muistelen niitä hehkeitä sättirouvia, joiden myötävaikutuksella Olavi koki unohtumattomia hetkiä sätissä.
Olavi kiittää saamastaan huomiosta niitä muutamaan, sättirouvista upeimpia, jotka peräänatamattomasti , kerta toisensa jälkeen, meni aina samoihin provoihin...;)
Olavi on nyt lopullisesti kadonnut, mutta kaikellahan on aikansa. Saattaa olla, että jossain vaiheessa, Feenix-linnun tai Dalai Laman tavoin, joku oalvinkaltainen saattaa ilmaantua häiriköimään sätin hehkeimpiä.
Jos näin tapahtuu, niin se todennäköisesti on vain harhaa...
Sydämessäni on aina lokero, johon on kaiverrettu sättirouvien nimet suurilla kirjaimilla....
pitäkää itsenne sättirouvina...;)
Olavi
Olavi kiittää saamastaan huomiosta niitä muutamaan, sättirouvista upeimpia, jotka peräänatamattomasti , kerta toisensa jälkeen, meni aina samoihin provoihin...;)
Olavi on nyt lopullisesti kadonnut, mutta kaikellahan on aikansa. Saattaa olla, että jossain vaiheessa, Feenix-linnun tai Dalai Laman tavoin, joku oalvinkaltainen saattaa ilmaantua häiriköimään sätin hehkeimpiä.
Jos näin tapahtuu, niin se todennäköisesti on vain harhaa...
Sydämessäni on aina lokero, johon on kaiverrettu sättirouvien nimet suurilla kirjaimilla....
pitäkää itsenne sättirouvina...;)
Olavi
Vastaukset 13
Vanhimmat
...gentlemanni viimeiseen hetkeen.Ilmoitus on tyrmäävâ. Surun musertamana otan puolestani viestiäsi vastaan, kuinka voitkaan tehdâ tâllaisen katalan katoamistempun...Tästâ lähtien ilmoittaudun buddhalaiseksi, haluan uskoa uudelleensyntymisteoriaan.
Au revoir!
Olavi muistelee kaiholla henkeviä keskusteluitaan Catherinen kanssa ja vähemmästäkin kyynel tuppaa silmäkulmaan syntyä...
Mutta on aika olla paikoillaan ja,on aika olla liikkellä ja nyt juuri on aika olla liikkeellä...
ken tietää, millaisen vyyhden kohtalo onkaan punonnut meidän pienten ihmisten varalle....
Olavi kiittää...
*virn*...
En osaa sanoa, ovatko naiset miehiä parempia-
mutta sen voin sanoa, etteivät he ole varmasti
huonompia. ~Golda Meir~
*Hymy*
"nainen närkästyy jos mies ilmaisee kiinnostuksensa , mutta suuttuu jos mies ei sitä ilmaise..."
ehkei kyse ole paremmuudesta absoluuttisena määreenä vaan pelkästään esileikin varhaisvaihe...;)
Olavi
ja eiku huomenna taas nähdään :)))
Jäin mainitsematta!
*heittää pussillisella väli- ja muita merkkejä*
.... ja Darling.....
Olavi
Vaikka olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että chatti on vain "harmaa kajastus todellisesta" elämästä, ajoittain täältä saattaa löytää "helmiä", jotka saavat kenet tahansa hyvälle tuulella tarinoillaan...(eikö se jo riitä oikeuttamaan tämän parjatun kanavan olemassaoloa?)ja vaikka minulla oli kunnia jutustella kanssasi vain muutaman kerran, olen varma, että kuulut juuri tähän porukkaan...:-)
Kiitokset siis "sättirouvien" provosoinnista....(mitähän sekin tarkoittaa..))
t. FruN
"Soturi tietää olevansa vapaa valitsemaan mitä haluaa; hänen päätöksiään sanelevat rohkeus, riippumattomuus ja - ajoittain - jonkinasteinen hulluus".
kiitos, RvaTossavainen, olen itse sitä mieltä(ilman provosointia) että sätti on läpileikkaus tästä katajaisesta kansasta, hyvine ja huonoine puolineen.
minä pidin pääosin kaikista keskusteluista jota sinne sain puoliväkisin pykattua ja hyvin harvoin siellä oli tylsää.
On helppo arvostella toisten tekemisiä ja ihmiset jotka sitä tekee, arvostelevat loppuviimein vain omaa kyvyttömyyttään päästä sisälle siihen kiehtovaan sättimaailmaan, jossa huumori (aivan!)
empatia ja välittäminen on nähtävissä, niin lukuisten naisten kuin miestenkin parissa.
*Valon Soturi ei pelkää näyttää mielipuolelta. Hän puhuu ääneen itsekseen. Joku on opettanut hänelle, että se on paras tapa keskustella enkelien kanssa, ja hän päättää yrittää.
Hän huomaa aluksi, miten vaikeaa se on. Hänestä tuntuu, ettei hänellä ole mitään sanottavaa ja että hän jää toistelemaan joutavia.
Mutta Soturi ei anna periksi. Hän keskustelee päivittäin sydämensä kanssa. Hän sanoo asioita joista on eri mieltä ja puhuu puuta heinää.
Eräänä päivänä, hän panee merkille muutoksen äänessään. Ja hän ymmärtää, että hänen kauttaan virtaa korkeampi viisaus.
Valon soturi vaikuttaa mielipuolelta, mutta se on vain naamio..."
Dearest Olavi,
Luin eilen iltapäivällä viestisi ja elämässäni mikään ei ole sen jälkeen ollut ennnallaan.
Kotimatkalla ajoin yksisuuntaista katua vastaVirtaan, kotona tiskit jäi tiskaamatta, koira ruokkimatta ja tarpeetonta varmaan edes mainita: yöllä en saanut nukutuksi silmän täyttäkään.
Koskaan en ehtinyt Sinuun kunnolla tutustua. Chatissa olin kuin pahanen seinäruusu odottaen että tulisit kaappiin kanssani, vain me kaksi, vihdoinkin kahden.... Mutta se ei koskaan tule toteutumaan.
Ilmoituksesi poistua chatista lopullisesti koski minuun enemmän kuin Mika Myllylän Testamentti Suomen kansalle.
Toivotan jaksamista kaikille tässä loppuelämässämme Olavin jälkeen - enkä vähiten itselleni.
kyynelsilmin luin järkyttävästä kokemuksestasi...
koska olen kuitenkin vain ujo ja hiljainen maalaispoika joka herkeämättä etsi sielunsa puhdistajaa sätistä, sitä kuitenkaan koskaan löytämättä, mieleni täyttää syvä suru siitä, etten osannut käyttää Elämän Maagista Hetkeä hyväkseni, poimiakseni tuota seinällä hehkeänä kukkinutta kukkaa.
mutta kuten eräs Suuri ajattelija aikoinaan totesi... "ohos"
O
Dearest Olavi,
Vaikka olemmekin vasta näin chatin tuonpuoleisessa löytäneet vihdoin toisemme ja tämäkin side välillämme on hento kuin 15 denierin sukkahousut ilman haarakiilaa, rohkenen lähestyä Sinua, Olavi Virtaviiva, vielä kerran...
Järkytykseni oli, jos mahdollista, vieläkin suurempi kerrottuasi maalaistaustastasi. Meillä olisi ollut niin paljon, niin paljon yhteistä. Oliko teillä ritilälantala? Meillä ei ollut. Mutta vielä elävästi muistan kuinka tyhjäksi jääneen navetan sontaluukussa leikimme kioskia.
Tunnen sydämessäni suurinta mahdollista tuskaa miettiessäni mistä jäimme vaille, kun tiemme eivät chatissa koskaan kohdanneet.
Mutta Toivossa on hyvä olla sanoi peräpuikko, niin kauan kuin siellä olla saa.
palasin hetkeksi lapsuuteni maisemiin, kaurapellon tuoksu huulissani, lampaiden määkinä rinnassani. kuinka outoa onkaan ihmispolon elämä....
sitä kiivaasti etsii saattamatta edes löytää sitä, mitä ei tiennyt etsivänkään saati että tiedostaisi luulleensa edes sitä tietävänsä...
mutta onneksi ihmisen kaikkivoipaisuudessaan on silti vain se sama pieni poika lapsuutensa kaurapellossa, paljain varpain, haavoittuvana kuin kioskinmyyjä ritilälantalan muisto korvissaan, kuin nuoren maalaistytön hame kauniina kesäpäivänä....
en voi kuin tuntea jaloa hyveellisyyttä tavatessani moisen maalaistytön, jonka pelkkä läsnäolo saa ujouteni kukoistamaan tavalla, jota ei edes Tommy Tabermann runoissaan pysty seikkapeäisesti kuvaamaan...
jään sydän sykkivä odottamaan mihin muistomme vielä pienet lapsensa viekään seikkailussa kohti tähtitarhoja....