...ilman naista. Mietityttää että onko olemassakaan sellasta ihmistä joka antais samanlaista rakkautta takaisin kuin mie... Jotenkin sitä aina vaan jaksaa uskoa että on ja painaa läpi päivien.
Kaiken maailman säätäjiä tähän maailmaan kyllä mahtuu tai vastaavasti liian takertuvia ihmisiä.
Miehiä ympärillä kyllä pyörii, mutta kun en niissä näe mitään niin mitäs teen. Pelkään että musta tulee sellanen vanha täti, jolla on väkisin väännettyjä lapsia ja kulissiavioliitto. Sellanen tyyppi, joka sitten jahkailee tuolla bi-palstalla.
En haaveile mistää muusta ku siitä että ois joku jonka kanssa istua kesälaiturilla ja hymyillä vaan, käydä treffeillä ja vaihtaa ajatuksia. Joku joka ei tuomitsis ja jonka kanssa vois nauraa elämälle. Kohta puen päälle jonku OTA MUT-printtipaidan (no en).
Se on tämmöstä ku on ujo ja kiltti mutta ilkeän näköinen. Korkeintaan pääsee heittopussiksi tai yhen illan jutuksi enkä mie sellaseks taho.
Kaiken maailman säätäjiä tähän maailmaan kyllä mahtuu tai vastaavasti liian takertuvia ihmisiä.
Miehiä ympärillä kyllä pyörii, mutta kun en niissä näe mitään niin mitäs teen. Pelkään että musta tulee sellanen vanha täti, jolla on väkisin väännettyjä lapsia ja kulissiavioliitto. Sellanen tyyppi, joka sitten jahkailee tuolla bi-palstalla.
En haaveile mistää muusta ku siitä että ois joku jonka kanssa istua kesälaiturilla ja hymyillä vaan, käydä treffeillä ja vaihtaa ajatuksia. Joku joka ei tuomitsis ja jonka kanssa vois nauraa elämälle. Kohta puen päälle jonku OTA MUT-printtipaidan (no en).
Se on tämmöstä ku on ujo ja kiltti mutta ilkeän näköinen. Korkeintaan pääsee heittopussiksi tai yhen illan jutuksi enkä mie sellaseks taho.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Minä olen toinen, vähän samanlainen, en kuitenkaan Itä-Suomesta vaan lännestä.
Pohjois-Pohjanmaalta :/
öhh...Pohjois-Pohjanmaa käsittääkseni ei kai Itä-Suomea? ;)
vaikka epänormaali tilanne mullakin on, kun mies on muualla työssä. Lapsikin on jo aikuinen, joten se iästäni. - Naista etsin, yhteen hiljattain jo ihastuinkin, mutta siitä ei olisi voinut tulla mitään. Toivottavasti nyt löydän.
on jo mies. Eikö yksi ihminen riitä?
yhdestä vaan, kunhan löydän.
yhdestä? Sullahan on jo se mies ja haluat lisäksi naisen. Siinä on käsittääkseni kaksi ihmistä. Mieskin kun on ihminen!!!!! Eli yksi ihminen ei sinulle riitä.
Vai etko ole löytänyt kumppania? --- Rakkaus synnyttää rakkautta.
Jos tuolla edellä kirjoittaneella on mies muualla töissä ja haluaisi silti myös naisen itselleen. Niin kyllä se aikalailla samanaikaiselta vaikuttaa. Saahan sitä niinkin tietty elää , mutta tuollaista elämää kannattaisi tilittää tuolla bissepalstalla.
Kiitos kysymästä, minulla on kumppani.
lesbo-palstalta etsi, tuskin mitään lesboa ottaisikaan. Todennäköisesti hänellä on se jo.
Pänniikö niin helvetisti, kun itsellä ei ole?
Minulla on. Kyllä niitä on, katsokaa tarkemmin.
Se pännii, että miehen kanssa avioissa olevat naiset tilittävät naisenkaipuutaan täällä. Ja tuolla tyypillähän nimenomaan EI ole sitä naista! Ettekö te lue noita viestejä ollenkaan ennen kuin kommentoitte?
Ja oma naispuolinen kumppani löytyy edelleen, eikä se aiheuta minkäänlaista pännimistä:)
samanlainen fiilis täällä. Olisi niin mukavaa viettää ihana viikonloppu rakkaan kanssa, mutta eipäs ole osunut kohdalle. Tai, kohdalle osuu kyllä moniakin, mutta se kolahdus, eli se jonka vierestä herää joka aamu ällistyneenä omasta onnentunteestaan. Ku ei taho jakaa elämäänsä jonkun kanssa, vaan haluais jakaa elämäänsä sen vähiten väärän ihmisen kanssa. Olinpa selkee. Missäsäoot.
On meitä muitakin,jolla ei ole omaa kultaa,vaikka kuinka haluaisi.Sydän pakahtuu.Minkäs teet,kun ei ole sitä kuuluisaa tutkaa,jolla bongata samanhenkiset immeiset.Mie ainakin olen oman ulkonäköni "vanki",näytän vaan niin heterolta,etten varmasti naisten kiinnostusta herätä.Miehet vaan vonkaa ja vikisee,mutta ku ei kiinnosta,ni ei.Ois niin ihanaa kävellä käsi kädessä,nauttia auringosta,suukotella ja rakastaa,pitää toista hyvänä.Riudun tähän,kun kaipaan omaa kultaa.Sanokaapa te muut,miten te oikein tunnistatte toisenne?Mie oon niin onneton tässä!!
Mie nimenomaan ainakin kiinnitän huomioni ns. heteroilta näyttäviin naisiin, stereotypiat sucks. Itse ainakin tykkään katseella leikitellä pienen hymyn kera jos kohdalle sattuu söpö nainen. Vastakaikua tulee tai ei, mutta miun katse kertoo jo aika paljon. Siinä minun vinkki. Itsellä kesäfiilis päällä ja oma ihana kulta olis unelmaa...
Tykkään katsella kaikenlaisia naisia, myös niitä heteronnäköisiä. Ja katse kertoo, mitä ajattelen... Siispä luottakaa katseeseen!
Jokainen nainen on mulle potentiaalinen lesbo! :D
Ja yksinäinen olen myös... Oispa mullekin jossakin se oma prinsessa, jota sais helliä ja pitää hyvänä.
yksinäisiä ja naisen kaipuusta haaveilevia paljon,minäkin olen miettinyt että onko kaikki vapaat fiksut naiset jo varattuja koska jatkuvasti saa lukea kuinka ollaan naimisissa miehen kanssa mutta myös naisesta haaveillaan,minä henkilökohtaisesti ainakin olen ennemmin yksin kuin alkaisin pelehtimään jonkun kolmantena pyöränä edes seikkailumielessä.
Uskon että jos olet rehellinen silloin myös pystyt olemaan onnellinen.
Samoin ajatteleva laitappa postia tulemaan sinkalle.
on kenties jotain mahdollisuuksia,hmm.Sitten kun vielä osaisi tulkita ja ymmärtää ne katseet,ni hyvä tulisi.En tiijä.Toivon että joku ihana nainen tulis ja veis mukanaan,ois niin paljon kaikkea minkä haluaisi toisen kanssa jakaa.
Hienoa, että on toisiakin rakkauden kaipuisia naisia, vastaan kun on usein tullut jotain ihan muuta. Mutta hyvää kannattaa odottaa, niin ajattelen kun tuskailen oman sinkkuuteni kanssa. Pidät vaan itsesi naisena ;) Kyllä se sinun prinsessa joku päivä vastaan kävelee, tai on ehkä jo kävellytkin...
Täälläkin yksi kaipaisi kovasti omaa kultaa nauttimaan kesästä,lämmöstä,yhdessä olosta,hellyydestä...ei oo helppoa kulkea yksin,kun toivoisi kuitenkin jonkun kulkevan samaa polkua,yhdessä.Mutta toivotaan parasta,ehkä elämä antaa vielä kumppanin,jonka kanssa sydän on yhtä.
täälon viä yks yksinäänen lisää..
ne Hyvinkään vapaat liikkuu kun en tunne vielä paikkoja? Olen itsekkin hetskun näköisenä harkinnut joskus jotain radikaalia paitaa.. mutta tyydyn sateenkaarinauhan muotoisen avaimen perään.. jos minusta ei muuten huomaa, niin jos osaa niin bongaa ainakin tuon avaimenperän.. joka kulkee laukunhihnassa.. ;) Väkisin väännetty liitto ei kannata, itse ymmärsin erota ennen avioliittoa. Kyllä se on tullaksen kun tulee, niin ainakin itse yritän uskoa. Silmäpeliä vaan kehiin rohkeasti.
kun sitä itse haluaa, enempi se iskee kun on ajatukset muissa asioissa. Moni haikailee rakkautta ja sitä oikeaa, masentuvat ja syyttävät asuinpaikkaansa tai ulkonäköään tai ties mitä. Ei kukaan saa rakkautta kun tulee sille päälle että nyt ois kiva. Kuten miljoonat muutkin asiat, rakkaus ansaitaan. Sen eteen on hyvä tehdä töitä.
Elämä kuntoon, itseluottamus kuntoon, selkeytä ajatuksiasi, opettele näkemään asioita positiivisesti, ole avoimempi eli helposti lähestyttävämpi jne.
Ei pidä pelätä että tulee jotain huonoa vastaan, jokaisen on maksettava oppirahatkin, ei ne ole kuolemaksi.
Rakkaus on elämäsi kovin juttu, se oikea muuttaa koko elämäsi ja näkemyksesi, se laittaa kaiken uusiksi. Elämän vire muuttuu helpommaksi. Siksi kannattaa jaksaa ja siksi kannattaa uskoa, siksi kannattaa nähdä vaivaa ja tehdä itsestäsi sellaisen johon rakkauden on hyvä tulla.
Löydä oma tiesi, kulje sitä vahvasti ja ole rohkeasti itsesi, rakkaus löytää sut kun et ole niin sen hakuinen, keskity nyt itseesi ja elämääsi, löydä siitä se elämisen mielekkyys.
Ja jos sä ajattelet että on oltava oikotie, niin olet väärässä, kaikki lähtee itsestäsi.
kaipaan naista, vaikka olen naimisissa miehen kanssa. Takana on suhteita miehiin ja yhteen ihanaan naiseen. Hän vaan halusi lopettaa yhteiselon, kun huomasikin olevansa loppujen lopuksi hetero. Siitä jäi jäljet, jotka ei parane ikinä. Ja jotenkin tämä kevät saa mielen levottomaksi, välilä tuntuu, ettei voi pysyä nahoissaan.
kyllä pitää oma elämä kunnossa että pystyy rakastumaan ja rakastamaan.Itse ryvin monta vuotta syvissä vesissä,kunnessa noin vuosi sitten aloin elää elämääni ja nauttia joka hetkestä.Tällä hetkellä rakastunut ja taitaa hän olla myös minuun.Ja vähiten kun odotin mitään ,yks kaks yllättäen.
kuin henki pihisee on toivoa!
Sitäpaitsi rakkauttaan voi antaa muillakin tavoin, jos sellaista henkilöä ei löydy. Vaikka vapaaehtoistyöhön tai vastaavaan.
Naisista jotka asuvat miehen kanssa ja pokailevat naisia.. Olen 3 lapsen äiti ja miehen kanssa naimisissa, mutta olen lesbo. Olen painiskellut Bi ja lesbo asian kanssa jo vuosia, viime vuosina tunne on vahvistunut ja nyt olen jo aivan varma ollut jonkin aikaa. Mutta olen naimisissa ja en pysty laittamaan itseäni lasten edelle, olen mielummin onneton kuin että lapseni kärsisivät. Mutta vaikka pidän naisista, en kuitenkaan etsi seuraa kenestäkään koska se ei olisi reilua ketään kohtaan..
Ehkä seuraavassa elämässä...
miettinyt kärsivätkö lapsesi nyt? Tarkoitan siis, että jos olet onneton aviomiehesi kanssa niin heijastuuhan se elämäänne. Vaikka tottakai voisi ajatella että lapsille helpompi normaali vanhempien suhde kuin että äiti yhtäkkiä kääntyisi lesboksi.
Voithan sinä joskus vahingossa törmätä sellaiseen naiseen, joka vie sinulta jalat alta, aivan yllättäen. Vaikket seuraa etsisikään.
rakastaa voi vaikka kulkukissoja, ja kyllä yhdellä ihmisellä, jolla asiat ovat muuten kunnossa, varmasti riittää rakkautta jaettavaksi. Mutta onko se kuitenkaan sama asia? Minä rakastan minun ystäviäni ja olenkin pohtinut, miksi ihmeessä he eivät riitä elämäkumppaneikseni, ikään kuin naisystävikseni ilman seksiä. Jaan heidän kanssaan osia elämästäni, mutten toki kaikkea. He kuuluvat kukin vain tiettyyn osaan elämästäni, ovat tietyllä tavalla kumppaneitani elämässä, mutta he eivät ole elämänkumppaneitani. Ehkä siinä on syy, miksi ystävät, vapaaehtoistyö ja kulkukissat eivät ole sitä rakkautta, mitä tällä palstalla kaipaillaan.
se välttämättä samaa täyttymystä anna kuin tasa-arvoinen, kunnioitukseen ja arvostamiseen perustuva parisuhde. Sekin riippuu niin paljon ihmisen persoonasta, odotuksista ja arvomaailmasta.
Mutta kun puhe on ollut siitä, miten vaikeaa on löytää sellaista naista, jonka kanssa elämänsä jakaa, niin kompensaationa edellämainitun puuttumiselle voi hyvinkin käydä vaikka mainitsemasi kulkukissat. Sellaisissa tilanteissa pääasia kaiketi että pääsee purkamaan rakkauttaan suuntaan tai toiseen?
ovathan kissat tietenkin herttaisia otuksia, ja tottahan kulkukissojen hoivailu voi jollekin tuoda täyttymyksen elämään ja viedä ajatukset pois kumppaninkaipuusta. Tiedä häntä, mitä tässä itse venhetessaan keksii. Ehkä alan keskustella kaktukselleni(kin). Olen kuitenkin yhä vähän sitä mieltä, että kun päätä kutittaa, niin takapuolen raapiminen ei auta..
täällä on toinen ihan samanlainen, lapsia ja arjessa toimiva liitto miehen kanssa, mutta katse seurailee naisia ja vain naiset herättää romanttisia tunteita. En vain ymmärrä, mikseivät meidän kaltaiset naiset voisi jotenkin perustaa omaa ryhmäänsä jonnekin ja tutustua toisiinsa. Olisi samanhenkistä seuraa, yleensähän meillä on miehet, jotka ymmärtää ja hyväksyy meidät ja ainakin minun mieheni sallisi tällaiset ystävät. Suurin osa meistä on kuitenkin tavallisia naisia, ei mitään nymfoja jotka haluaa rakastella jokaisen vastaantulevan kanssa, niinkuin "aidot" lesbot luulevat.
esim. oma palsta jossa voitte kevään kynnyksellä ja koska vaan etsiä niitä erikoisystäviä joita tosi lesbot ei ymmärrä.
Elän samanlaisessa tilanteessa ja ajatukseni ovat paljolti samanlaisia. Ehkä seuraavassa elämässä tai jos tämä elämä saa jonkin odottamattoman käänteen - minusta riippumattomista syistä.
Tällä palstalla usein esitetystä "lasten kärsimyksestä" sen verran, että en usko teidän perheessänne lasten kärsivän sen enempää kuin muissakaan perheissä. Harvan heteroperheen elo on sen onnellisempaa kuin teidän - tai meidän - perheenne elämä, jos niinkään onnellista.
En usko lasteni kärsivän koskaan tilanteestani, meillä on perheen kanssa hauskaa, mieheni on mukava, en vain halua häntä. Ehkä kun lapset joskus muuttavat kotoa niin alan elää omaa elämääni. Olimme miehen kanssa erossa vuoden 2 vuotta sitten, mutta siitä lapset kärsivät. He eivät tienneet kumpi koti on heidän kotinsa vaikka yritimme selittää että kumpikin on koti ja isän luona aika meni kiukutellessa ikävää ja kotiin paluukin oli aika myrskyisää. En mielelläni tekisi niin lapsilleni. Ja koska näytän niin "heterolta" niin minua ei edes silloin kuin asuin yksin ketään nainen koskaan katsellut.. En siis usko koskaan kenenkään ihastuvan minuun, ärsyttävää oli baarissa kun aina joku urpo mies koittaa iskeä ja siinä ne viimeisetkin mahdollisuudet löytää nainen karisi..
Ehkä joskus, ehkä joskus, nyt ei ole vielä aika vaikka kovasti niin tahtoisinkin!
missähän se sellainen palsta olisi? Ai tuo bi-palsta? Kimppakivaa, tahdon sun hameen alle... Ai kuin kivoja ja sopivia meille tavallisille arkitallaajille, kaikki vain kaikkien kanssa ja silleen. Meitä on moneksi, mutta kai se on niin että olemme väliinputoajia, emme kuulu mihinkään.
hyvin sanottu:)