Tuleva tuska
Tuskasta nousee tietoisuus,
olemassa olomme hetkestä.
Siinä välissä kipujen,
huomaa elävänsä pienissä jaksoissa.
Jokaisen työlään hengenvedon välissä,
ajattelemme kaukaisuuteen.
Tulevia tai jo nurkan takana lymyäviä yllätyksiä.
Elämä niitä aina meille poloisille järjestää.
Joku niitä saa pienen kasan,
jollekkin siunaantuu muutaman vuoren verran.
Tasan ei vaakakupit näytä koskaan asettuvan,
Viisari vaakakoneen villisti heiluu.
Se kestää, joka taipuu elämän laineilla.
Myötäelämisen taito, Osata olla ja kuunnella,
jaloimmasta päästä oleva apu ihmisyyden.
Päivien muodostamaan helmi nauhaan,
pudottelemme pieniä helmiä.
Tuskasta nousee tietoisuus,
olemassa olomme hetkestä.
Siinä välissä kipujen,
huomaa elävänsä pienissä jaksoissa.
Jokaisen työlään hengenvedon välissä,
ajattelemme kaukaisuuteen.
Tulevia tai jo nurkan takana lymyäviä yllätyksiä.
Elämä niitä aina meille poloisille järjestää.
Joku niitä saa pienen kasan,
jollekkin siunaantuu muutaman vuoren verran.
Tasan ei vaakakupit näytä koskaan asettuvan,
Viisari vaakakoneen villisti heiluu.
Se kestää, joka taipuu elämän laineilla.
Myötäelämisen taito, Osata olla ja kuunnella,
jaloimmasta päästä oleva apu ihmisyyden.
Päivien muodostamaan helmi nauhaan,
pudottelemme pieniä helmiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
onnenlahjat, niinhän se on!
Hieno runo,
laitan talteen,
ja luen uudelleen,
nyt pitää kiiruhtaa...
Tervehdys.....~ikäkulu~
Siinä pieni pyrähdys olemisen tuskasta.
Kipujen kanssa painikselevien kannanotto ,, mielettömään elämän kulkuun..
Onko elämää sopii kysyä..
Mutta toivo siintää, että jos sittenkin..
Suu korviin ja hymyilemään kohti kansanjoukkoja..
Luulevat hieman töös sellaiseksi.
MUTTA siitä hetkestä kun kipu ei riipaise,, on naurettava koko ajan.
ter kobo