minun on kylmä
kuiskaat
kun aamuauringon varjo
lankeaa hiuksiisi
kun samettinen ihosi
syöksyy läpi pimeyden
kun heräät
pihakoivusta
lehdet ruskan väreissä, putoavat
kuiskaat
kun aamuauringon varjo
lankeaa hiuksiisi
kun samettinen ihosi
syöksyy läpi pimeyden
kun heräät
pihakoivusta
lehdet ruskan väreissä, putoavat
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä miksi ihmeessä saat
minut kyyneliin?
kun luin tämän,,,
upea!!
tirpun kaunis kiits
ja hymy**
eipä ole vielä runosi rytmi muuttunut,
samaa kaipausta elämään/rakkauteen.
Upea !