muistan kun kerran pienenä ajattelin, että menempäs nyt tuosta seinästä läpi. Ajattelin että jos uskon oikein, pääsen seinästä läpi. Olin jostakin tv ohjelmasta kuullut, että kun uskoo oikein kovasti, voi kävellä seinän läpi. Sitten kokeilin.
Hämmästyksekseni yht äkkiä huomasinkin olevani seinän toisella puolella, viereisessä huoneessa!
Hämmästyksekseni yht äkkiä huomasinkin olevani seinän toisella puolella, viereisessä huoneessa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
oikein kovasti että kuollut rakkaimpani on elossa ja tulee luokseni, niin tuo toive toteutuu?
seinän läpi on helppoa tuohon verrattuna ja harvoilta seinän läpikään onnistuu.
on tahdottu sanoa, että jos tarpeeksi toivoo ja uskoo niin rakkaan hahmo kyllä ilmestyy mutta tarkalleen ottaen se ei ole se rakas, vaan on oman tajuntasi ja tahtomaailmasi liikkeestä syntynyt energiatiivistymä joka ilmenee tuon muotoisena jopa niin, että saattaa (suhteessa sinuun ja/tai suhteessa eläviin ihmisiin yleensä) toimia ikäänkuin olisi persoonallinen olento vaikka siis onkin "vain" hahmottunutta energiaa.
Tuossa seinän läpi kävely -jutussa sitten olisi kyse liikkeelle lähteneestä mielen energiasta, joka läpäisee seinän. Sinä et mene seinän läpi, vaan toiveistasi muodostunut idea, se mitä toivot olevasi ja tekeväsi ja mikä ideana edustaa sinua, menee seinän läpi; aktiivinen toiveesi ja uskosi on silta sinun ja sinusta liikkeelle lähteneen energian välillä niin että ajatuksesi kulkee energiahahmottuman, sinua edustavan idean mukana ja kokemus välittyy tajuntaasi niin, että sinusta tuntuu kuin itse kulkisit seinän läpi vaikka se onkin vain energiaasi.
Huokaus sentään...
Hyvää yötä.
riippuu seinästä. gyproc-seinän läpi kävelee helposti, mutta kiviseinän läpi pitää juosta
Päin seiniä, seiniä päin?
Vinski :)
Mulle kävi vähän samantyyppinen juttu pienenä kun olin kaverini kanssa leikkimässä kotileikkiä.
Keiteltiin siinä olevinamme jotain soppaa lelukattilassa maton päällä ja minä varoitin kaveriani koskemasta siihen kuumaan kattilaan ettei sormet pala.
Sitten koitin oliko kattila kuuma. Olihan se niin kuuma, että rakkula tuli sormeen!
Äiti ihmetteli mitä parun ja mistä rakkula oli tullut.
Ei uskonut, että poltin sormeni matolla olevaan leikkisoppakattilaan.
Myöhemmin tarinaa kerrottuani, ovat kuulijat kuitanneet tapahtuneen lapsen vilkkaan mielikuvituksen tuotteeksi.
Lapsilla tahtoo mennä tosi ja kuvitelma sekaisin eikä myöhemmin ole tarkkaa mielikuvaa kuinka siinä lopulta kävi oikeasti.
En ole kyennyt mitenkään myöhemmin selittämään miten se rakkula sormeeni tuli...
Elävä todiste ajatuksen voimallisuudesta! :) Itsekin pienenä kun leikin, vaikkapa kuvittelin olevani vuorikiipeilemässä, leikki muuttui minulle niin todeksi että todellakin olin vuorikiipeilemässä. Sinä siis todennäköisesti uskoit niin lujasti - tai ystäväsi - että kattila ON kuuma. Ja siksi, lapsenuskon ollessa paljon vahvempaa yleensä kuin aikuisilla, sinä myös koit sen seuraukset. Olithan tietoinen, että kuuma polttaa. Mielenkiintoista kuitenkin tosiaan.
tapahtunut niin, että ennen kun käsittelin rautaista tankoa, jonka päässä on litteä laatta, sellaine kapine, jolla vedetään hiilet leivin-uunista pois, niin käsineet paloivat vähitellen puhki. Mutta nyt sitten en tarvitse samaa hommaa tehdessäni käsineitä enää laisinkaan. Silloin kun pelkäsin, ne käsineet paloivat. Nyt kun en enää pelkää tulta samalla tavalla, voin tehdä saman ilman käsineitä ja ilman että käteni palavat.
Sanoisin sinun tapauksessasi, että itsesuggestio vaikutti siihen, että käteesi tuli rakkula. Ehkä sama on tapahtunut minulle, että olen vähitellen tottunut.
Kyse oli joko mielikuvituksesta tai ruumiista irtautumisesta, joka on ihan yleistä myöskin.
Exterioituminen on kysymyksessä.
Siis sanakirjasta se, hyvät lukijat.
Olla kehon ulkopuolella,
mahdollista on olla kehon ulkopuolella
mielikuvituksessa, mieleenpalauttaen,
palaten ja oikeasti.
Monet oikein hartaasti.