Minulla on mielessä niin omituinen kysymys, etten oikein kehtaa sitä tännekään kirjoittaa (mutta nimettömänä päätän uskaltaa..) Kirjoitan työssäni paljon asiatekstiä eli yhteenvetoja, raportteja yms, joista saan toistuvasti hyvää palautetta. Koen, että minulla soi joku rytmi päässä, jonka mukaan sanat asettuvat paperille luettavaan muotoon. Minua kiinnostaisi joskus yrittää kirjoittaa fiktiota, mutta ongelma on se, etten saa tarinan päästä kiinni. Onkohan niin, että kertomisen taito joko on tai ei ole, ja jos sitä ei ole, niin on tyytyminen asiatekstin kirjoittamiseen.
kuivaa tekstiä
Lotta-76
10722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tarkoitatko, että ei ole ideaa mistä kirjoittaisi.
Eräs opettava kirjailija kirjoitti, että kirjoita vaikka "Keittiöstä kuului mätkähdys. Tiesin, että äiti siellä tappoi isäni." Ja ala painaa siitä menemään. Mitä vaan. Sanoja sanoja sanoja. Ja sitten editoi soi skeida tarinaksi.
Mielikuvitusta tarvii olla. Ja kaikilla on, kunhan sen oivaltaa...
Sitä voi luulla, että tarina pitää olla fiksuna ja valmiin mielessä kun alkaa. Ei tarvi, eikä juur koskaan ole. Se syntyy kun antaa tulla.
Jos haluat kirjoittaa jotain luovempaa kuin työtekstiä, sinun täytyy vain aloittaa jostain. Ihan mistä tahansa, ja sitten vain anna mennä ilman kontrollia ja jarruja. Sitten joskus aikanaan voit lukea, mitä tulit kirjoittaneeksi ja sitten alat käsitellä tekstiäsi - tai lämmität saunan. Miten vain haluat.
Kertomisen taitoa voi harjoitella, mutta kertomisen halu joko on tai sitä ei ole.
”Minua kiinnostaisi joskus yrittää kirjoittaa fiktiota, mutta ongelma on se, etten saa tarinan päästä kiinni. Onkohan niin, että kertomisen taito joko on tai ei ole, ja jos sitä ei ole, niin on tyytyminen asiatekstin kirjoittamiseen.”
Ja ylläolevanhan on kirjoittanut nyt provoilumielessä sitten joku tilastonikkari, joka oikeassa elämässään lukee aina keskiviikkoisin intomielisesti postiluukusta tipahtanutta
Aku Ankkaa heti töistä palattuaan, nauraa hihittelee kotisoffallaan ja mussuttaa
fish-&-shipsejään odottellessaan iltauutisten tuomaa väkivaltaviihdettä taloussotkuineen ja pelästyy pahanpäiväisesti kun pääministeri nauraa hörähtelee ääneen uutispätkän Brasiliankeikallaan osoittaen sormellaan taivaalle!
Hui! Missä mennään?
¤
Onpa nyt totisesti vaikeusastetta pukannut elämääsi. Että oikein kiinnostaisi yrittää kirjoittaa fiktiota.
Hohhoijaa... herää pahvi!
...vähä kuin sanois "helkutti mä haluan korkeushyppääjäks. Mut ...tana ko ei huvita tonne kentälle mennä röpeltämää. Mää jaksa ...kele."
Ja pökittää taas suun täyteen fish & shipsejä nii ettei ilma kulje ainakaan yläpään kaut.
Keittiöstä kuului mätkähdys.
Äiti se siellä paiskasi lenkkimakkaran lattiaan. Isä katsoi sitä ihan hölmönä ja kakarat varovaisesti ovelta.
Pari tukahdettua nyyhkäisyä, sitten se hillitsi itsensä. "helkutti mä haluan korkeushyppääjäks. Mut ...tana ko ei huvita tonne kentälle mennä röpeltämää. Mää jaksa ...kele."
Se oli yrittänyt, salaa illalla kun kukaan ei näkisi. Oli kumminkin nähyt. Siellä se oli ollut ison urheilukentän keskellä paljasjalkaisena ja näyttänyt pieneltä, muuten isokokoinen ja runsas ihminen.
Hiukan määrätietoisuutta ja nopea juoksu, mutta juuri riman edessä pieni epäröinti muutti alkavan lennon takaisin juoksuksi. Yllättävän kovaa se juoksi.
Minäkin kirjoitan työkseni. Aikaisemmin tiedottajana varsin kuivaa asiatekstiä, nyttemmin copyna luovempaakin tavaraa.
Kirjoitusharrastus alkoi houkuttaa toden teolla vajaa vuosi sitten, mutta huolehdin myös siitä, mahtaako mielikuvitus riittää. Aloitin omakohtaisista aiheista, jotka tuntuivat helpoimmilta. Ja olen huomannut, että tekstiä syntyy - nähtäväksi jää, kuinka tasokasta. Mutta harrastuksesta olen nauttinut, ja mielestäni kehittynyt.
Kirjastossa on hyviä oppaita fiktiiviseen kirjoittamiseen. Lue niitä, ja kokeile erilaisia tekniikoita alkuun päästäksesi. Näet sitten, tuntuuko kivalta vai ei.
minulla on tavallaan sama ongelma kun työpäivän päätteeksi saan kirjoittaa raportit, työpäiväkirjat, työaikaseurannat, kaiken maailman pilipaleille saa yrittää kirjoittaa teknisiä yksityiskohtia tai vastata kyselyihin, että mitä mieltä olen tuosta ja tuosta. sitä saa yrittää kaksisormijärjestelmällä yrittää tehdä varastotilauksia tai vikailmoituksia tai työtilauksia sellaisiin henkimaailman atk-järjestelmiin, jotka tuntuu muuttavan muotoa viikottain; tee analyysipyyntöjä tai yritä kirjata autopurkauksia. joskus meinaa mennä usko ja alkaa kaivaa niitä ikivanhoja työtarjouksia sieltä laatikoiden pohjilta... vaikka työ on mielenkiintoista ja koko ajan rakennetaan uutta siihen tahtiin, että vanha joutuu oikein katsomaan, että mihinkä sitä tänään mielenkiintonsa suuntaisi niin vuoron päätyttyä tuntuu aina siltä kuin olisi pohjaanpalanut eilinen pyttipannu ja silmissä vilistää vain harmaa byrokraattiarmeija sääntöineen, pykälineen ja vaatimuksineen. maailma on mennyt sellaiseksi, että sen minkä voisi raapustaa viidessä minuutissa ruutupaperille niin nyt käytetään tunti että sen saa tuhrattua sähköiseen muotoon. joskus meinaa mennä usko.
mutta vaikka byrokratia yrittääkin tappaa kaiken luovuuden niin annetaan myös mielikuvitukselle valta; ei minun tarvitse kuin istua ihmisen kanssa baarissa huomatakseni, että tällä olisi tarina kerrottavana vaikkei sitä itse huomaisikaan tai vaikkapa perunamaatani kääntäessä törmätä vanhaan rautaromuun siellä viimeksi vuosikymmeniä takaperin kynnetyssä pellossa niin jotenkin juolahtaa mieleen, että tästä olisi kiva kirjoittaa tarina... onhan niitä aiheita; se on vaan tämä laiskuus kun mitään ei saa aikaan ja nämät saatanan kannettavat kun näitä on niin epämiellyttävää näppäillä...
mutta joka tapauksessa niin maailmahan on hyviä kirjoittamisen aiheita täynnä; eihän sinun tarvitse kuin aamumyslit vetää väärään kurkkuun ja samaan syssyyn kaataa teevesi syliin niin siinäkin olisi aihe kertomukselle "kuinka aloittaa täydellinen päivä"...
parillakympillä läppäriisi irtonäppiksen. Joko USB-liittimellä tai vallan langattomana. Ja taas kirjoittaminen sujuu... taikka sulla näyttää sujuvan muutenkin, kirjoitat kivasti ja elävästi ja jos kymmenessä minuutissa tuon naputtelit niin tosi nopeasti ja sujuvastikin.
mutta huomasit varmaan mitä kirjoitin siitä laiskuudesta; se on meinaan aikas sama juttu jos suunnittelet keväällä tekeväsi tänä kesänä sen ennennäkemättömän hedelmätarhan; tiedätkö, siellä olisi niitä isoja halloweenkurpitsoja, valtavia maissintähkiä ihan periamerikkalaiseen tyyliin, toinen toistaan korkeammalle kohoavia papusalkoja ja koko komeuden keskellä ristiinnaulitut heinäseipäät verhottuna mustaan viittaan, poikittain asetettu viikate sylissään ja päänään valtava ontoksi koverrettu kurpitsa jonka silmänaukoista ja nauravasta suusta loistaa pimeinä öinä kynttilänvalo viereiselle maantielle suistaen säikähtäneet ja pahaa-aavistamattomat yökulkijat ylinopeutta ajavine autoineen lähimpään jorpakkoon. tämmöinen pottumaa olisi minun makuuni ja sitä voin hyvin suunnitella terassilla istuessani ja ottaessani vähän olutta. mutta siihen se jää; suunnitteluun.
samaten voisin kirjoittaa jonkun pelottavan yöjutun; kun joskus valomerkin jälkeen haen essolta purilaisen ja kävelen kuun valossa kalmiston halki kotiini pujotellen kryptojen ja ikivanhojen, kallellaan olevien enkelipatsaiden välissä niin siinä tulee mieleen hyviä jutunaiheita. sitten niitä hautoo mielessään ja juo lisää olutta ja suunnittelee mutta ikinä ei saa aikaiseksi riviäkään....
Ihan taas mielenkiinnosta vaan kysäisen, että:
… no tuliko jo ostettua niitä kurpitsansiemeniä ja laitettua alulle?
Etsin piironginlaatikosta ihan muita papereita, kun löysin pussukan, jonka alkukeväällä ostin shoppailukierroksellani, josta kerroin kohdassa Rakas päiväkirja. Tätäkään tyhjää pussukkaa en sitten ollutkaan laittanut roskikseen, vaan taas säilyttänyt. Kaikkea sitä tuleekin säilytettyä... eikä nytkään turhaan, sillä taas voin osallistua tähänkin ketjuun tällaisella tietopaketilla:
Kurpitsa
itämisaika: 6 – 10 päivää. Tämä 4-8 kg painava lyhtykurpitsa on F1-risteytys joka kasvaa n. 25 – 30 cm kokoiseksi, se on hieman lohkopintainen, ja sen oranssinvärinen kuori sopii hyvin pyhäinpäivänaaton koristeeksi. Sen voi kaapia ontoksi ja myös syödä.
Tarvitse hyvin ravinnerikkaan maaperän - parhaiten kompostin päällä. Korjaa sato ennen ensimmäisiä yöpakkasia.
... siinä kaupassa kurpitsojen pussukkahinta oli muuten 0,39 senttiä. Ja syksyllä sitten ennen ensimmäisiä pakkasia voin kertoa, kuinka monta kurpitsaa kehkeytyi.
Ja
Halloweenista sitten jutut vielä erikseen...