Miksi uskomme Jeesukseen? Senkö takia, kun meille on vain puhuttu Jeesuksesta pienestä pitäen ja meidät on opetettu uskomaan tietyllä tavalla. Olemmeko uskaltaneet koskaan kysyä itseltämme, miksi todellisuudessa uskon? Täytyyhän olla perusteita sille että uskon, eikö totta. Jos uskoni perustuu vaan siihen, että kun kaikki muutkin luterilaiset, hellarit ja mustalaiset uskovat niin minäkin uskon,niin on tosi heppoinen perusta uskolleni. On kysymys niin sanotusta viitekehyksestä jonka sisällä kukin meistä elää. Siinä viitekehyksessä on kaikki se sisäpuolella, mitä olemme oppineet elämästä Jumalasta ja sosiaalisista suhteistamme. Se viitekehys on meille opetettu eli työnnetty väkisin jo pienestä pitäen. Siksi esimerkiksi mustalaisilla on niin ahdas ja lakihenkinen kuva evankeliumista vaikka se pitäisi olla ilosanoma. Koska se on opetettu meille pienestä pitäen toisten mustalaisten ja hellareitten ja vapaakirkollisten taholta.
Kuka uskaltaa epäillä ja asettaa kyseenalaiseksi oman viitekehyksensä sisällä olevat asiat, eli omat opetetut ajatuksensa ja oppimansa? Vai uskommeko aina vain siltä pohjalta että kun joku sanoo meille että sika on vaaleanpunainen väriltään niin me uskomme kyseenalaistamatta mitään, ja sanomme kaikille muillekin että sika on vaalean punainen.
Eli viestini on tämä: uskallammeko ajatella aivoillamme, asettaa terveellä tavalla kaiken oppimamme kyseenalaiseksi vai emme? Totuus ei löydy sen kautta että uskomme kaiken mitä saarnaajat pöntöstä pää punaisena huutavat väristyksen kanssa oikein vetoamalla tunne-elämäämme, vaan totuus löytyy etsimällä: joka tarkoittaa että arvioimme kaiken ennakkoluulottomasti uudelleen. Asetamme itsestään selvyydetkin tarkastelun alle ja mietimme mikä pitää paikkansa mikä ei.
Raamattu sanoo: etsikää niin te löydätte. Siis raamattu ei sano että uskokaa kaikki, mikä tahansa mitä teille tungetaan puhujapöntöstä.
Muistakaa myös tämä: Islamilaisillakin on oma opetettu viitekehyksensä, jossa heille on pienestä pitäen opetettu ja tungettu väkisin, että muhammed on profeetoista suurin ja menee Jeesuksen edelle. Koko heidän islamistinen uskonsa on opetettu pienestä pitäen, eikö ole luonnollista että he uskovat siten kuin uskovat.
Niinhän mekin uskomme niin kuin meille on opetettu pienestä pitäen. Mitä eroa meissä on Islamisteihin verrattuna. Ei mitään koska uskomme sen mitä meille on väkisin tungettu pienestä pitäen.
Haastan teitä ajattelemaan, ottakaa aivot pois narikasta ja alkakaa etsimään vetäytyen yksin hiljaisuuteen Jumalaa. Te ette löydä Jumalaa kovaäänisist herätyskokouksista tai paltalkin mustalaishuoneista Jumalaa, joissa värisytetään teidän tunne-elämäänne ja jaellaan profetioita mennen tullen pelle profeettojen taholta, jotka profetoivat että heitä arvostettaisiin enemmän hengellisissä piireissä ja mustalisyhteisössä.
Jumala ei löydy kovaäänisestä rukoilemisesta ja vaahdosta, vaan Jumala asuu HILJAISUUDESSA. Oletko valmis löytämään hänet ilman ennakkokuvia tai käsityksiä? LOPETA VAAHTOAMINEN JA VAISTOILLA PELAAMINEN JA TULE HILJAISUUTEEN. Etsi paikka missä olet yksin ja järjestä itsellesi aikaa olla Jumalan edessä yksin.
Opettele kuuntelemaan jospa Jumala alkaisi puhumaan. Sinun ei tarvitse huutaa kovaäänisesti, koska Jumala on terve hän ei ole kuuro. Hän ei tarvitse kuulolaitetta.
Mieti sitä mitä sinulle on elämäsi aikana työnnetty väkisin Jumalasta. Mieti sitä miksi oikein uskot Jumalaan. Usko Jumalaan kestää kriittisen tarkastelun. Ei Jumala kaadu siihen että epäilet tai olet kriittinen. Lopettakaa mustalaiset hölmöily uskon käsityksessänne. Menkää yksin hiljaisuuteen kohtaamaan todellinen Jumala. Kysymys Jeesuksestakin selviää siellä.
LOPETTAKAA PÖNTTÖYS?
Kuka uskaltaa epäillä ja asettaa kyseenalaiseksi oman viitekehyksensä sisällä olevat asiat, eli omat opetetut ajatuksensa ja oppimansa? Vai uskommeko aina vain siltä pohjalta että kun joku sanoo meille että sika on vaaleanpunainen väriltään niin me uskomme kyseenalaistamatta mitään, ja sanomme kaikille muillekin että sika on vaalean punainen.
Eli viestini on tämä: uskallammeko ajatella aivoillamme, asettaa terveellä tavalla kaiken oppimamme kyseenalaiseksi vai emme? Totuus ei löydy sen kautta että uskomme kaiken mitä saarnaajat pöntöstä pää punaisena huutavat väristyksen kanssa oikein vetoamalla tunne-elämäämme, vaan totuus löytyy etsimällä: joka tarkoittaa että arvioimme kaiken ennakkoluulottomasti uudelleen. Asetamme itsestään selvyydetkin tarkastelun alle ja mietimme mikä pitää paikkansa mikä ei.
Raamattu sanoo: etsikää niin te löydätte. Siis raamattu ei sano että uskokaa kaikki, mikä tahansa mitä teille tungetaan puhujapöntöstä.
Muistakaa myös tämä: Islamilaisillakin on oma opetettu viitekehyksensä, jossa heille on pienestä pitäen opetettu ja tungettu väkisin, että muhammed on profeetoista suurin ja menee Jeesuksen edelle. Koko heidän islamistinen uskonsa on opetettu pienestä pitäen, eikö ole luonnollista että he uskovat siten kuin uskovat.
Niinhän mekin uskomme niin kuin meille on opetettu pienestä pitäen. Mitä eroa meissä on Islamisteihin verrattuna. Ei mitään koska uskomme sen mitä meille on väkisin tungettu pienestä pitäen.
Haastan teitä ajattelemaan, ottakaa aivot pois narikasta ja alkakaa etsimään vetäytyen yksin hiljaisuuteen Jumalaa. Te ette löydä Jumalaa kovaäänisist herätyskokouksista tai paltalkin mustalaishuoneista Jumalaa, joissa värisytetään teidän tunne-elämäänne ja jaellaan profetioita mennen tullen pelle profeettojen taholta, jotka profetoivat että heitä arvostettaisiin enemmän hengellisissä piireissä ja mustalisyhteisössä.
Jumala ei löydy kovaäänisestä rukoilemisesta ja vaahdosta, vaan Jumala asuu HILJAISUUDESSA. Oletko valmis löytämään hänet ilman ennakkokuvia tai käsityksiä? LOPETA VAAHTOAMINEN JA VAISTOILLA PELAAMINEN JA TULE HILJAISUUTEEN. Etsi paikka missä olet yksin ja järjestä itsellesi aikaa olla Jumalan edessä yksin.
Opettele kuuntelemaan jospa Jumala alkaisi puhumaan. Sinun ei tarvitse huutaa kovaäänisesti, koska Jumala on terve hän ei ole kuuro. Hän ei tarvitse kuulolaitetta.
Mieti sitä mitä sinulle on elämäsi aikana työnnetty väkisin Jumalasta. Mieti sitä miksi oikein uskot Jumalaan. Usko Jumalaan kestää kriittisen tarkastelun. Ei Jumala kaadu siihen että epäilet tai olet kriittinen. Lopettakaa mustalaiset hölmöily uskon käsityksessänne. Menkää yksin hiljaisuuteen kohtaamaan todellinen Jumala. Kysymys Jeesuksestakin selviää siellä.
LOPETTAKAA PÖNTTÖYS?
Vastaukset 11
Vanhimmat
hihhuli
palstalle, ja kipin kapin sitteki.
ala vetää vaan, tämä on meidän palsta, eikä valkonaamojen.
Väitätkö, ettei mustalainen voi olla myös uskovainen? Onko olemasssa mustalaispalstaa jolla puhutaan vain mustalais asioista? Mitäköhän ne mahtaisivat olla nyky-suomessa?
Eikö mustalainen rakasta, vihaa, usko, ole epäuskoinen, pety, toivo, tee ruokaa, sotkeudu ihmissuhteissaan, käy kaupassa, konserteissa, siivoa ym. ym. Mustalainen on siis kokonainen paketti ja kiinnostunut myös ympäröivästä maailmasta?
Mielestäni uskosta voidaan puhua, kun se tehdään henkilökohtaisella tasolla. Minkään tietyn opin kappaleiden tai suuntien massapostituksesta en tykkää. Tämä ei ole oikea foorumi sellaiseen. Mutta asioista voidaan puhua, kun kerrotaan omista mielipiteistä, tuumailuista ja kokemuksista. Vai mitä? Jos itseä ei kiinnosta, jättää lukematta, sillä siitä vaivasta pääsee.
Jos nyt oikein ruvetaan saivartelemaan ja hiuksia halkomaan, niin kyse on rasismista! Leimataanko täällä kristityt ihmiset huu-haa jengiksi, joilla ei ole omia ajatuksia ja jotka elävät umpiossa ja jotka eivät kuulu tähän maailmaan? Oliko se nyt niin, että rasistiset kommentit ovat kiellettyjä?
Mustalaisuus ja uskovaisuus eivät mitenkään kumoa toisiaan.
asiaa. Itsekin haluan omien kokemuksien ja havaintojeni kautta löytää jumalan. Kenenkään totuutta en siis purematta niele. Käsitykseni mukaan jokaisen pitää etsiä jumalaa itsestään olemmehan osa häntä? Niin on monta maailma kuvaa ihmisillä kun on ihmisiäkin ja jokainen tavallaan etsii itseään ja jumalaa. Hankala ehkä sanoin selittää miten katson maailmaa mutta ehkä paraihan sitä kuvaa sanonta "lapsen silmin" ...
Kirjoittamastasi viestistä nousee väistämättä kysymyksi, johon kaalokansa ei kykene vastaamaan. Kysymykset ovat liian haastavia. Ne hhastavat omien kantojen tarkastelua. kaalokansa ei kykene ajattelemaan omilla aivoilaan. Nejotka uskaltavat tehdä niin, ovat joko uskossaan hairahtuneita tai katkeria ym... selityksiä löytyy.
Itse olen asettanut kaiken omassa elämässäni tarkastelun alaiseksi. Tämä on ositautunut rikkaaksi tieksi, mutta myös kovin yksinäiseksi.
Kyseenalaistava ihminen leimataan hankalaksi ihmiseksi. Tässä pieni esimerkki:
Sanot, "Te ette löydä Jumalaa kovaäänisist herätyskokouksista tai paltalkin mustalaishuoneista"
Mistä sinä tiedät, mistä Jumala löytyy? Onko sinulla varaa sanoa näin?
Miltä tämä kyseenlaistaminen tuntui? Herättikö se tunteen, että siinä taas raivostuttavan tyhmä ihminen, joka ei tajua mitä sille koittaa selittää?
Luullakseni ymmärsin mitä selitit. Olen kanssasi paljolti samaa mieltä. Vain koeteltu usko voi kestää silloin kun tulee todella vaikeata. Jos ei tunne Jeesuksen persoonaa, on vaikea luottaa siihen, että apu tulee häneltä, vaikka hetkellisesti tuntuu siltä, että kuolema olisi elämää parempi.
Kun olet lukenut tämän kumman muistat?
Sen kun uskalsin kyseenalaistaa ajatuksesi, vai sen kun myönsin, että kirjoitit asiaa?
Kummalla oli enemmän merkitystä?
Kävikö sulle itsellesi näin?
Ymmärrän viestisi. Olen uskovainen, mutta läpikäynyt kriisejä, joiden seurauksena kyseenalaistin Jumalan olemassaolonkin. Kun aloin tutkiskella omaa uskoani, huomasin, että se oli ollut täynnä muotomenoja joilla ei ollut mitään merkitystä pelastuksen kannalta. Saatoin suullani sanoa "Rauhaa" veljelleni, mutta sydämessäni ajattelin ehkä jotakin sellaista hänestä, joka ei ollut Jumalan tahto.
Usein puhutaan siitä, kuinka vaikeudet jalostavat ihmistä. Itse olen sitä mieltä, että jos ihmisellä ei ole ymmärrystä analysoida omaa sydämensä tilaa vaikeuksissa ollessaankin, niin vaikeudet ovat vain vaikeuksia, jotka eivät tuota mitään jaloa tulosta.
Jumala ei yleensä millään tavalla puutu sellaisen ihmisen asioihin, joka itsekkäästi vaatii muutosta elämäänsä. Vasta silloin kun itse hoksaamme sen, kuinka itsekkäitä me olemme olleet ja ymmärrämme antaa Jumalalle tilaa omassa elämässämme, Hän tulee luoksemme.
Tosin ihminen ei useinkaan huomaa Jumalaa kuin vasta silloin, kun on vaikeaa.
Uskoo kaikkeen sellaiseen mitä hänelle on lapsesta asti opetettu. Mutta josain vaiheessa pitäisi alkaa itsekkin ajatella.
Miten olis kun lapsi ei usko enään Joulupukkiin, niin siinä asiassa hänen uskottumuus hyväksytään hymyissä suin. Sitten nämä Jumala ja Jeesus asiat
ovatkin jo toinen juttu, siinä ei omaa ajattelua sallita. Varsinkin Islami uskoisissa maissa asia olis katastrofi, missä lapsi vois jopa menettää henkensä.
kiitos, luen kun silmät aukee.
olen onnellinen tänään , jeesukseni kulkee kanssani viimeiselle rannalle ja yli virran.
kiitos kaikilel
olen unen puutteessa, ja
lepäämisen tarpeessa
anne