Mites käy kun olen luopunut perinnöstä isäni jälkeen siskojeni hyväksi tämän eläessä. Tein sen vain, että perheeseen saatiin sopu kun lunastin isän asunnon ihan käyvällä hinnalla. Nyt haluaisin peruuttaa tahdonilmaisuni, että mäkin saisin perinnön?
Black Jack
Black Jack
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis onko isäsi nyt elossa ? Mikäli on, on sinun ja isäsi välinen asia miten kuolemanvaraiset asiat järjestetään. Mikäli luopumisesi on tapahtunut testamentin hyväksymisellä, voidaan testamentti peruuttaa.
Mikäli taas isäsi on kuolossa, saat lakiosasi, ellet ole luopumisesta saanut hyvitystä, etkä ole luopuessasi lakiosastakin luopunut. Jotenkin näin kai tämä menisi ?
Elossa isäni on mutta olen allekirjoittanut asiakirjan 2 vuotta sitten ja se isäni hallussa. Pitää asiaa selvänä ja säästää perintöään siskoille. Mitä teen?
Perinnöstä luopuminen on lähtökohtaisesti yksipuolinen oikeustoimi ja se tähtää tapauksessasi perittävän kuolemanjälkeiseen aikaan. Siitä huolimatta - etenkään mikäli luopumisesi liittyy kiinteistökauppaan - et voi sitä yksipuolisesti peruuttaa. Mikäli isäsi suostuu peruutukseen, on asia OK, muuten asia jää sillensä isäsi kuolemaan saakka.
Silloin voit vaatia lakiosasi, ellet sinä tai läheisesi ole saanut luopumisesta vastiketta tai et ole lakiosastasikin luopunut. Luopumisessa pitää silloin olla lakiosan poistava maininta.
luopua sitten ennakkoon tehokkaasti?
Taisin paperissa mainita lakiosankin mutta se oli siis tehty perhesovun ylläpitämiseksi. Ostin siis isäni kiinteistön käypään hintaan kun sisarukset eivät halunneet. Kaupan jälkeen tuli puhetta, että oli alihinta vaikka siitä oli arvio ja siis sovun ylläpitämiseksi tein ko. paperin. Onko mitään tehtävissä?
Oletko Tahra alalla meinaan että tiedät asian?
Tämän palstan tietojen perusteella ei pidä mihinkään toimiin ryhtyä. Tämä kahdesta syystä:
1. Täällä on paljon arvailuja ja vääriäkin tietoja ja kantaa ottavat tietämättömät. Ja alan miehetkään ( naiset) eivät täällä ala asioihin perehtyä.
2. Kysymykset ovat usimmiten epäselvästi esitettyjä, eikä niistä välttämättä käy ilmi sellaiset seikat, joilla saattaa olla asiassa ratkaiseva merkitys.
Tässä asiassa voin antaa yhden varman vinkin: Mene kirjastoon ja kysy Aulis Aarnio - Urpo Kangas: Suomen Jäämistöoikeus I. On paksu kirja, mutta ei kannata säikähtää. Asiahakemistosta löytyy tähänkin tilanteeseen valaistusta.
Perintökaaren 5.2.1965/40 17.luvun 1 § toteaa yksiselitteisesti:
"Sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön.
Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta. "
Kannattaisi ottaa yhteyttä juristiin. Tuo on nimittäin melko ristiriitainen lainkohta, sillä ensimmäisessä kappaleessa todetaan ettei elossa olevan jäämistöstä saa tehdä mitään sopimusta ja toisessa kappaleessa todetaan että saa tehdä. Ehkä joku asiantuntija voisi valaista kuinka tuota pitäisi tulkia.
" Tuo on nimittäin melko ristiriitainen lainkohta,"
Ei ole vähäisintäkään ristiriitaa. Sopimus on kahden tai useamman tekemä. Luopuminen on yhden perillisen yksipuolinen ilmoitus, kuten jo tähän alkuperäiseen kysymykseen vastasin.
Mikäli olisit vaivautunut lukemaan aiemmat viestini, ei olisi tarvinnut asiaa kysellä !!!!
On kaksi tulkinnanvaraista asiaa. Se kutsutaanko tulkinnanvaraista asiaa ristiriitaiseksi asiaksi on makuasia.
Ensinnäkin Perintökaaren mukaan "Sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön." Alkuperäinen kirjoittaja kertoi että perinnöstä luopumisen syy oli koplaus, jossa alihintaan myydyn asunnon hinnan ja markkinahinnan välinen erotus olisi kyseinen henkilön lakiosa. Siis sopimus elossaolevan henkilön perinnöstä ja siis pätemätön sopimus.
Tosin asian todistaminen lienee vaikeaa, koska ensin myytiin asunto ja myöhemmin tehtiin edellä mainittu yksipuolinen oikeustoimi.
Toinen ristiriitainen (tai tulkinnanvarainen) kohta on seuraava kappale, jossa todetaan: "Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta. "
Perillinen saa lakiosansa, jos ei ole saanut siitä kohtuullista vastiketta. Siis mikä on kohtuullinen vastike? Olet ollut voimakkaasti sitä mieltä että luopuminen on pätevä joka tapauksessa, mutta olen sitä mieltä että asia ei ole näin yksiselitteinen, jos omaisuusmassan arvo on suuri.
Sillä tämä lainkohta tarkoittaa sitä että lakiosan ollessa huomattavasti suurempi kuin aiemmin saatu asunnon markkinahinnan ja myyntihinnan välinen erotus, niin aiemmin saatu korvaus ei ole "kohtuullinen".
Pidän täysin mahdollisena, että jos lakiosan suuruus on vähintään 2 kertaa suurempi kuin aiemmin asunnosta saatu alennus, niin tällöin alkuperäinen kirjoittaja on oikeutettu lakiosaansa (kyseisen lainkohdan perusteella). Siinä tapauksessa aiemmin saatu alennus vähennettäisiin henkilön lakiosasta, kun perintöä joskus jaetaan.
Niin ja olen kyllä vaivautunut lukenut viestisi. Tarkoitin edellisessä viestissäni peräänkuuluttamallani asiantuntijan tulkinnalla perintökaareen erikoistunutta lakimiestä, en sinua.
Tämän palstan tietojen perusteella ei pidä mihinkään toimiin ryhtyä. Tämä kahdesta
syystä:
1. Täällä on paljon arvailuja ja vääriäkin tietoja ja kantaa ottavat tietämättömät. Ja
alan miehetkään ( naiset) eivät täällä ala asioihin perehtyä.
2. Kysymykset ovat usimmiten epäselvästi esitettyjä, eikä niistä välttämättä käy ilmi
sellaiset seikat, joilla saattaa olla asiassa ratkaiseva merkitys.
Tässä asiassa voin antaa yhden varman vinkin: Mene kirjastoon ja kysy Aulis Aarnio -
Urpo Kangas: Suomen Jäämistöoikeus I. On paksu kirja, mutta ei kannata
säikähtää. Asiahakemistosta löytyy tähänkin tilanteeseen valaistusta.
........................................................................................
Ja alkuperäisen kysymyksen suppeuden vuoksi ei oikein voi muuta mieltä olla.