Maataloustuki ei tule "tyhjästä".
Jokainen tukea saava on joutunut kouluttautumaan hivenen, maksamaan tuotantotilastaan ainakin perintöverot, yleensä myös kauppasummaa ja lisäksi ostamaan koneet töitä varten. (Tästä aihetuvalle sidotulle pääomalle tulee laskea hieman tuottotaivoitettakin.)
Joka vuosi tuottaja tekee tukihakemuksen (tavallaan sopimus), missä ilmoitetaan tuotettava kasvi ja tuotantopaikka. Jos tuottaja ei toimi "sopimuksen" mukaan, seuraa tukien takaisinperintä. Sopimuksen mukaan tuottajan tulee hoitaa peltonsa, käyttää kallista siementä ja lannoitetta. Myös kasvin suojelu maksaa, ja lopuksi tulee sato korjata pellosta. Markkinoidessaan tuotetta on tuottaja täysin keskusliikeiden armoilla. Karjataloustuotteiden ollessa kyseessä, ei varastoa voi kasvattaa paremman hinnan toivossa, vaan myyntiä on pakko tehdä eläinpaikkojen täyttyessä. Maidontuotannossa tilanne on vieläkin kurjempaa: kun tilatankki on täynnä (2vrk) on maito myytävä tai kaadettava lietekaivoon. Neuvotteluasema on siis vaikea.
Joka tapauksessa maataloustuotanto on ollut todistamassa samanlaista kustannusnousua kuin esim. autoilijat. Lannoitteiden hinnan osalta maanviljelijät ovat kokeneet kovimmat nousut kuin mikään muu tuotannonala. Kuitenkin valtiovallan kanssa tehty "sopimus" edellyttää tuotannon ylläpitämistä, vaikka sitten tappioksi.
Katsokaapa verokalentereista ja tukijulkaisuista tilojen taloustietoja. Useimmilla on verotettava tulo pienempi kuin saadut tuet! Tukea on siis käytetty tuotannon ylläpitämiseen kuten on tarkoituskin. Tuotteista saadut tulot eivät ole riittäneet tuotannon kattamiseen.
Ilman tukea maatilat olisivat konkurssikypsiä muutamassa vuodessa konekannan romututtua. Taasen jos ruoka hinnoiteltaisiin markkinatalousperusteisiin purustuen, olisi tavallinen kuluttaja äkkiä pulassa superkalliin ruuan kanssa. Tai sitten ruuanpuutteen takia suupaloista tapeltaisiin.
Jokainen tukea saava on joutunut kouluttautumaan hivenen, maksamaan tuotantotilastaan ainakin perintöverot, yleensä myös kauppasummaa ja lisäksi ostamaan koneet töitä varten. (Tästä aihetuvalle sidotulle pääomalle tulee laskea hieman tuottotaivoitettakin.)
Joka vuosi tuottaja tekee tukihakemuksen (tavallaan sopimus), missä ilmoitetaan tuotettava kasvi ja tuotantopaikka. Jos tuottaja ei toimi "sopimuksen" mukaan, seuraa tukien takaisinperintä. Sopimuksen mukaan tuottajan tulee hoitaa peltonsa, käyttää kallista siementä ja lannoitetta. Myös kasvin suojelu maksaa, ja lopuksi tulee sato korjata pellosta. Markkinoidessaan tuotetta on tuottaja täysin keskusliikeiden armoilla. Karjataloustuotteiden ollessa kyseessä, ei varastoa voi kasvattaa paremman hinnan toivossa, vaan myyntiä on pakko tehdä eläinpaikkojen täyttyessä. Maidontuotannossa tilanne on vieläkin kurjempaa: kun tilatankki on täynnä (2vrk) on maito myytävä tai kaadettava lietekaivoon. Neuvotteluasema on siis vaikea.
Joka tapauksessa maataloustuotanto on ollut todistamassa samanlaista kustannusnousua kuin esim. autoilijat. Lannoitteiden hinnan osalta maanviljelijät ovat kokeneet kovimmat nousut kuin mikään muu tuotannonala. Kuitenkin valtiovallan kanssa tehty "sopimus" edellyttää tuotannon ylläpitämistä, vaikka sitten tappioksi.
Katsokaapa verokalentereista ja tukijulkaisuista tilojen taloustietoja. Useimmilla on verotettava tulo pienempi kuin saadut tuet! Tukea on siis käytetty tuotannon ylläpitämiseen kuten on tarkoituskin. Tuotteista saadut tulot eivät ole riittäneet tuotannon kattamiseen.
Ilman tukea maatilat olisivat konkurssikypsiä muutamassa vuodessa konekannan romututtua. Taasen jos ruoka hinnoiteltaisiin markkinatalousperusteisiin purustuen, olisi tavallinen kuluttaja äkkiä pulassa superkalliin ruuan kanssa. Tai sitten ruuanpuutteen takia suupaloista tapeltaisiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.