Luin pari viikkoa sitten Niko Kazantzakisin kirjan "Kerro minulle, Zorbas" ja kovasti pidin lukemastani. Ihastuin Zorbasin rakastettavaan hahmoon, tämän käytännölliseen "filosofiaan" ja kertojan kuvauksiin iltapäivän kiireettömyydestä hedelmätarhoissa tai kevätauringosta Libyanmeren laineilla... blaablaa, mutta pistäkää kommenttia jotka ootte ks. kirjan lukeneet.
Zorbas
jalli
2185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinhän sitä kerrotaan, että Isaac Newton sai ratkaisevan inspiraation vetovoimalain keksimiseen, kun istui omenapuun alla ja sai omenan päähänsä.
Minulle Zorbas oli vähän samantapainen impulssi kristillisen kasvatuksen kasaamien syyllisydentuntojen helvettiin-heittämiseen. Eräänlainen käänteinen uskoon hurahtaminen.
Ehkä se olisi yhtä hyvin voinut olla Krishnamurti tai Nietzsche, mutta niin sen vain piti käydä.
Ja tietysti minun pöljän pelotellun peräkammarin pekon piti mennä ensiksi esittelemään uutta uskoani eräälle turkulaiselle narsistiprinsessalle, joka ei ymmärtänyt sitä ollenkaan. Siinä Zorbas kyllä vähän erehtyi, kun väitti, että kaikki naiset haluavat vain SITÄ.
Ei ollenkaan, ennen kaikkea ne haluavat STATUSTA.
Eivät ne pukeudu, sisusta ja edusta ensi sijassa miestään varten, vaan muita naisia varten...
Mutta kaiken kaikkiaan Zorbas oli minulle kuin Newtonin omena. Jos joskus tulee lähdettyä Kreetaan, niin varmasti käyn Kazantzakiksen haudalla.
Sama juttu, itsekin pyristelen irti vanhoista kristillisistä ajatusmalleistani, eihän niistä niin vain irti pääse, vaikken enää pystykään uskomaan... Kokemukseni ei ehkä ollut aivan niin voimakas kuin sinulla, enkä toki pitänytkään Zorbasia minään suurena opettajana, vain hänen elämänasenteessaan voisi meikäläisellä olla oppimista.