Mitä yksinäisemmäksi minut jätät,
sitä onnellisempi olen
Sitä enemmän ymmärrän
mitä minulta puuttuu
Intohimo, rakas, on se kohta sinun kieltäsi
jossa nautinto kohtaa kivun
ja tuli ja vesi ovat hetken yhtä, samaa ainetta,
juovuttavaa riemua, jokapäiväistä leipää
muruina pöydän alla,
ryömimällä haettavaa
Mitä syvemmälle kykenen työntämään
yksinäisyyden tikarin, tuon raivostuttavan
tylsän veitsen, itseeni, minuun,
sitä enemmän olen olemassa:
Passionata!
Sen se maksaa,
yksinkertaisen ihanuuden maistaminen:
Enää ei maistu muu
kuin se joka maistuu
vielä enemmältä
Rakas, miksi kirkkautta
onkaan niin paljon vaikeampi kestää
kuin pimeyttä?
(Taberman)
sitä onnellisempi olen
Sitä enemmän ymmärrän
mitä minulta puuttuu
Intohimo, rakas, on se kohta sinun kieltäsi
jossa nautinto kohtaa kivun
ja tuli ja vesi ovat hetken yhtä, samaa ainetta,
juovuttavaa riemua, jokapäiväistä leipää
muruina pöydän alla,
ryömimällä haettavaa
Mitä syvemmälle kykenen työntämään
yksinäisyyden tikarin, tuon raivostuttavan
tylsän veitsen, itseeni, minuun,
sitä enemmän olen olemassa:
Passionata!
Sen se maksaa,
yksinkertaisen ihanuuden maistaminen:
Enää ei maistu muu
kuin se joka maistuu
vielä enemmältä
Rakas, miksi kirkkautta
onkaan niin paljon vaikeampi kestää
kuin pimeyttä?
(Taberman)
Vastaukset 1
Vanhimmat
tervetuloa joukkoomme.
Kiitos Tabermannin runosta.