Olin ns.koulukiusauksen uhri 20 vuotta sitten.En vielä tänä päivänäkään tiedä miksi.Olin sievä,harrastuksia oli ja pärjäsin koulussa hyvin.Erään tytön kautta kaikki alkoi yläasteella.Aloin olla juorujen kohde ja kaikki mitä tein oli väärin.Opettajien mielimistä,poikien houkuttamista toisilta tytöiltä,jne.Vähitellen aloin olla hyvin yksin.Kun menin toisten luo,he lähtivät pois tai kääntyivät muualle.Lukio oli kaikista rankinta.Selvisin siitäkin.Minulla ei ole yhtään ystävyyssuhdetta tallella kouluajoilta,vaikka kuinka yritin.Opettajat eivät uskoneetkaan kuinka yksin olin.Kun kerran pärjäsin niin hyvin.Oikeastaan en halua kamalasti edes muistella kouluaikoja.Se sattuu liikaa,koska en ymmärrä miksi...Olen naimisissa ja minulla on lapsia ja pidän tarkkaan silmällä etteivät he joudu kiusauksen kohteiksi.Penkkarit,yhteiset luokkabileet,kaikki se jäi kokematta.En halunnut mennä niihin mukaan koska pelkäsin sellaisia tilanteita joissa olisin joutunut olemaan ihan yksin.Koulussa välitunnit meni kirjastossa tai pihalla,kun piiloutui kirjan taakse.oli muka lukevinaan.Koulu,-sana joka on edelleen painajainen.
20 vuotta sitten
Väkivallan uhri
2290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olisivatko luokkatoverisi olleet kateellisia sinulle menestyksestäsi?kateus on kaiken alku ja juuri!
niin itsekin ajattelin,kun en muuta keksinyt.Tosin siihen ei ollut ratkaisua,sillä enhän voinut mennä sanomaan kiusaajalleni,että olet kateellinen,tilanne olisi vain pahentunut.