Olen työni takia seurannut pienten lasten elämää. Minua on erityisesti mietityttänyt sellaisten lasten asema, joilla on pikkuveli- tai sisko. Kun perheeseen syntyy uusi vauva, niin joskus vanhempi lapsi tuodaan silti kokopäivähoitoon. Tällaiset lapset melkein poikkeuksetta reagoivat tilanteeseen negatiivisesti. Ei siihen, että perheessä on uusi vauva, vaan siihen, että äiti viettää vauvan kanssa koko päivän kahdestaan ja tuo toisen lapsen koko päiväksi päiväkotiin. Se antaa vanhemmalle lapselle viestin, ettei häntä oteta porukoihin vaan äiti on mieluummin pikkuvauvan kanssa. Lapset reagoivat tietenkin eri tavoin. Toiset tulevat hiljaiseksi ja odottavat, että päivä menisi nopeaan, odottavat vain, että äiti tulisi pian. Toiset eivät syö juuri mitään koko päivän aikana ja toiset hakevat huomiota riehumalla päiväkodissa. Miksi ihmeessä lapsi pitää tuoda koko päiväksi päiväkotiin. He eivät oikeasti saa siellä mitään lisäarvoa päiväänsä, koska tilanne on lapsen kannalta ristiriitainen. On muitakin vaihtoehtoja vanhemmalle lapselle. Hänet voi viedä puistotädille, seurakunnan kerhoon, käydä lasten kanssa perhekahviloissa yms. Näissä paikoissa lapsi saa kontaktia muihin lapsiin ja hän ei tunne itseään hylätyksi.
On myös huomattava, että lapsi saattaa kertoa, että ihan kivaa siellä päiväkodissa on, jos häneltä sitä kysytään. Oikeasti hän haluaa miellyttää vanhempia, että hän kelpaa heille.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
On myös huomattava, että lapsi saattaa kertoa, että ihan kivaa siellä päiväkodissa on, jos häneltä sitä kysytään. Oikeasti hän haluaa miellyttää vanhempia, että hän kelpaa heille.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Osasit kyllä hyvin kirjoittaa asiasta lapsen näkökulmasta.
Useinmiten täälläkin käydään kuumia keskusteluja äidin tarpeista jne vastaavissa tilanteissa, mutta sinä osasit tuoda asiallisesti esiin faktat hoitoon vietävän lapsen kannalta, touvottavasti asianosaiset vanhemmat ymmärtäisivät miettiä noita seikkoja omine tarpeidensa rinnalla.
Olen tuollainen äiti syksyllä. Vanhemmat lapset 4,5 v ja 3,5v palaavat syksyllä tarhaan 10p/kk ja minä olen kaksin kotona vauvan kanssa.
Meillä mies tekee vuorotöitä, joten nukkua hänenkin pitää. Samoin minulla on omat terveys ongelmat, joten en ota riskiä loppuun palamisesta ja itse tuhoisista teoista. Meidän perheen kohdalla on parempi ratkaisu, että lapset jatkavat osittain hoidossa.
Ja kyllä monella jotka samaan ratkaisuun päätyvät on varmasti aika samanlainen tilanne, että oman jaksamisen rajoille mennään.
luulisi että nyt jo alkaisi hälytys kellot soimaan,ettei enempää lapsia jos teveyden tila on tuollainen...
myös lapsen jaksaminen. Teillä on kuitenkin vain 10 päivää/kk muut lapset hoidossa. Ja lapset ovat jo yli 3v. Heillä on tietysti hyvä olla kontakteja muihin lapsiin.
On kuitenkin paljon noin 2v lapsia, jotka ovat kokopäivähoidossa ja joka päivä. Saattaa olla, ettei lapsella ole juuri lainkaan lomaa. Kesälläkin hoidossa. Kyllä se on rankkaa lapselle, kuka kysyy lapsen jaksamista. Vanhempana me otamme vastuun lapsistamme, meidän vain pitää ymmärtää, että elämä lapsen kanssa on antoisaa ja rikasta. Sitä aikaa ei sitten enää saa takaisin, kun lapset ovat kasvaneet. Omaan lapseen kannattaa tutustua, välillä saa olla tylsääkin. Ei se haittaa.
Aikuiset ovat aikuisia ja he ovat lasten turva.
Miksi tehdään lapsia jos tiedetään jo etukäteen ettei niitä jaksa hoitaa ilman yhteiskunnan tukea. Järkyttävää! Mitä jos päättäjät päättääkin että kotonaolevien vanhempien lapsille ei enään myönnetä hoitopaikkaa kunnallisesta päivähoidosta! mitäs sitten tapahtuu vanhempien jaksamiselle ja lapsille. Olen itsekkin hoitoalalla ja olen niin pettynyt vanhempiin jotka kehtaa tuoda lapsensa jokapäivä hoitoon ja viettää vauvan kanssa laatuaikaa kotona. En voi hyväksyä tätä meininkiä.
laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Piste.
myös omien vanhempien hellässä ja rakastavassa hoidossa. Pienimmät lapset eivät osaa ilmaista toiveitaan, kuin reagoimalla olemassa olevaan tilanteeseen. Lapsen on vaikea ymmärtää miksi äiti on vauvan kanssa ja hän itse joutuu hoitoon. Tällä menolla päiväkodit ovat tupaten täynnä ja LAADUKKAASTA varhaiskasvatuksesta ei todellakaan voi puhua. Kannattaisi miettiä asioita monesta näkökulmasta ja lapsen parhaaksi. Yhtä oikeaa ratkaisua ei tietysti ole, mutta lapsi on pidettävä etusijalla.
Siis kotona kasvatetut lapset eivät saa laadukasta varhaiskasvatusta. Sekä maalla asuvat lapset jotka ovat paljon vain vanhempiensa hellässä huomassa jäävät paljosta paitsi, niinkö. Ei todellakaan pidä paikkaansa. Vanhemmat jotka vievät äitiyslomalla lapsensa hoitoon ovat välinpitämättömiä ja ajattelevat vain omaa jaksamistaan, eivät lapsen. Pystyttekö vastaan käsi sydämmellä kuinka moni vanhempi kysyy lapseltaan aamulla että haluaisitko lähteä tänään päiväkotiin vai jäädä äitin ja vauvan kanssa kotiin. Kuinka moni vanhempi on aamulla tuonut lapsensa kiukuttelun ja tappelun kanssa päiväkotiin ennen kahdeksaa aamupuurolle ettei tarvitse sitäkään tehdä lapselleen kun päiväkodissa kaikki on valmista.
Toivo ennemminkin tälle äidille terveyttä ja niin paljon lapsia kun hän haluaa.
Terveys on koko ajan murroksessa oleva asia. Tottakai jokainen toivoisi olevansa terve, ja tulevansa tulevaisuudessa terveeksi. Kuka pöljä sitä tulevaisuudessa itsensä hautaan visioi`?
"äidillä itsekkin" tais jäädä aivot narikkaan!
Olet ammattitaidottomalla asenteella hoitoalalla.
Kyselet typeriä. Että: miksi tehdä lapsia kun ei niitä itse jaksa hoitaa ilman yhteiskunnan tukea?
Siksipä siksi ettei tässä maailmassa ainutkaan ihminen tule toimeen ilman sitä yhteiskunnan tukea, miksi äidit olisivat poikkeus.
Sinä itsekin olet sitä tukea saanut, olet vain sen itsekkäänä ihmisenä tyystin unohtanut.
Syvintä ihmisyyttä osoittaa toisistaan huolehtiminen, ja se asenne tulisi hoitoalan ihmisten sisäistää ja kiireellä. Ikävää, että työsi on sinulle pelkkä leipäpuu. Vielä ikävämpää se tietty on asiakkaittesi kannalta, koskapa en voi uskoa etteikö se näkyisi amaattitaidossasi.
Lapsen kaikki kaverit ovat siellä tarhassa. Siellä on kiva olla, tarhajutuista puhutaan koko viikonloppu. Julma olisin jos lapsen toimettomana kotona pitäisin imetystä katselemassa päivä toisensa perään.
Niin tota ei sulle tullut mieleen että on vahinko? Tämä lapsi jota nyt odotan on "vahinko" vauva. Tietysti on väärin sanoa noin, sillä tiedän ehkäisystä ja nämä höpötykset. Juu juu juu.... Abortti ei ole koskaan vaihtoehto minulle!
Tämä lapsi on viimeinen joka meille tulee ja kuitenkin ihan tervetullut ja rakastettu. Ajan kohta vaan vähän väärä. toiveena oli kolmas lapsi mutta vasta sen jälkeen kun minä olen kunnossa. Mutta aina ei voi voittaa.
Elän siis nyt niillä voimin mitä on ja yritän yhteiskunnan tuella selvitä ja jaksaa kohti parempaa tulevaisuutta. Ei ole kivaa kun toisen lapsen synnytys vei terveyden, koska lääkäriä ei kiinnostanut hoitaa kunnolla ja koska en itse jaksanut taistella tarpeeksi terveyden puolesta ja luotin liikaa alan ammattilaisiin.
Joten toivon että mietitte niin äitien taustoja jotka niitä lapsia sinne hoitoon tuovat. Oletteko ihan varmoja että heillä on ajatuksena VAIN laatua aika vauvan kanssa vai voiko kyse olla muustakin...???
Lueppa vastaukseni tuolta ylempää. Kirjoitin pitkän tarinan omalta kohdaltani ja minullehan kommentoitkin.
JOS päättäjät päättäisivät ettei myönnetä hoitopaikkaa, niin todennäköisesti saisin hoidon kotiapuna/lastensuojelun kautta.
Nyt sentään maksan hoidosta.
JA sinulle kerron vielä että meillä saattaa käydä niin että MIES pitää minun äitiyslomani, jos olen itse sairaslomalla. Voi että ajattele että äitikin voi olla sairas! Kyse ei ole laatuajasta vauvan kanssa vaan kyse on siitä että jos olen lähes liikuntakyvytön niin on kuule aika vaikea hoitaa 3 lasta. Vauva onnistuu, mutta ikiliikkujat eivät.
Toivoisin sinun hoitoalan ihmisen ratkaisevan tämän ongelman puolestani. Miten siis hoidan lapseni ilman yhteiskunnan tukea?
niistä terveistä äideistä, jotka tuovat lapsensa hoitoon. Heitäkin on todella paljon. Sinä et kuulu tämän keskustelun piiriin siinä mielessä, että et ole terve, toki mielipiteensä saa jokainen lausua, mutta älä nyt ota itseesi, sillä kysymys ei ole sinun tapauksestasi.
Juu niin aloittaja sen tarkoitti, mutta tuo vastaus oli tarkoitettu ihan suoraan minulle.
Mistä sinä tiedät kuka äiti on terve? Ei minulla ole merkkiä otsassa, että olen sairas päästäni. Kävely nyt on hankalaa, mutta jokainen laittaa sen raskauden piikkiin tällä hetkellä.
Tarkoitin että KUKAAN ei voi ulkokuoresta päätellä kuka tuo lastaan terveenä töihin ja kuka ei.
takia vanhemmat sisarukset ovat päivähoidossa kun heillä on OIKEUS laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Tässäkohtaa vanhemmilla on OIKEUS käyttää omia aivojaan ja tarjota lapsilleen tasavertaista ja oikeudenmukaista äidinmallia.
oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, mutta ensisijaisesti se on OMIEN VANHEMPIEN TEHTÄVÄ, EI PÄIVÄHOIDON! piste.
Tottakait jokainen selittelee asiat parhain päin ...
harva myöntää että joo ,olen laiska ja huono äiti jne .
vaihtanut ja samasta syystä . Kutsumuksenaan lastenhoitoa pitäneet eivät kärsi katsoa kun tässä ei todellakaan toteudu lapsen paras kun ollaan menty tähän subjektiiviseen oikeuteen . Lapset kärsivät aikuisten itsekkyydestä ja rahan perässä juoksemisesta .Päiväkoteihin ei enää löydy henkilökuntaa .Pian niihinkin lennätetään Filippiiniltä hoitajia joille lastenhoito on toisaankin vain leipäpuu !
että Sinulla itselläsi on jokin hyljätyksi tulemisen pelko, jota väenvängällä yrität siirtää muihin ihmisiin.
Pidän teoriaasi täytenä puppuna. Isomman sisaruksen on todellakin paljon parempi ikäisessään seurassa leikkimässä kuin vain katsella vierestä imetystä. Nuo mielesi kehittämät haikailut ovat iman itsetuntosi reikiä.
minut on kasvatettu kotona ja kävin leikkimässä naapurin lasten kanssa kun hekin oli kotona silloin ei saanut viedä lapsia päiväkotiin kun vain työssäkäyvät vanhemmat ja silloin valvottiin vanhempien työaikoja sillä heillä ei ollut lupaa käydä edes kaupassa työmatkalla vaan heidän piti hakea lapset hoidosta suoraan töistä päästyään. Mitä omiin lapsiin tulee olen kasvattant heidätkin kotona esikouluikään saakka. Nyt aikuisia tasapainoisia ja hyvin koulutettuja.
päiväkodin henkilökunnalta, lastentarhaopettajilta, hoitajilta. Turha tässä on mennä henkilökohtaisuuksiin. Lapsen asialla tässä ollaan. Niin kuin kerroin, vanhempi lapsi voi olla kerhoissa yms. joissa hänellä on ikäistään seuraa. Kerhotoiminta ei ole hoidossa olemista, sen lapsi erottaa. Olen ollut läheltä seuraamassa, miten pikkuiset 2-3 vuotiaat tuodaan hoitoon ja äiti viettää päivät vauvan kanssa. Nämä lapset jollain tasolla ihmettelevät, miksi heidän pitää olla hoidossa, kun äiti on vauvan kanssa. Tähän lapset reagoivat monin tavoin. Se on aivan eri juttu, jos äiti on töissä. Sen lapsi hyväksyy, kun äiti kerran on töissä, niin hän ei voi olla kotona. Ymmärrän, että tämä herättää monenlaisia tunteita, mutta antaa tulla vaan. Puolesta ja vastaan. Vielä jotenkin voisi ymmärtää, jos yli kolmevuotias tuotaisiin puolipäivähoitoon, mutta on sellaisiakin tapauksia, että heti aamusta hoitoon ja melkein viiteen illalla. Se on jo ehdottomasti liikaa pikkuiselle lapselle, varsinkin jos äiti on kotona terveenä ja hyvinvoivana. Hoidossa oloajan voisi rinnastaa aikuisen työaikaan. Ja monella lapsella hoitoaika on pitempi, kuin aikuisilla työaika.
miksi hän on hoidossa. Jos lapsi on hoidossa siksi, että vanhemmat ovat työssä, niin se kerrotaan lapselle. Jos on sairautta kotona, niin se kerrotaan lapselle parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsi on yllättävän ymmärtäväinen jo pienenä. Niin, miten kerrotaan lapselle, että äiti haluaa viettää "laatuaikaa" vauvan kanssa ja siksi toinen viedään hoitoon. En minä tiedä, eikä minun ehkä tarvitsekaan tietää, en joudu sitä lapselleni kertomaan, koska molemmat ovat kotona äitiysloman ajan. Ja kun menen töihin, menevät molemmat yhtä aikaa hoitoon. Meille se on mahdollista, kaikille ei syystä tai toisesta.
Senhän sanoo järki tai jos ei järki niin tunteet omaa lastakohtaan ettei lasta viedä päiväkotiin jos itse ollaan äitiyslomalla, jollei ole jotain todella painavaa syytä. Laki sen pitäisi kieltää kun vanhemmat vetoaa kuitenkin oikeuksiin. Tai vaikka 15€ päivämaksu jos ei ole lääkäriltä lausuntoa jostain terveydellisistä syistä.
Itse olen sitä mieltä,että jos ei ole lääkäriltä lausuntoa siitä että äiti on esim:masentunut,niin isompia lapsia EI saisi tuoda päiväkotiin.Itse olin päiväkodissa töissä,ja näin siellä jonkin verran lapsia joilla äiti oli kotona.Kyllä pisteli joskus vihaksi,kun tiesi että päivähoitoa jonotti monta kymmentä lasta joilla oli hoidon tarve todellinen..sitten toiset toi lapsensa virikkeitä hakemaan,virikkeitä jossa lapsiryhmä oli iso,meteliä,parhaimmissa tapauksissa lapsi istui päivän sohvalla.Miltä tuntuisi jonottaa hoitopaikkaa monta vuotta tiettyyn taloon joka olisi siinä kotisi lähellä,(lapsella olisi siis hoitopaikka jossai kaukana) samaan aikaan naapuri kuljettaisi omaansa hoitoon ja itse menisi kotia hoitamaan pienempää..miettikääpä omalle kohdalle.
siinä virheen, että on sallittua terveen äidin tuoda isompi lapsi hoitoon äidin äitiysloman ajaksi. Resursseja kun tähän ei ole, ja siksi päiväkodin työ on mennyt suurelta osin perushoitamiseksi. Virikkeistä on turha puhua, niitä päiväkodit eivät pysy antamaan. Tilanteesta kärsivät kaikki lapset ja päiväkodin henkilökunta tekee työtään jaksamisen rajoilla.
on hoitaa lapsia, vanhempien vai yhteiskunnan? Vaiko kummankin, voiko tässä olla tasa-arvoa?
niin lapselle paras on saada olla omassa kodissa ! Kun kyseessä on ns. normaali perhe .
työntekijöiden pitäsi kunnioittaa vanhempien päätöstä tuoda lapsi hoitoon, vaikka itse olisikin kotona. Mutta kieltämättä välillä suututtaa, kun tälläinen vanhempi pitää lasta pitkää päivää hoidossa. Meillä esim. vappuna-aattona oli hoidossa lapsi, jonka äiti on vauvan kanssa kotona. Yleensä lasta hakee äiti klo 15.30-16. Mutta juuri tuona päivänä tulevat äiti ja isä yhdessä hakemaan 16.45, kun ensin oli käyty kaupassa. Muuten lapsia haettiin kyseisenä päivänä aikaisin, niin tuntui tosi hölmöltä hoitaa lasta, joka olisi voinut olla kotonakin. Yleisesti ottaen on ihan sama ketä siellä hoitaa, työssäkäyvien lapsia vai kotiäitien lapsia. Henkilökunnalle voi olla jopa helpompaa, jos ei tule uutta lasta kesken kauden tilalle, vaan lapsi jatkaa hoidossa, vaikka äiti jääkin äitiyslomalle.
mikä on henkilökunnalle helpompaa " kirjoitit:Henkilökunnalle voi olla jopa helpompaa, jos ei tule uutta lasta kesken kauden tilalle, vaan lapsi jatkaa hoidossa, vaikka äiti jääkin äitiyslomalle." Asiaa pohditaan lapsen näkökulmasta ja mikä on lapselle parasta. Aikuisten pitää ottaa vastuu, aikuisuuteen kuuluu asettaa omat tarpeet taka-alalle.
meidän ammatti-ihmisten asia kritisoida vanhempien ratkaisuja, vaikka niitä ei aina ymmärtäisikään. Perhe tekee aina viime kädessä omat ratkaisunsa, vaikka se ei aina olisikaan lapsen parhaaksi. Meidän vaan tulee hyväksyä asia. Tottakai vanhemmille tulee puhua asiasta, mutta jos he päättävät lapsensa siitä huolimatta tuoda hoitoon, sille emme mitään mahda. Ja vaikka kuinka kritisoisit sitä, niin on se ryhmälle aina parempi, jos ei tule muutoksia. Joten olkoon lapsi hoidossa, jos vanhemmat sitä haluavat, itse en näin tekisi, mutta mikä minä olen toisten ratkaisuja kritisoimaan. Ja täällä tästä on helppo vauhkota, mutta kuka sen tekee oikeasti vanhemmille. Ei ainakaan tällä tavalla.
Miksi niitä lapsia tehdään kun ei jakseta, masentaa, ja voi, voi, vali, vali...
Olen kasvattanut omasni kotona ja siinä samassa muidenkin lapsia. Omani ovat aina olleet tasapainoisia lapsia ja nyt tasapainoisia nuoria. En koskaan olisi pystynyt viemään lapsiani hoitoon ja jäämään itsekkäästi hoitamaan itseäni tai pientä sisarusta kotiin.
Voi kun vanhemmat eivät tajua, että lapsi on vain kerran pieni. Toiset vanhemmat tekisivat mitä vain jos voisivat pitää pienokaisensa kotona, kaikille se vaan ei ole mahdollista.
kun olet pystynyt hoitamaan lapsesi itse.
Kaikille se ei tosiaankaan ole mahdollista niin kuin itsekin totesit.
Synnytyksen jälkeistä masennusta tai mitään muutakaan sairautta ei voi tietää etukäteen. Elämä voi tuoda eteen muitakin ongelmia, jotka vaikuttavat kykyyn selviytyä lasten kanssa.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä niin kuin sinä teit. Se ei tee heistä sinua huonompia ihmisinä.
Onhan niitäkin vanhempia, jotka ovat täysin piittaamattomia lastensa suhteen ja kokevat heidät vain taakkana, mutta kaikkia ei kannata yrittää sulloa siihen muottiin.
lapsiani päiväkodissa nyt kun olen äitiyslomalla. Aikaisemmin olen kuitenkin pitänyt, koska olen ollut yrittäjä ja olen vauvan kanssa tehnyt töitä kotona koko ajan (eli en varsinaisesti ole edes ollut äitiyslomalla). Vauvan kanssa kun se onnistui, kun vauva nukkui suurimman osan ajasta ja sen lopun ajan oli tissillä, joten pystyin varsin hyvin samalla koneella töitäni tekemään.
Tässä yritän nyt sanoa sitä, että kukaan ulkopuolinen ei välttämättä tiedä, miksi se äiti tuo ne lapsensa hoitoon. Kenties siihen on jokin ihan oikea (ja hyvä) syy. Se, mitä hän kotona sen vauvan kanssa tekee, ei näy päälle päin.
Mutta kuten sanoin, nyt olen ihan oikealla äitiyslomalla ja vaikka edelleen jonkin verran teen töitä kotona (pakko, että firma ei tuota tappiota), niin kaikki lapseni (paitsi koululaiset) ovat kotona päivisin. Ei tulisi mieleenikään viedä heitä hoitoon, kun kerran ei ole pakko, sillä totta kai haluan viettää heidän kanssaan aikaa niin paljon kuin mahdollista.
Onhan se varmaan joskus isommalle lapselle tylsää jos joutuu vieressä pelkkää imetystä katselemaan mutta kuinka moni imettää kellon ympäri taukoamatta. Isommilla paikkakunnilla ainakin on avoimia päiväkoteja, leikkipuistoja ym minne voi mennä leikkimään ja näkemään niitä muita lapsia, eihän lapsi toisten ikäistensä seuraa kahdeksaa tuntia päivässä tarvitse vaan tunti tai pari riittää. Jos kyse on esim kaksi vuotiaasta lapsesta niin muutama tunti viikossa riittää.
Jos perheen isompi lapsi tuodaan hoitoon äidin ollessa kotona niin kyllähän siinä on otollinen kasvu alusta sisaruskateudelle ja lasten välinen suhde ei pääse muodostumaan yhtä nopeasti kun silloin jos isompi lapsi otetaan osalliseksi uuden laspen kanssa touhuamista. Sehän on selvää että jokainen perhe päättää asioistaan itse eikä me ammattilaiset saada tuomita tai ainakaan antaa omien ajatustemme vaikuttaa perheen kanssa tehtävään yhteistyöhön mutta ajatuksilleen ei kukaan voi minkään, ei edes ammattilainen. Eikä tässä keskutelussa lähdetty arvostelemaan tukitoimena toteutettavaan päivähoitoon äidin ollessa työssä.
Nykyään ollaan niin suorituskeskeisiä että monet vanhemmat kuvittelevat lapsen kaipaavan ylettömästi virikkeitä. Kyllä, on totta että lapset kaipaavat virikkeitä mutta sitten voidaankin aloittaa uusi keskustelu siitä että mitä ne virikkeet ovat. Eli ylisuuressa päiväkoti ryhmässä hektisessä päivärytmissä vassapaperihylsystä askarreltu sieni, aamupiiri, ulkoilu ja kova meteli. Kyllä lapsen virikkeeksi riittää ne normaalit päivärutiinit mitä kotonakin voidaan tehdä, ulkoilu läheisellä leikkikentällä tai vaikka metsässä. Kädentaitoja voi opetella esimerkiksi niin että 4v lapsi opettelee itse voitelemaan leipänsä, auttelee pikkuisen kotitöissä ym, siitä lapsi saa myös ihania onnistumisen kokemuksia ja itseluottamusta. Eikä se piirtäminen niin hirveä vaiva kotonakaan ole järjestää.
Itse olen jo muutenkin ihmetellyt tätä nyky yhteiskunnan suuntaa siinä että kasvatustyö on koko ajan siirymässä enemmän ja enemmän kotoa yhteiskunnalle. Monet perheet olettavat että päiväkodissa opetetaan kaikki tarvittavat taidot kuivaksi opettelusta lähtien. Nyt on aika siirtää vastuuta takaisin kotiin!
Nyt tietysti moni äiti ja isä on niskakakarvat pystyssä ja ajattelevat että "meillä ei ainakaan ole noin" voin kuitenkin vakuuttaa että kymmenen vuoden päiväkoti urani aikana olen nähnyt niiiiin paljon erilaisia perheitä ja käynyt niin monta keskustelua vanhempien kanssa että minulla on todellakin kokemusta asiasta. En yleistä että kaikissa perheissä olisi asiat tietyllä tavalla mutta kaikkea olen jotunut näkemään.
miettinyt. Eihän lapsi tarvitse kahdeksaa tuntia toisten lasten seuraa. Pienet hetket ovatkin arvokkaita ja niistä lapsi nauttii. Myös olen miettinyt, että saahan sitä välillä olla tylsääkin. Silloin lapsi alkaa itse miettimään, mitähän sitä tekisi ja siinä mielikuvitus kehittyy. Elämä ei tosiaankaan ole tarkoitettu suorittamiseksi vaan elettäväksi. Jotenkin vain tuntuu rankalta, että lapsi on viisi päivää viikossa aamusta iltaan päiväkodissa. Mutta kun töissä on oltava ja ruokarahat tienattava, niin tämä elämä nykyään menee. Kannattaa kuitenkin panostaa siihen, että päivät päiväkodissa jäävät mahdollisimman lyhyeksi. Voi sitä lapsen riemua, kun hänet tullaan hakemaan joskus aikaisemmin. Se on lahja lapselle, joka antaa hyvän mielen pikkuiselle.