Jyrkin arvio

jos on liian vähän työntekijöitä tai työntekijöitä ei perehdytetä tarpeeksi kuhunkin eriokoisalaan jonne menee töihin. Aina voi kuitenkin sattua inhimillisä erehdyksiä. Hoitajat ja lääkärit ovat myös tavallisia ihmisiä aivan niin kuin potilaatkin!

Masentuneen ystävän tapauksesta sanoisin, että masentunut kokee juuri noin. Harvoin masentunut innolla menee hoitoon ja kokee toivoa että parantuu siellä, koska masennukseen kuuluu täydellinen toivottomuuden kokemus. Jokainen voi itse kokea kuinka vaativaa masentuneen hoitaminen on, kun viettää vakavasti masentuneen kanssa aikaa. Helposti siinä tulee mieleen että kaveri tarvitsee viedä hoitoon. Kuka tulee ajatelleeksi sitä että mielisairaanhoitajatkin ovat VAIN ihmisiä ja mitääön ihmekikkoja eivät hekään voi tehdä/sanoa masentuneelle jotta hän yhtäkkiä muuttaisikin mielensä ja näkisi toivoa asioissa. Jokainen voi itse lukea kirjasta miten auttaa masentunutta ja toteuttaa auttamista. Hoitajakin tekee töitä omana persoonanaan tavallisena kuolevana ihmisenä, joka tuntee omia tunteitaan ja myös voi tuntea avuttomuutta potilaan auttamisprosessissa. Kuka tällöin tulee auttamaan hoitajaa, jos muilla hoitajilla ja lääkäreillä on yhtälailla vaikeaa omien potilaidensa kanssa?

sekin vaikuttaa kirjoitti:

jos on liian vähän työntekijöitä tai työntekijöitä ei perehdytetä tarpeeksi kuhunkin eriokoisalaan jonne menee töihin. Aina voi kuitenkin sattua inhimillisä erehdyksiä. Hoitajat ja lääkärit ovat myös tavallisia ihmisiä aivan niin kuin potilaatkin!

Masentuneen ystävän tapauksesta sanoisin, että masentunut kokee juuri noin. Harvoin masentunut innolla menee hoitoon ja kokee toivoa että parantuu siellä, koska masennukseen kuuluu täydellinen toivottomuuden kokemus. Jokainen voi itse kokea kuinka vaativaa masentuneen hoitaminen on, kun viettää vakavasti masentuneen kanssa aikaa. Helposti siinä tulee mieleen että kaveri tarvitsee viedä hoitoon. Kuka tulee ajatelleeksi sitä että mielisairaanhoitajatkin ovat VAIN ihmisiä ja mitääön ihmekikkoja eivät hekään voi tehdä/sanoa masentuneelle jotta hän yhtäkkiä muuttaisikin mielensä ja näkisi toivoa asioissa. Jokainen voi itse lukea kirjasta miten auttaa masentunutta ja toteuttaa auttamista. Hoitajakin tekee töitä omana persoonanaan tavallisena kuolevana ihmisenä, joka tuntee omia tunteitaan ja myös voi tuntea avuttomuutta potilaan auttamisprosessissa. Kuka tällöin tulee auttamaan hoitajaa, jos muilla hoitajilla ja lääkäreillä on yhtälailla vaikeaa omien potilaidensa kanssa?

on jo muodostunut käsitys, että terveydenhoidon ammattilaiset eivät ota potilasta edes tosissaan, eikä siis ole edes toivoakaan saada apua siltä terveydenhoidon taholta jonka nimiin vannotaan, eikö tämä ole omiaan aiheuttamaan masennusta, ja lisäämään jo masentuneen ihmisen ongelmia?

Eikös järjestelmän tarkoitus ole, että sieltä pitäisi kansalaisten saada apua silloin kun omin avuin ei selviä, vaan tarvitsee asiantuntijan apua?

Jos hoitajat ja lääkäritkin ovat samassa tilanteessa, kuten kirjoitat, niin heidänhän pitäisi olla siinä jonossa oven toisella puolen, eikä auttajan roolissa, ja tuottamassa apua tarvitseville potilaille toistuvia pettymyksiä ja lisää masennusta?

sekin vaikuttaa kirjoitti:

jos on liian vähän työntekijöitä tai työntekijöitä ei perehdytetä tarpeeksi kuhunkin eriokoisalaan jonne menee töihin. Aina voi kuitenkin sattua inhimillisä erehdyksiä. Hoitajat ja lääkärit ovat myös tavallisia ihmisiä aivan niin kuin potilaatkin!

Masentuneen ystävän tapauksesta sanoisin, että masentunut kokee juuri noin. Harvoin masentunut innolla menee hoitoon ja kokee toivoa että parantuu siellä, koska masennukseen kuuluu täydellinen toivottomuuden kokemus. Jokainen voi itse kokea kuinka vaativaa masentuneen hoitaminen on, kun viettää vakavasti masentuneen kanssa aikaa. Helposti siinä tulee mieleen että kaveri tarvitsee viedä hoitoon. Kuka tulee ajatelleeksi sitä että mielisairaanhoitajatkin ovat VAIN ihmisiä ja mitääön ihmekikkoja eivät hekään voi tehdä/sanoa masentuneelle jotta hän yhtäkkiä muuttaisikin mielensä ja näkisi toivoa asioissa. Jokainen voi itse lukea kirjasta miten auttaa masentunutta ja toteuttaa auttamista. Hoitajakin tekee töitä omana persoonanaan tavallisena kuolevana ihmisenä, joka tuntee omia tunteitaan ja myös voi tuntea avuttomuutta potilaan auttamisprosessissa. Kuka tällöin tulee auttamaan hoitajaa, jos muilla hoitajilla ja lääkäreillä on yhtälailla vaikeaa omien potilaidensa kanssa?

"Kuka tällöin tulee auttamaan hoitajaa, jos muilla hoitajilla ja lääkäreillä on yhtälailla vaikeaa omien potilaidensa kanssa?"

Ymmärsinköhän oikein, että työskentelet itse "mielurina"? Kirjoitat aidosti tuntevan ihmisen tavoin ja on hyväkin tunnistaa oma rajallisuutensa auttamistyössä.
Mutta onko nykyisin todella niin, ettei työpaikoilla enää ole ns. työnohjausta, jossa voi omia tuntojaan purkaa ja käsitellä työnohjaukseen koulutuksen saaneen ammattilaisen tukemana? Ainakin 70-80 luvuilla työnohjausta vielä oli.

Ei ihme jos työntekijätkin uupuvat niin henkisesti kuin fyysisestikin, jos tuo mahdollisuus on (säästösyistä?) alasajettu. Perin surullista jos niin on. Ja jotenkin ajallemme niin tyypillistä...

Voimia antavia ajatuksia sinulle!

työnohjaus lopetettu? kirjoitti:

"Kuka tällöin tulee auttamaan hoitajaa, jos muilla hoitajilla ja lääkäreillä on yhtälailla vaikeaa omien potilaidensa kanssa?"

Ymmärsinköhän oikein, että työskentelet itse "mielurina"? Kirjoitat aidosti tuntevan ihmisen tavoin ja on hyväkin tunnistaa oma rajallisuutensa auttamistyössä.
Mutta onko nykyisin todella niin, ettei työpaikoilla enää ole ns. työnohjausta, jossa voi omia tuntojaan purkaa ja käsitellä työnohjaukseen koulutuksen saaneen ammattilaisen tukemana? Ainakin 70-80 luvuilla työnohjausta vielä oli.

Ei ihme jos työntekijätkin uupuvat niin henkisesti kuin fyysisestikin, jos tuo mahdollisuus on (säästösyistä?) alasajettu. Perin surullista jos niin on. Ja jotenkin ajallemme niin tyypillistä...

Voimia antavia ajatuksia sinulle!

voimia, ja pitkää pinnaakin tarvitsevat, kun jo aikaisempienkin kokemusten perusteella on muodostunut näkemykset kuten "Jyräyksellekin", ettei kukaan ota edes tosissaan potilaan ongelmia hänen niistä kertoessaan.

Tuskinpa on ollenkaan yllättävää, jos joidenkin "pinnakin palaa" tässä tilanteessa ja näissä pyörityksissä.