Onko muilla sama ristiriita?

Joko sekoitat perusarvot niin että niistä tulee harmaa ja mielikuvitukseton kenttä, ryhdyt pohjoismaalaiseksi hurskastevaksi suvaitsevaiseksi, aivan niin kuin Jörn Donner tätä yleistä ilmapiiriä Suomessa kuvailee tai sekoitat radikaalit ja konservatiiviset arvot keskenään niin kuin minä niin että musta ja valkoinen muodostavat sellaisen shakkilaudan.

Minä olen sellainen. Minua on kuvattu joskus anarkofasistiksi. Minä olen joissain asioissa ultrakonservatiivi, toisaalta olen ultraliberaali. Ymmärrän kaikenlaisia äärimmäisiä mielipiteitä, mutta en ymmärrä oikein keskitien kulkijoita. Kaltaisiani on paljon Yhdysvalloissa, mutta ei oikein Suomessa.

Konservatiivisuutta on se, että suhtautuu johonkin kyseenalaistamattomana perustotuutena. Liberaaliutta on se, että tämä kyseenalaistamaton perustotuus on ihmisoikeudet ja Yhdysvaltain perustuslaki, joka takaa oikeuden onnen tavoitteluun ja ilmaisunvapauteen. Keskeisin tapa ilmaista kautta vuosisatoja on ollut rakkauden ilmaus. Joka vastustaa rakkauden ilmaisemista, vastustaa Yhdysvaltain perustuslakia niin kuin joku hippikommari.

kun olet erilainen kuin naapurin ydinperhe, et saa samanlaista arvostusta parisuhteellesi vaikka se olisi kuinka hyvä tahansa. Mutta älä lannistu tai masennu, maailma on mitä on, sen jaksaa parhaiten oman rakkaan kanssa.
Yhdessä te jaksatte ja ihan varmasti saatte sen perheenkin. Ongelmia tulee ihan varmasti eteen, mutta ei kenekään elämä mene kuin ruusuilla.
Tärkeintä on usko omaan itseensä ja rakkaus. Kaikki muu on toisarvoista ja niistä selvitään noiden avulla.
Sulla on jotain arvokasta, harvinaista. Rakkautta ei kannata vaihtaa.

Minustakin tuntuu välillä, että en jaksa tätä ristiriitaa oman elämän ja yhteiskunnan välillä. Toisaalta pitäisi ajatella, että meillä on oikeus elää tässä yhteiskunnassa sellaisina kuin me olemme. Voimmehan omalla toiminnallamme pyrkiä muuttamaan tätä yhteiskuntaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että koskaan ei voi miellyttää kaikkia ihmisiä. On vain keskityttävä omaan elämään. Tulee myös mieleen se, että Suomessa hlbt-väellä on kuitenkin kohtuulliset oltavat moniin maihin verrattuna. Toki muutostyötä tarvitaan vielä huimasti.

Itse olen huomannut sen, että pienemmässä kaupungissa asuminen on minulle aika raskasta henkisesti. Siksi olenkin päättänyt suunnata tieni jatkossa todennäköisimmin pääkaupunkiseudulle. Oletteko te verkostoituneet muiden naisparien kanssa? Toisten kanssa voi yhdessä pohtia omaan identiteettiin ja elämään liittyviä kysymyksiä. Huomaa sen, että ihmiset pohtivat usein mielessään samanlaisia asioita. Tietänet varmasti, että Helsingin seudun Setalla on myös hengellistä toimintaa (Malkus). Tarkempia tietoja löydät osoitteesta http://www.heseta.fi/malkus/

Sinä arvostat sitä, että sinua arvostetaan. Kuuluu normaaliin ihmisyyteen, kyllä. Mutta mietipä, onko mitään järkeä siinä, että haluat arvostettavan jotain, joka tekisi sinut ehdottoman onnettomaksi?

Eroaisit rakkaastasi, jotta se yhteiskunnan osa joka ei hyväksy rakkauttanne ajattelisi sinusta suopeammin - vaikka särkisit omasi ja kai toisenkin sydämen. Olisit valmis elämään yksin, ilman rakkaussuhdetta ja lasta - vaikka tunnut kaipaavan molempia - sillä "muut" ymmärtäisivät sen paremmin kuin nykyisen suhteesi... Mitä sinä tämän yhteiskunnan ajattelutavassa oikein arvostatkaan???

Ajattelisitkohan yhtä sokeasti jossain toisessa järjestelmässä, jossa olisit kenties pakotettu naimisiin, kykenemätön käymään töissä jos miehesi (toki) ei päästäisi, kykenemätön päättämään kuinka monta lasta haluat tms.? Miksi meidän järjestelmämme tuntuu niin oikealta ja normaalilta, vaikkei kaikilta osin sitä ole, jos kerran sinunlaisesi ihmiset joutuvat miettimään onnellisuutensa toteutumisen mahdollisuuksia vain kieroutuneen asenneilmapiirin tähden -

Eräs kokemus: juuri lasten ja heidän kavereidensa kautta voi onnistua murtamaan monien aikuisten ennakkoluuloja erinäisistä asioista!

Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Teillä on vain tämä elämä.

pitää oppia elämään. Ensiksi kannattaa tehdä itselleen selväksi, ettei kaikkia voi miellyttää. Perusarvot ja lesbous eivät sinällään ole missään ristiriidassa keskenään.

Pikkukaupungeissa ja maaseudulla tilanne voi olla toinen, mutta ainakin Helsingissä voi naispari lapsineen elää ihan hyvillä mielin yhdessä...ihan niin tavallista elämää kuin haluavat.