Kävimme eilen keskustelemassa sijaislapsesta. Ihana sossun täti olikin.
Suositteli että kokeilkaa onko tää teidän juttu, eli aloittakaa vaikka tukiperheenä.
No minä tietenkin pyörittelin mielessä, että ei!!ei! Tahdon suoraan itse asiaan. Mies taas suosittelee, että koitetaan että lähdetään pienestä liikkeelle?
Kysymys: Kuinka kauan kandeis kokeilla tuntumaa tuohon tukiperhetoim., sillä musta todella, aidosti tuntuu, että tahdon jo kauan, vuosia odotettuani edetä vaiheeseen jossa mennään suoraan asiaan, sen ihmeittä kokeilematta eli sijaislapseen.
Kun ja jos vaikka ryhdymme heti sijaisvanhemmiksi niin voi(ko) sijaislapsen adoptoida ja mitä ja jos vanhemmat eivät suostu. Miten tällainen onnistuu?
Vai täytyykö erikseen ryhtyä adoptioon?
Suositteli että kokeilkaa onko tää teidän juttu, eli aloittakaa vaikka tukiperheenä.
No minä tietenkin pyörittelin mielessä, että ei!!ei! Tahdon suoraan itse asiaan. Mies taas suosittelee, että koitetaan että lähdetään pienestä liikkeelle?
Kysymys: Kuinka kauan kandeis kokeilla tuntumaa tuohon tukiperhetoim., sillä musta todella, aidosti tuntuu, että tahdon jo kauan, vuosia odotettuani edetä vaiheeseen jossa mennään suoraan asiaan, sen ihmeittä kokeilematta eli sijaislapseen.
Kun ja jos vaikka ryhdymme heti sijaisvanhemmiksi niin voi(ko) sijaislapsen adoptoida ja mitä ja jos vanhemmat eivät suostu. Miten tällainen onnistuu?
Vai täytyykö erikseen ryhtyä adoptioon?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sijaislapsia ei yleensä adoptoida, eikä missään tapauksessa vastoin vanhempien tahtoa. Jos haluatte "oman" lapsen, kääntykää esim, PELAn puoleen. Sijaisvanhempina olette aina tekemisissä biologisten vanhempien kanssa ja jos toiveenne on adoptoida lapsi, yhteistyö ei välttämättä suju hyvin.
Erittäin ikävää, että vielä nykyaikana spekuloidaan ja "pelataan" ihmisen elämällä.
Adoptiot lapsettomuushoitoina tulisi kieltää lailla.
tottakai adoptio voi olla sekä laspelle että perheele suuri onnen lähde. miksi opilkkaat toisia jotka aidosti etsivät onnea ja haluavat pelastaa edes yhden abortilta tai hyljeksimiseltä/hirveältä lastenkodilta, sille ei voi mitään että lapsia adoptioon riittää ja perheitä on liian väahän , mutta sossujen tulisi herätä ja järjestäää nuo adoptioluvat kuntoon!
juuri päinvastainen. Lapsia on vähän ja adoptiota haluavia perheitä on paljon. Tällä hekellä kotimaisen lapsen adoptioiminen kestää keskimäärin 4-5 vuotta. Mitkä adoptioluvat täytyisi sossujen hoitaa kuntoon??? Tarkoitatko, että sossujen täytyisi alkaa painostamaan huostaanotettujen lasten vanhempia, jotta nämä antaisivat lapsensa adoptioon? Suomen lakihan ei tunne pakkoadoptiota, joten muuten tämä ei ole mahdollista.
varmaan laittaa juttusi Sijaisvanhemmuus-keskusteluun. Siellä on sijaisvanhempia, joiden kanssa voit keskustella aiheesta. Tällä adoptiokeskustelussa ei välttämättä synny sijaisvanhemmuudesta ja siihen liittyvistä asioista kovinkaan hedelmällistä keskustelua.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&subcat=1038
Anteeksi vääräpalsta ja jos olin onnellinen!
itse olisin toivonut saavani lapselleni perhesijoituksen, mutta sosuku joka ei myöntänyt meille ensin päiväkotioikeutta, ei antanut perhesijoitustakaan, koska väittää minun olevan aggressiivinen mielipuoli( vastaväitteeksi voin kyllä esittää lääkärintodistuksen että olen nórmaali, mutta hallinto oikeushan ei paljastanut että tällaisia väitteitä oli joten olen vähän myöhässä, huostaa jatkunut jo vuosia ennen kuin sain tietää syyt huostaan!) siis toivonettä saat hyvän lapsen ja ihanta biot jotka arvostavat työtäsi ja joiden kanssa tulet toimeen (oletko valmis antamaan lapsen tavata äitiä ?)
vielä pohtia ja selvittää mitä sijaisvanhemmuus merkitsee, ennen kuin teette päätöksiä. Sijaisvanhempihan toimii lapsen hoitajana silloin kuin hänen omat vanhempansa eivät siihen jostain syystä kykene. Lapsen huoltajia ovat kuitenkin hänen omat vanhempansa. Päätösvalta lapsen asioihin on vanhemmilla ja sossuilla. Sijoituksessa on aina tavoitteena lapsen paluu omien vanhempiensa luokse ja sijoituksen väliaikaisuus. Sijaislapsesta täytyykin olla valmis luopumaan milloin tahansa. Vaikka olisi kyseessä pitkäaikainenkin sijoitus ja vaikka olisi hyvin todennäköistä, että lasta ei pystytä palauttamaan vanhemmilleen, niin adoptiomahdollisuus tulee harvoin eteen. Sijaisvanhemmuuteen ei siis kannata lähteä adoptio mielessä, koska sijoituksen tavoite on täysin päinvastainen. Jos ajatuksissanne on sijoitetun lapsen adoptoiminen, tämä ei voi olla vaikuttamatta yhteistyöhön lapsen vanhempien kanssa. Miten voitte tukea heitä vanhemmuudessa ja pyrkiä siihen että he saisivat lapsensa takaisin, jos kuitenkin haluatte pitää lapsen itse? Adoptio lähtee aina vanhemman toiveesta ja ilman sitä adoptio ei ole mahdollinen. Jos se, mitä haluatte on pysyvyys ja "oma" lapsi, niin silloin adoptio on teille oikeampi tie kuin sijaisvanhemmuus.
sijaislasta ilman biovanhempien vanhemmuudesta luopumista. Suosittelen siirtymään suoraan adoptioon jos kuitenkin haluatte adoptoida. Adoptiotoive on väärä motiivi sijaisvanhemmuudelle.