turhaan yritän haavoja parantaa
turhaan koetan itseäni rakastaa
en ymmärrä mitään en tahdokaan
päässäni jyskyttää muistot vaan
säälin itseäin onnetonta
vaan älä sä sääli lohdutonta
käperryn itseeni enkä huomaa
kun rakkaus jälleen vierelläin huokaa
turhaan koetan itseäni rakastaa
en ymmärrä mitään en tahdokaan
päässäni jyskyttää muistot vaan
säälin itseäin onnetonta
vaan älä sä sääli lohdutonta
käperryn itseeni enkä huomaa
kun rakkaus jälleen vierelläin huokaa
Vastaukset 6
Vanhimmat
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Hetkenheikkous uskonpuute
hiipinyt on nyt sulle
Sääli hyvä kaveri on aina
hyvä pää on sen syliin painaa
Mutta johda se ei mennekään
siksi kehotan sen jättämään
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Aurinkoista pvää ja ilman säälin häivää! :)
tajuan, ettei itsesääliin kannata päätään piilottaa. Silloin helposti onni kävelee ohitseni.
Aurinkoista päivää sinullekin, Murukulta:)
kuuleppa.
Runosi on tuttuakin tutumpaa sisällöltään,
jokainen meistä varmaan kokee toisinaan noin.
Kosketti kovin.
pienen hetken suuresta tunteesta.
kokemus monelle tuttu, siksi tahdoin pukea sen sanoihin ja samalla varottaa, ettei tukeudu siihen liiaksi.
Kiitos sanoistasi, Linda.
...muistot tekee kipeää, mutta aika parantaa...
Tunteikas runo, löysin toivon kipinän viimeisestä lauseesta. Kokonaisuutena pidin kovasti.
Nimim. Joskus itsesäälissä rypenyt.
eiköhän meistä jokainen joskusryve itsesäälin suossa. Sieltä vaan pitää päästä pois ennen kuin hukkuu:)
Kiitos kommentistasi!