koko ajan

Meidän alkumme oli ihan samanlainen, poika lopetti rinnan imemisen ja 10-20min ja piti päästä takaisin. Illat oli kaikkein pahimpia, muutama ensimmäinen viikko meni illat, 18-23, sohvannurkassa. Annettiin myös korviketta imetyksen päätteeksi, sitä upposi parhaimmillaankin n. 10-30ml.

Minä järkeilin ettei kyseessä ole nälkä, kun korvikkeen määrä oli niin pieni, ja lopetin kokonaan pullosta syöttämisen. Jonkin aikaa kesti jatkuvaaa tissittelyä, mutta en edes huomannu kun poika alkoi olla vähemmällä tyytyväinen, eikä enää välttämättä herännytkään saman tien kitisemään. Täysimetin 6kk, eikä imettäminen ole ollut, tuota alkua lukuunottamatta, lainkaan tuskallista.

Arvelisin että teillä on hiukan sama tilanne, maitosi ei tällä hetkellä riitäkään, koska vauva ei saa tilattua tarvimaansa määrää. Jos jätät pullosta korvikkeen annon ja annat vauvan olla rinnalla niin kuin hän tahtoo, vastaa maidontuotantosi varmasti kohta vauvan tarvetta.
Ja eiköhän tuossa ole kyse myös läheisyyden kaipuusta, toinen onkin yhtäkkiä "yksinään" suuressa maailmassa.

Katso myös imetystukilistan sivuja, itse sain sieltä hyviä vinkkejä ja uskonvahvistusta!

Ikävää että stressaat imettämisestä, mutta tiedätkös, itse stressasin myös kun poikani oli vastasyntynyt (nyt vuoden) ja lämmitin myös väliin 40ml korviketta. Neuvolassa minulle naurettiin päin naamaa kun kysyin että riittääköhän maitoni ja kun sanoin välillä lämmittäväni tuon lirun maitoa minulle sanottiin että jos niin vähän tarvitsee lämmittää korviketta, niin älä lämmitä ollenkaan........ Toki sitä koko ajan ajatteli että tuleeko sitä maitoa silti tarpeeksi, mutta imetän vieläkin ja pullosta juodaan vain harvoin, jos lapsi on hoidossa mammalla tms, mutta kotona kuitenkin tissillä.

Ja kolmen viikon ikäiselle maailma on vielä täysin tuntematon paikka, näkökyky alkaa nyt kehittymään niin selväksi että kaikki uudet havainnot; värit ja muodot ovat erikoisia, kaikki on erikoista vastasyntyneen silmiin. Maailma on pelottava ja lapsi tuntee olonsa turvattomaksi. Pieni kaipaa lämpöä ja rakkautta. Hermostuneisuus saa pienenkin hermostumaan. Vauva aistii sinusta kireyden ja pelon. Tiedän että minulla itselläni oli samaa. Kun pelkäsin ja olin hermostunut, myös vauva itki. Pojallani oli myös koliikkia ja sen vuoksikin hyvin itkuinen n.3kk sitten se hellitti.

Myös röyhtäyttämättä jättäminen tekee vauvasta itkuisen ja vauvan masu on hyvin kipeä jos siellä on ilmaa, joten röyhtäytä joka syötön jälkeen. Ja joka kerta kun imetät ja jos vauva nukahtaa siihen, niin nosta vauva olkapäätäsi vasten nukkumaan. Vauva nukkuu hyvin siinä ja pystyasennossa ilma pääsee hyvin vatsasta pois ja nukkuminen on mukavaa siinä oman äidin tuoksussa ja lämmössä. Ja äidin tai isän olkapäällä vauva pääsee rauhalliseen uneen ja kun vauva on siinä hyvän aikaa ollut voi sen siirtää omaan sänkyyn jatkamaan uniaan jos ei siirto sitten haittaa unta.

Imetätkö makuultasi vai sylissä? Itse imetin n.puoli vuotiaaksi sängyssä makuulta ja moni näki vaivaa kun en imettänyt istualtani, mutta ei se silloin sujunut minulta. Nyt se on niin helppoa kun poika asettuu siihen itsekin niin mukavasti, mutta päiväunille ja yöunille mennessä imetään tissiä taas sängyssä maaten ja siihen on hyvä nukahtaa. Niin, eli jos imetät makuultasi niin laita pieni tyyny vauvan pään alle, jotta vauvan pää olisi hieman vartalonsa yläpuolella tai pidä kättäsi vauvan päänalla jos niin on helpompaa jotta maito ei valu vauvan korviin. Minä kuulin siitä aina että ei vain saa imettää niin että maito menee korviin ja plaa plaa, mutta eipä sitten ole mennyt kun otin neuvosta vaarin. Eikä tullut sitten sitä liimakorvaa eikä ole ollut vielä korvatulehduksiakaan.

Kun lapsesi herää sen 10 min nukkumisen jälkeen niin oletko kokeillut antaa tuttia? Ehkä vauvallasi ei kuitenkaan olekaan nälkä vaan vain imemisen tarve? Kokeile jospa lapsesi nukahtaisi uudestaan kun saa jotain imettävää?

Meillä oli alku hankalaa mutta nyt on jo oikein leppoisia päiviä. Kokeile joskus syötön jälkeen keinuttaa vauvaasi käsilläsi vaikkapa niin että jalat ovat sinut mahaasi kohti ja pää kämmeniesi päällä. Meillä tämä kikka löytyi mieheni ansiosta ja siihen nukuttiinkin joka kerta, en tiedä toimiiko teillä mutta meillä ainakin. Nyt se ei enää onnistu kun lapsi on jo sen verran iso ja nukkuu jo muutenkin hyvin. No joo, anteeksi romaani mutta toivottavasti oli jotain apua, näin kuitenkin meillä. Jokainen lapsi on oma yksilö eikä aina se joka sopii yhdelle sovikkaan toiselle.

Toivotan perheellesi oikein paljon onnea, iloa ja kärsivällisyyttä. Ja siunausta pienelle uudelle elämänalulle!