Olen miettinyt pienikokoisen koiran hankintaa. Olen rajannut mahdolliset rodut omien mieltymyseni perusteella seuraaviin: amerikankääpiö-, englanninkääpiö-, australian-, brasilian-, norfolkin-, norwichin- tai länsiylämaanterrieri, klein- tai mittelspitz, pomeranian, scipperke, volpino italiano tai kääpiöpinseri. Nyt sitten kysyisinkin, mikä roduista kokemuksenne mukaan pärjää vähimmällä lenkittämisellä JOS se saa paljon muuta virikettä, kuten tottelevaisuusharjoituksia. En halua tulevaisuudessa joutua luopumaan koirasta jos terveydentilani ratkaisevasti huononee, mutta koska tällä hetkellä tulevaisuus koiran keskimääräisen eliniän ajalta näyttää valoisalta haluaisin ottaa koiran kaveriksi, joka aktivoisi minut ulkoilemaan, ja ylläpitämään terveyttäni. Jos kuitenkin tulee aikoja, jolloin en kykene koiran kanssa pitkille lenkeille joka päivä, olisin kyllä valmis harrastamaan koiran kanssa muuta aktiviteettia kodin ympäristössä. Hakusessa siis rotu, joka on innokas oppimaan uutta, mutta viihtyy myös sohvalla mamman kainalossa.
Apua pikkukoiran valintaan
Aulikki
111134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eli länsiylämaanterrieri, klein- tai mittelspitz, pomeranian, noista voisi löytyvä vaatimuksesi täyttävä kaveri. Länsiylämaanterrieri on eniten minulle tuttu agilityharrastuksen parista, ja se vaikuttaa oikein reippaalta ja oppivaiselta koiralta. Terveydellisä(lähinnä allergia omgelmia) niillä on kuitenkin aika paljon.
Kaikki listaamani rodut miellyttävät kyllä minua, mutta sileä- ja karkeakarvaiset kaikkein eniten. Jalostajat ovat vain tainneet olla aina sitä mieltä, että seurakoiraksi tarkoitetulla rodulla tulee olla myös paljon pörröistä turkkia, johon itse en ole niin ihastunut. Eli sileä- ja karkeakarvaisilla roduilla taitaa sitten olla eniten luonnollisia viettejä tallella ja vaativat siksi enemmän liikuntaakin?
Sinulle sopisi mainiosti mäyräkoira joko karkea tai sileäkarvainen. ei tarvitse hirveästi liikuntaa mutta jaksaa liikkua. Sopii pieneenkin asuntoon. Ja Mäyriksillä on aivan mahtava luonne ! Suosittelen.
Mäyräkoirassa on se ongelma, samoin kuin muissa töpöjalkaisissa roduissa, että pelkään etteivät ne ole tarpeeksi ketteriä. Koiran pitäisi ehdottomasti pystyä hyppäämään vaivatta esimerkiksi autoon, minkä kuvittelisin tuottavan matalanmallisille koirille vaikeuksia, ainakin vanhemmiten, kun en itse enää välttämättä ole koirannostelukunnossa.
Muuten ovat kyllä oikein viehättäviä ja vekkulinnäköisiä koiruuksia.
Itselläni on kaksi pommia, ja ne eivät tarvitse mitään monen tunnin lenkityksiä. Monesti päättävät jossain kohtaa lenkkiä kääntyä ympäri ja katsovat sitten kysyvän näköisenä ikään kuin että voitaisiinko nyt lähteä takaisin kotiin. Tällaista tapahtuu etenkin, jos tuulee paljon tai sataa. Molemmat tykkäävät riehua ja juoksennella pihalla sydämensä kyllyydestä, mutta sylissä ja lattialla lelujen kanssa viihtyvät myös hyvin. Aktiivisuutta riittää mutta kaipaavat välillä myös täyttä rauhaa. Toinen pommini on lapsi- ja ylipäänsä ihmisrakas. Toinen pommini sitä vastoin viihtyy vieraiden ihmisten läsnä ollessa lähes pelkästään omissa oloissaan.
Kun minulla ei ihan noin pienistä koirista ole paljon kokemusta, kiinnostaisi tietää pääseekö tuommoinen pomeranian hyppämään omin avuin esimerkiksi autoon? Siitä huolimatta, että haluan pienikokoisen koiran, sen tulisi silti olla "omatoiminen" niin, ettei sitä tarvitsisi kanniskella ja nostella joka paikkaan. Tuttavallani on nimitäin chihuahua, joka on aivan mahdoton tässä asiassa, ei suostu menemään minnekään omin neuvoin.
Älä edes harkitse pommia tai chihuahuaa....
Kääpiöpinseri olisi ulle aika hyvä. se menee pitkiä lenkejä.ja se on myös sellainen rotu että kyllä sylissä löhöileminen on kivaa !!
musta ois Kääpiöpinseri mutta ota se mikä itse parhaaksi näät.
Kyllä kääpiöpinseri viehättää minua ominaisuuksiensa ja ulkonäkönsä puolesta. Huolena on vaan, että pystyn antamaan tarpeeksi liikuntaa. Jos joku kääpiöpinserin omistaja voisi kertoa, millä määrällä kävelytystä oman koiransa pitää tyytyväisenä.
Olen myös kuullut että ovat aika kovapäisiä, pitääköhän paikkansa vai onko enemmän yksilöstä kiinni? Aikomuksena kyllä ehdottomasti mennä pentukouluun ja siitä jatkaa tottelevaisuuskursseja, jos ei ihan kilpailumielessä niin ainakin aktivointiharjoituksina ja omaa arkea helpottamaan.
Eli kyllä muutakin aktiviteettia koiralle olisi tarjolla kuin vain lenkkeilyä (myös asiantuntijakoulutusta)... Ulkomaisilla (etenkin Amerikkalaisilla) koirasivustoilla monien rotujen likunnantarvetta kuvataan paljon vähäisemmäksi kuin suomalaisissa lähteissä, ja täällä palstalla lukiessa saa sen käsityksen, ettei voi olla kunnollinen ja rakastava koiranomistaja, jollei käy kolmea-neljää kertaa päivässä hikilenkillä...
Hautaanko siis koirahaaveeni, vai löytyisikö minullekin rotu, oppivainen ja reipas, mutta vähäisemmällä kävelytyksellä pärjäävä?
no kääpiöpinseri on rotu jolle riittää 1-3 km yksi lenkki (mutta aamu voi olla lyhkäsempi ja illalla ei välttämättä niin pitkä).
Se on luonteesta kiinni jos opetat sen kovapäiseksi niin sellainen se sitten on. mutta jos opetat hänelle kuka määrää ne ovat kilttejä ja tottelevat hyvin.
Hyvä ajatus lähteä pentukouluun siitä on apua kylla jossain tilanteessa.
kääpiöpnserit ovat viisaita koiria eli se on hyvä jossa sillä on muutakin kuin lenkit.
Sinusta tuleei ihan varmasti hyvä koiranomistaja ihan mistä rodusta sitten olisikin kyse!
jatka vain koira haaveita!
kääpiöpinseri:
tottelevainen jos opettaa sellaiseksi
riittää vähän lyhyemmätkin lenkit
rakastaa ihmisiä ja hellimistä
reipas
huomattavasti rauhallisempi kuin pomeranian.Itselläni on 10 v kleini ja 1v5kk vanha pomeranian.Pommi tarvii virikkeitä>me käydään pupun jäjlillä maastossa.Ottaen huomioon tuon sun "terveydentilan ja sen mahdollisen huononemisen,herää kysymys,oletko "terve"ihminen?Ja muuten....koira ei aktivoi sinua,sinä(tai ainakin pitäisi)aktivoit koiraa!)Mietippä vielä sitä koiran hankintaa...!