokkaretkellä tämän toisen open lellipentu käyttäytyi aika vallattomasti, vaaratilanteitakin oli. Mainitsemani vilkas lapsi taas hyvin. Samalla tavalla kuin muutkin luokan 10-v. oppilaat siis.

Lapsen äiti sanoi opelle: hyvinhän se lapsi käyttäytyi siellä.
Johon ope: Niin, olihan siellä MUUTKIN aika vallattomia.
Hän ei tykännyt lapsesta,hän ei nähnyt tässä mitään hyvää,lapsi oli "vääränlainen".

Lapsi koki tilanteet turhauttavaksi. Itseään hän ei kuitenkaan muuttanut: ei lapsi siihen pysty (sitä paitsi tämä lapsi oli todella vahva persoona ja vahva itsetunnoltaan)

Äiti ja lapsi välttyivät pahemmilta kohteluilta open taholta aivan taatusti siksi, että äidin tuttavapiiriin kuului ko. koulun eräs toinen opettaja.

Tässä vain esimerkkejä elävästä elämästä.

Onnea haastavassa työssäsi!
Toivottavasti jaksat säilyttää intosi ja avoimen mielesi vielä pitkään!

Ole ehdottomasti tasapuolinen kaikkia oppilaitsi kohtaan.Muista säilyttää oma auktoriteettisi oppilaisiin nähden unohtamatta kuitenkaan huumoria ja joustavuutta.
Puutu kiusaamis tapauksiin aina vakavasti ja ole säännöllisesti yhteydessä myös huoltajiin.
Älä vaadi lapselta mahdottomuuksia, ota huomioon heidän oppimistasonsa.
Moni opettaja saa lapsen koulunkäynti innon tapettua omalla käyttäytymisellään jo varhaisessa vaiheessa.

Olen itse tutustunut koulunkäyntiavustajan työssäni melko erillaisiin opettajiin,jopa sellaiseen, joka ei todellakaan sovellu lasten kanssa työskentelyyn. (Hänet on aikaisemmin erotettu määräajaksi käyttäytymisen vuoksi)

Hän pitää ns. simätikkuna oppilaita,joiden vanhemmista hän ei pidä (vanhemmat puuttuneet opetus tyyliin)
Hän kirjoittaa viestejä kotiin aivan naurettavan pienistä asioista. (lapsenne ei laittanut hanskoja käteen välitunnilla) jne...
Hän on jopa käynyt ns. käsiksi oppilaisiin, ja sitonut suun kiinni teipillä,jotta nämä olisivat tunnilla hiljaa...

Listasta tulisi loputon jos jatkaisin...

MUTTA TÄRKEINTÄ MIELESTÄNI ON:JOS HALUAT KUNNIOITUSTA OPPILAILTASI, NIIN SINUN TÄYTYY MYÖS KUNNIOITTAA HEITÄ.

on tarpeeksi tiukka, mutta myös ystävällinen, niin ettei tarvitse pelätä.

Jos törmäät hankalaan koulukiusaamiseen, ota tueksesi työryhmä, ettet joudu itse hankalaan välikäteen.

Itse olen tutustunut tosi ihaniin opettajiin lasteni 9 kouluvuoden aikana. Voimia arvokkaaseen työhösi!

Mielestäni hyvä opettaja on
- tietyllä tavalla tiukka ja lempeä (luo turvallisuutta)
- oikeudenmukainen (säännöt mitkä tehdään koskevat kaikkia)
- antaa kiitosta hyvin suoritetusta työstä ja antaa tarpeen tulleen myös kriittistä palautetta lapselle, jotta tämä oppii sietämään myös sen, että kaikessa ei kukaan voi olla paras!
- Toimii yhteistyössä vanhempien kanssa (reissuvihkoon mieluummin liian usein viestiä kuin liian harvoin)
- Kitkee kaikin tavoin koulukiusaamista pois! Kaikki sellainen on kiusaamista, joka jatkuu ja mikä ei tunnu jostain hyvältä.
- Luo yhteishenkeä

jne.
Antoisaa opetustyötä sinulle!! Uskon, että ammattisi antaa sinulle paljon, mutta on myöskin todella vaikea!! Meitä vanhempia on niin moneen junaan kuin myös lapsia!