En vaatinut mitään.
En pyytänyt mitään.
En halunnut mitään.
En anonut mitään.
Elin vain haaveissani.
Unelmilla ratsastelin.
Kuvitelmissani leijailin.
Olin rakastunut reppana.
Elämän murjoma mytty.
Kuvittelin riittäväni.
Olevani nainen.
Ihan sopusuhtainen.
En kaunis.
Kauneudella mitattuna.
En pyhimys.
Pyhimysten joukossa.
Tunsin vain tunteen.
Syvällisen kaipuun.
Ihmiseen.
Joka minua kuuntelee.
En pyytänyt mitään.
En halunnut mitään.
En anonut mitään.
Elin vain haaveissani.
Unelmilla ratsastelin.
Kuvitelmissani leijailin.
Olin rakastunut reppana.
Elämän murjoma mytty.
Kuvittelin riittäväni.
Olevani nainen.
Ihan sopusuhtainen.
En kaunis.
Kauneudella mitattuna.
En pyhimys.
Pyhimysten joukossa.
Tunsin vain tunteen.
Syvällisen kaipuun.
Ihmiseen.
Joka minua kuuntelee.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Enhän minä uskaltanut odottaa.
En toivoa.Olin arka ja
lämpösi tuntui niin
saavuttamattomalta.
Nukuit kun katsoin
sinua.Istuin ja kyynelet
tuntui.Kauneutesi
kosketti minua ja siveli
sisintäni.
Katsomiesi on enemmän
ja näin niin paljon.
Vain se hiljaisuus,
hengityksesi.
Tuoksusi.
Paljon voin unohtaa.
Suurtakin jättää sivuun.
Nuo hetket ovat osa minua
ja elävät joka päivässäni.
Joka askelessani,hymyssäni,
olet sinä osa.
Tiedän että naurussani
kuulut sinäkin.Surussani
tuntuu tukesi.Kyyneleni
kuivaa suudelmasi.
Niin tuo runo joskus
lähelle toisen.Ja toisesta
muodostuu elämän kaunein
runo.
Ihmiseen.
Joka ajatuksesi valloittaa.
Hetkeen.
Jonka elät vain kerran.
Tunne.
Joka on uniikki.
Ainutkertainen.
Rakkausruno on vain sellainen.
Niin kaunista, niin hempeetä lemmenluritusta että...voihhh!!!
On kaihoa ja kyyneleitä, kauneutta ja syrämen paloa! Oooohhhh...just niin hienoa kuin rakkausrunoissa/tunteissa ja kaikenmaailman värinöissä kuuluu ollakin! Jesss...
Runot syntyvät kokemuksien.
Tuntemuksien kautta.
Ne vain syntyvät.
Ja "kuolevat" aikanaan.
Rakastuminen ja rakastaminen on aina
yksilöllinen ja inhimillinen kokemus.
Rakkausrunon kirjoittaminen on aina
kulloinkin samoin yksilöllinen ja
inhimillinen kokemus.
Pitääkö ensisijaisesti pureutua muotosekkoihin?
Vai siihen että ihmiset uskaltavat tuntea
ja ilmaista tuntemuksiaan runon muodossa?
Miten kukin rakastaa ja ilmaisee rakkautensa.
Minusta siihen pitää jokaiselle suoda oma yksilöllinen tapansa.
heittäköön ensimmäisen kiven se,joka on löytänyt sen yhden ja ainutlaatuisen tavan rakastaa.
leijaileva haaveilu ja
pyytteettömyys kosketti!
Hieno runo Margitta!
Olen haaveilija.
Oma persoona.
Mytty.
Ihmisten joukossa.
Hymy.
Pyyteetön rakkaus on se ainoa oikea rakkaus
Eikä sitä rakastamista tarvitse pyydellä anteeksi keneltäkään eikä tuntea itseään vähemmäksi!
Rakkauden hyväksikäyttäjät ne niitä surkimuksia ovat!
Ilolla ja hymyllä ja rakkaudella, Gitta mukvaa pvää! :)
Olin hammaslääkärissä.
Kiillotettiin "pepsodenthymyä".
Huomaa
No tietty muomaatko eroa :).
No tietty huopmaat,,,sinullahan on stereo-näkö...hiiiiii
lahja täällä palstalla.Sinulla on uskomattoman hieno tyyli kirjoittaa ja runoissasi on kaunis aitous.Unelmissa saa elää ja niin täytyykin.Unelmat kantaa.Sydämelliset kiitokset sinulle!*lähetän halauksen*
Kiitos ja iltaa,,,,
Koskettaa runosi,
pyyteetön rakkaus
on sitä jaloa, olet jalokivi
ja se anteliaisuutesi on helmiä,,
jotka loistaa**
rakkaudella tirpu ystäväs**
Helmi-Orvokin.........
"Kempä tietäis sen.
Ken arvaisi huomisen.
Ei selville saada vois.
Jos sen aika ois"...
Rakkauden,,,niin se vain on
Titpu ja sinulla oksalle meno, huiiii.
Minä kohta mahalaskun,,,just niin:)