Nyt on kyllä pieni odottelu paikallaan.
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2008/05/16/pelkaavat-pankkiirit/200813359/145
"Tänä keväänä Lontoon Cityn pankkiseminaareissa on tuntunut, että olen ollut tässä tilanteessa joskus ennenkin. Moni pankkiiri paljastaa inhimilliset pelkonsa ja irrottautuu instituutionsa virallisista ennusteista. Edessä on jännittävät ajat.
Aivan 1990-luvun alussa Suomen suurimpiin talousvaikuttajiin kuulunut Johannes Koroma pelotteli Talouselämän toimitusta lamaennusteillaan: – Kaikesta putoaa kohta kolmannes pois. Ihan kaikesta.
Koroma puhui meille lehtiyhtiön hallituksen puheenjohtajana ja oli selvää, ettei tekstiä ollut tarkoitettu julkisuuteen. Me kulutusjuhlasta, kohoavista kursseista, kipeästä työvoimapulasta, karkaavista asuntojen hinnoista ja loistotuloksista raportoineet toimittajat olimme pöllästyneitä, vaikka joitakin viilenemisen merkkejä taloudessa jo näkyikin.
Me kaikki tiedämme, miten sitten kävi. Koroman tarkoituksena ei ehkä ollutkaan pelkästään pehmittää meitä lehtitalon sisäisiin säästötalkoisiin, kuten silloin epäilimme.
Toisenlainen
numerototuus
Olen istunut tänä keväänä muutamien investointipankkien ulkomaisille toimittajille tarkoitetuissa seminaarissa. Näissä vuosittaisissa kalvosulkeisissa liituraitamiehillä on tapana pitäytyä konemaisesti yhtiön virallisella linjalla.
Lounaan lomassa ja vapaassa keskustelussa pankkikone kuitenkin tilttaa nyt pahemman kerran. Kirjanpidon ulkopuolella ja ehdottomasti nimettöminä osa pankkiväestä kertoo pelkäävänsä ihan tosissaan.
– En ole ikinä nähnyt mitään tällaista, sanoi eräs ekonomisti luottolamasta.
– Olisi ihme jos tämä ei järkyttäisi koko taloutta syvältä ja laajasti.
Tämän ekonomistin viralliset ennusteet povaavat lähivuosille hyvin hidasta kasvua, mutta kasvua kuitenkin. Ei hän tunnusta niissäkään valehtelevansa. Ne mittarit, joiden perusteella kasvuennusteet tehdään, eivät ainakaan vielä ole viilentyneet pakkasen puolelle.
Eräästä toisesta pankista löytyy toinen ekonomisti, joka epäilee ennusteitaan yhtä rajusti: – Eivät maailman taloussuhdanteet ole historiasta poistuneet. Mitä enemmän niitä keskuspankkien keinoin torjutaan, sitä pahempaa voi olla edessä, kun kupla puhkeaa.
Pankin raportissa etenkin Yhdysvaltain keskuspankin ripeä ja innovatiivinen toiminta luottolaman laukaisemiseksi saa kehuja. Keskuspankki on tehnyt kaikkensa rohkaistakseen pankkeja luotonantoon. Valtio jakaa elvytysmielessä isoja veronpalautuksia kaikille amerikkalaisille.
Ennusteita laadittaessa näillä rahavirroilla, keskuspankkien päätäntävallassa olevilla koroilla ja lukuisilla muilla tunnusluvuilla on oma painoarvonsa. Ekonomistit ovat kuitenkin kykenemättömiä mittaamaan tunteita ja tunnelmia, joita ei voi pukea numeeriseen muotoon.
Britannia
myrskyn silmässä
Vaikka tämä luottolama alkoi Yhdysvalloista, se saattaa iskeä Britanniaan kaikkein pahimmin. Maa on suurista kansantalouksista selvimmin riippuvainen pankki- ja rahoitussektorista, joka muodostaa aimo siivun maan viennistä.
Pankkirytinä näkyy jo maan asuntomarkkinoilla, kun kovapalkkaiset pankkiirit ovat siirtyneet asuntojen ostajista myyjiksi. Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana Cityn työpaikat ovat vähentyneet yli kuusi tuhatta.
Vilkaisu kotikyläni kiinteistövälittäjän ikkunaan kertoo karun totuuden – varallisuutemme kutistuu nyt muutaman tuhannen punnan kuukausivauhdilla. Jotenkin tämä tieto on omiaan kiristämään minunkin kukkaronnyörejä, vaikka asunnon arvo on meille vain laskennallinen suure, kun emme suunnittele muuttoa."
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2008/05/16/pelkaavat-pankkiirit/200813359/145
"Tänä keväänä Lontoon Cityn pankkiseminaareissa on tuntunut, että olen ollut tässä tilanteessa joskus ennenkin. Moni pankkiiri paljastaa inhimilliset pelkonsa ja irrottautuu instituutionsa virallisista ennusteista. Edessä on jännittävät ajat.
Aivan 1990-luvun alussa Suomen suurimpiin talousvaikuttajiin kuulunut Johannes Koroma pelotteli Talouselämän toimitusta lamaennusteillaan: – Kaikesta putoaa kohta kolmannes pois. Ihan kaikesta.
Koroma puhui meille lehtiyhtiön hallituksen puheenjohtajana ja oli selvää, ettei tekstiä ollut tarkoitettu julkisuuteen. Me kulutusjuhlasta, kohoavista kursseista, kipeästä työvoimapulasta, karkaavista asuntojen hinnoista ja loistotuloksista raportoineet toimittajat olimme pöllästyneitä, vaikka joitakin viilenemisen merkkejä taloudessa jo näkyikin.
Me kaikki tiedämme, miten sitten kävi. Koroman tarkoituksena ei ehkä ollutkaan pelkästään pehmittää meitä lehtitalon sisäisiin säästötalkoisiin, kuten silloin epäilimme.
Toisenlainen
numerototuus
Olen istunut tänä keväänä muutamien investointipankkien ulkomaisille toimittajille tarkoitetuissa seminaarissa. Näissä vuosittaisissa kalvosulkeisissa liituraitamiehillä on tapana pitäytyä konemaisesti yhtiön virallisella linjalla.
Lounaan lomassa ja vapaassa keskustelussa pankkikone kuitenkin tilttaa nyt pahemman kerran. Kirjanpidon ulkopuolella ja ehdottomasti nimettöminä osa pankkiväestä kertoo pelkäävänsä ihan tosissaan.
– En ole ikinä nähnyt mitään tällaista, sanoi eräs ekonomisti luottolamasta.
– Olisi ihme jos tämä ei järkyttäisi koko taloutta syvältä ja laajasti.
Tämän ekonomistin viralliset ennusteet povaavat lähivuosille hyvin hidasta kasvua, mutta kasvua kuitenkin. Ei hän tunnusta niissäkään valehtelevansa. Ne mittarit, joiden perusteella kasvuennusteet tehdään, eivät ainakaan vielä ole viilentyneet pakkasen puolelle.
Eräästä toisesta pankista löytyy toinen ekonomisti, joka epäilee ennusteitaan yhtä rajusti: – Eivät maailman taloussuhdanteet ole historiasta poistuneet. Mitä enemmän niitä keskuspankkien keinoin torjutaan, sitä pahempaa voi olla edessä, kun kupla puhkeaa.
Pankin raportissa etenkin Yhdysvaltain keskuspankin ripeä ja innovatiivinen toiminta luottolaman laukaisemiseksi saa kehuja. Keskuspankki on tehnyt kaikkensa rohkaistakseen pankkeja luotonantoon. Valtio jakaa elvytysmielessä isoja veronpalautuksia kaikille amerikkalaisille.
Ennusteita laadittaessa näillä rahavirroilla, keskuspankkien päätäntävallassa olevilla koroilla ja lukuisilla muilla tunnusluvuilla on oma painoarvonsa. Ekonomistit ovat kuitenkin kykenemättömiä mittaamaan tunteita ja tunnelmia, joita ei voi pukea numeeriseen muotoon.
Britannia
myrskyn silmässä
Vaikka tämä luottolama alkoi Yhdysvalloista, se saattaa iskeä Britanniaan kaikkein pahimmin. Maa on suurista kansantalouksista selvimmin riippuvainen pankki- ja rahoitussektorista, joka muodostaa aimo siivun maan viennistä.
Pankkirytinä näkyy jo maan asuntomarkkinoilla, kun kovapalkkaiset pankkiirit ovat siirtyneet asuntojen ostajista myyjiksi. Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana Cityn työpaikat ovat vähentyneet yli kuusi tuhatta.
Vilkaisu kotikyläni kiinteistövälittäjän ikkunaan kertoo karun totuuden – varallisuutemme kutistuu nyt muutaman tuhannen punnan kuukausivauhdilla. Jotenkin tämä tieto on omiaan kiristämään minunkin kukkaronnyörejä, vaikka asunnon arvo on meille vain laskennallinen suure, kun emme suunnittele muuttoa."
Vastaukset 6
Vanhimmat
eikä Yhdysvalloissa.
Miksi täällä menee silti hyvin?
Sitä Tyfny ei saata ymmärtää...
Huonot ajat kun ei koske Tyfnyjä.
väitit, ettei euroopassa ole mitään hätää ? Ethän sinä ole tiennyt yhtään mistään yhtään mitään.
saa pankkiiritkin jo hätääntymään samalla lailla kun palstan tuhnut ovat hätääntyneet jo vuodesta 2002 lähtien.
tervan juontia yrittää täälläkään enää myydä asuntoa kuplahinnoilla. Joku saa todella haluta sitä asuntoa, sillä tarjontaa ja vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Ja koko ajan edullisempia.
– En ole ikinä nähnyt mitään tällaista, sanoi eräs ekonomisti luottolamasta.
– Olisi ihme jos tämä ei järkyttäisi koko taloutta syvältä ja laajasti.
Ainostaan kypsä muulikinkku huutaa uunista, kuinka mikään ei ole vialla...
Jos nyt ei tule yleismaailmallinen lama, niin ei sitten koskaan. Lamat eivät toisaalta tietenkään ole maailmasta loppunet, taaskaan :) Anyhow, hyvä huomio tuo, että keskuspankkien toimet pahentavat tulevaa lamaa. Vert. aiemmin esittämäni "boolimalja ja krapula"-analogia. UK saattaa myös todella olla myrskyn silmässä. Toinen myrskyn silmä on Espanja ja kolmas Kalifornia/Florida/Nevada. Suomi ei tällä kertaa ole myrskyn silmässä, toisin kuin 90-luvun alussa. Mutta mutta ... emme pääse "kuin koirat veräjästä". Reuna-alueet eivät ikinä pääse.