Minun kylmyyteni hohkaa
vaikka kevätaurinko lämmittää
kivet joille käärmeet liukuvat
sulavasti keräämään
itseensä lämpöä
Silmäni heittävät jääkiteitä
jotka eivät sula
edes sateen sattuessa
Käsissäni kannattelen
lohkaretta
ikijäästä irronnutta
ikuista kristallihohdetta
Kehoni heittelee
jäisiä lumipalloja
epämääräisiin kohteisiin
epäilen osunko oikeaan
Sieluni kuin jäätynyt graniitti
sitä ei voi kukaan
koskettaa ilman kipua
siksi estän kaikki yritykset
Vain sydämeni on lämmin
mutta sitä ei usko kukaan
vaikka kevätaurinko lämmittää
kivet joille käärmeet liukuvat
sulavasti keräämään
itseensä lämpöä
Silmäni heittävät jääkiteitä
jotka eivät sula
edes sateen sattuessa
Käsissäni kannattelen
lohkaretta
ikijäästä irronnutta
ikuista kristallihohdetta
Kehoni heittelee
jäisiä lumipalloja
epämääräisiin kohteisiin
epäilen osunko oikeaan
Sieluni kuin jäätynyt graniitti
sitä ei voi kukaan
koskettaa ilman kipua
siksi estän kaikki yritykset
Vain sydämeni on lämmin
mutta sitä ei usko kukaan
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskon
sydämesi
lämpöön
..aina
Kiitti Hopis..
Kyllä välillä on niin heikkoa,
kun ei usko itsekään itseensä.
Kiitos ystäväni.
Ehkä Sinulla on vaan ikävä,
ja sielusi siksi nyyhkyttää,
eihän se ole tunteettomuutta.
Sillä niinhän se on?
Eikä se ole ollenkaan leikkiä,
kun sanon uskovani, minäkin,
mitä runoissasi lukee, että
sinulla on lämmin sydän!
Lämpöä viikonloppuun!:)
Sinä suurisydäminen, viisas ihminen.
Kiitos lämmöstäsi,
joka saa kyyneleeni tulvimaan!