Tulee olemaan 21-viikon alusta alkaen epämääräiseen tulevaisuuteen.
Pääsen viimeinkin leikkaukseen josta toipuminen vienee kohtalaisen pitkän ajan.
Minä en käsipuolena pysty kunnolla tekemään ruokia, en siirtelemään huonekaluja enkä pieksämään mattoja.
Kauppakassin pystyn varmaan kantamaan kun käyn riittävän usein (päivittäin) ostoksilla.
Täytyy olettaa kaukomuistin toimivan.
Tämä elämäni sulostuttaja on nimittäin joskus tehnyt noitakin askareita.
Tuleva käsipuolisuus tulee haittaamaan muitakin perhe-elämään kuuluvia toimintoja mutta enköhän niistä hangissä salviä.
Noiden arkisten askareiden sijaan olen ostanut kirjaston alemyynnistä pinon kirjoja, 12kpl.
Tallentavaan boxiin mahtuu tallenteita 80h joten, sanaristikoiden lisäksi aikani kulunnee jotenkin.
Onkohan kukaan tämän palstan naisihmisistä itse kokenut moista shokkia ja jos on niin miten siitä selviytynyt?
Pääsen viimeinkin leikkaukseen josta toipuminen vienee kohtalaisen pitkän ajan.
Minä en käsipuolena pysty kunnolla tekemään ruokia, en siirtelemään huonekaluja enkä pieksämään mattoja.
Kauppakassin pystyn varmaan kantamaan kun käyn riittävän usein (päivittäin) ostoksilla.
Täytyy olettaa kaukomuistin toimivan.
Tämä elämäni sulostuttaja on nimittäin joskus tehnyt noitakin askareita.
Tuleva käsipuolisuus tulee haittaamaan muitakin perhe-elämään kuuluvia toimintoja mutta enköhän niistä hangissä salviä.
Noiden arkisten askareiden sijaan olen ostanut kirjaston alemyynnistä pinon kirjoja, 12kpl.
Tallentavaan boxiin mahtuu tallenteita 80h joten, sanaristikoiden lisäksi aikani kulunnee jotenkin.
Onkohan kukaan tämän palstan naisihmisistä itse kokenut moista shokkia ja jos on niin miten siitä selviytynyt?
Vastaukset 29
Vanhimmat
kuulinkohan oikein?
Sepustukseni on kieltämättä hieman sekava.
Syntynyt spontaanisti lähitulevaisuudesta huolestuneena.
Kuvittelin kuitenkin itse asian siitä selvinneen.
Näin ei nähtävästi ole tapahtunut?
Viimeisten 11-vuoden aikana muotoutuneisiin tottumuksiin kuitenkin tulee joksikin ajaksi muutos.
Toivottavasti rajoittuu kuukauteen, kahteen.
Normaalin salirytmin tavoittaminen vie huomattavasti pitemmän ajan.
voi muuttua elämä paljon enemmän. Siitä syystä on jo nuorena hyvä tottua selviytymään yksin arkielämästä. Itse asuin etäavioliitossa, mieheni sairasti syövän ja kuoli silmänräpäyksessä onnettomuudessa. Kaikesta olen selvinnyt. Mulla on pitkin elämää ollut noita pikku harjoituksia, elämä on opettanut. Kaikki on suhteellista, toivottavasti kasvatte molemmat, sillä erilaiset kokemukset kasvattavat.
kaiken muun, paitsi sitä miksi, jos vaimosi on terve, hän ei pärjäisi arjessa yksinkin?
P.s. en halua loukata kysymykselläni, olen vain ihmeissäni..
selviää, nainen selviää aina.
Turhaa kiukuttelua tulisi välttää, se rassaa naista eniten.
Löydätte muutoksen myötä uusia asioita. Uusia asentoja, tuovat piristystä.Monta turhaa asiaa voi jäädä vähemmälle, esimerkiksi se mattojen hakkaaminen.
vaimoasi opettanut? Ei sellaista ole mistä NAINEN ei selviä, jos haluaa. On tässä oltu yksin ja huusholli hoidettu vuosikymmenet.
Nyt otat turhia paineita.
Se mikä tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, harvoin on sitä. Ehkä olet kotitalous ihme joka suorittaa kaikki perheen askareet, mene ja tiedä. Mutta kirjoituksesi tuo mieleen erään ystäväperheen miehen joka oli töissä samalla laivalla kuin minä.
Hän kehui aina lomalle lähtiessään, että nyt alkaa sitten toinen urakka ja kuvaili miten hän tekee kaikki ruoat ja siivoaa koska vaimo ei tee mitään. Sattuneista syitä tiedän, että kyseinen herra ei osannut keittää edes vettä ja muihin taloustöihin hän ei eläessään koskenut. Etsi kyllä pölyjä ja moitti vaimoa. Olisiko ollut huono omatunto joka pani sepittämään.
Ei urakka vaan harrastus.
Ollessani osoitteeni mukaisella paikkakunnalla töissä valmistelin ja valmistin perheen sunnuntaiaterian.
Vaimo hoiti muut.
Evakkovuodet (ma - pe) olin siipeilijä.
En tehnyt kotona juuri mitään.
Penskat hoitivat suuren osan ok:n töistä.
Vaimo hoiti kaiken talouteen ja rahaliikenteeseen liittyvän.
11-vuotta sitten, kun ryhdyin himmentelemään palkkatyössä käyntiä, saatoin jälleen käynnistää ruokaan liittyvän harrastukseni.
Onneksi olin voinut tehdä sitä kaikki lomat.
Nyt viimeiset seitsemän täysjoutilasta vuotta olen voinut toteuttaa itseäni ruokaostoksilla ja valmistuksessa.
Tavallista arkiruokaa eri versioin.
Vaimo oli ikänsä ruokakaupassa töissä. Viimeiset 22-vuotta kassalla.
Hän sanoi nähneensä niin paljon elintarvikkeita ettei jaksa kiinnostua jos ei ole tarvetta.
Fyysisistä eroista johtuen katson aiheelliseksi hoitaa huonekalujen siirtelyn ja mattojen käsittelyn.
Siivous ylipäätään hoidetaan siten että tehtävät vaihtuvat lennossa ja ne lopetetaan samanaikaisesti, luonnostaan.
Meillä on aina hommat hoitanut se joka on ollut tilaisuudessa tekemään tai luonnistunut paremmin.
Yksi ehdoton poikkeus on. Pyykkikone. Siihen en saa, eikä pahemmin halutakaan koskea.
Väittää minun pilaavan tekstiilit.
Tiskikoneen täyttö on toinen. Mielestäni osaan mutta siinä en etuile.
Penskat oppivat kotihommat silloin kun vaimo oli iltatöissä.
Tuli lauantaisin klo15.00 jälkeen siivottuun kotiin, katettuun kahvipöytään.
Mitä helvettiä siitä olisi tullut jos se olisi alkanut viikon pisimmän työpäivän ( 6h ) jälkeen vielä kotona huhkimaan?
Joten kyllä vaimolla kokemusta askareista on mutta ne ovat vuosien takana.
Saattaa olla terveellistäkin verestää muistia?
sanoa, olen ällikällä lyöty, - onko olemassa jotain tuollaistakin, - että ihan siivottuun kotiin! :(
Perustui pelkkään itsekkyyteen.
Tietysti siinä sivussa penskat tottuivat kotitöihin mutta perimmiltään kyse oli minun itsekkyydestäni.
En kokeillutkaan vaihtoehtoja mutta mielikuvittelin lauantai-illan seurustelun sujuvan luonnikkaammin näin kuin siinä tilanteessa että vaimo olisi ryhtynyt hössäämään kotihommien kanssa.
Ps. Penskat oli syötetty ja iltapala valmisteltu.
minäkin. Eipä ole tuollaista ihmettä meidän perheessä tapahtunut yli 40:een vuoteen.
Ulkotyöt mies hoitaa, mutta sisätyöt ovat olleet minun hallinnassani iät ja ajat. Saattaa mies joskus laittaa pyykit kuivamaan.
Omapahan on häpeäni. Olen opettanut ukkoni liian hyvälle.
Arvostan kyllä miehiä, jotka laittavat ruokaa ja muutenkin osallistuvat huushollin hoitoon.
Heti kun kykenivät, niin pitkään kun asuivat kotona hoitivat lapsemme pihatyöt läpi vuoden.
Ne vuodet kun minä olin arkipäivät poissa oli vaimo hoitanut talvisin pihaliittymämme auravallin pois ettei tarvinnut etsiä sellaista pihaa johon pääsisi.
Pyykkeihin en ole saanut puuttua.
Eipä ole sen kummemmin haluttanutkaan.
Mielestäni näissä asioissa ei ole opettamisesta kyse vaan kumppanin hyvinvoinnista.
Kun ottaa tekemisissään huomioon kaverin hyvinvoinnin niin voi olettaa savansa samaa vastavuoroisesti.
Tässä eletään tunne eikä järkitasolla.
Ei mitään vaihtokauppaa vaan aitoa, pyyteetöntä välittämistä.
virheen kun rupesin passaamaan silloin anopin jäliltä miestäni, hän oletti ilmanmuuta että tahti on sama vielä sittenkin kun asumme omissa oloissamme.
Tietysti, kun olin lasten kanssa niin kauan kotona, oli selvääkin että teen kotityöt siinä lasten hoidon sivussa.
Mutta, jos olet oikeasti ja aidostikirjoittamaasi mieltä, olet kultajyvä hiekan seassa.
Toivottavasti onnellinen yhteiselämänne jatkuu kauan.
En valehtele enkä liioittele.
Joskus ilmaisuni saattaa olla värikästä.
Jyvistä en tiedä muuta kuin että särmiä on kummallakin mutta onneksi eri paikoissa.
Molemmilla on sellainen tunne että saa antamatta kummemmin mitään!
Kummankin taustana köyhä työläiskoti.
Hänellä sopuisa, minulla pirun riitaisa josta häivyin heti armeijan jälkeen.
Hulvattomat poikamiesvuodet, muutaman kerran valtakuntaa vaihtaen, alkoivat jäsentämään elämänarvojani.
Sen aikaiset hyvät kaverini ovat kaikki kuolleet.
Vaikka elämäntapamme erosivat aikanaan niin kavereina pysyimme heidän kuolemisinsa asti.
Kiitoksia toivotuksesta! Ei ole mitään syytä olettaa yhteiselämän keskeytyvän ennen krematorion tulitikkuhenkilöä.
Ps. Tulin juuri salilta. Saa nähdä milloin seuraavan kerran pystyn "tosimielessä" sinne menemään.
Kunto rapautuu väistämättä.
operaatioon.
Kyllä nuori toipuu äkkiä entiselleen..hihii..
Aloittamaani aiheeseen liittyen.
Miksi kilkuttelen niitä ja näitä?
Kulissien taakse on vaikea tähyllä eikä toisten elämästä kanna kovin pikaisia johtopäätöksiä tehdä.
Tuttavapiiriäni arvioiden tunnen kyllä itseni kummajaiseksi.
Ainakaan kumppanillani ei ole kertaakaan ollut silmä mustana eikä huulet turvoksissa.
Motiivini taitaa olla omahyväinen härnääminen?
Se menee osittain hukkaan koska tämän palstan lukijoissa on ilmeisen vähän miehiä.
On sinänsä mielenkiintoista seurata naistenkin reaktioita.
Osa teistä osaa jopa tulkita vaikeaselkoisen tekstini oikein.
Ukkojen kommentit puuttuvat!
Kunhan huomenna halvaantuva hiirikäsi toipuu, palaan häiriköimään.
Olen kaksi kertaa ollut ns. toistaitoinen. 90-luvun alkupuolella menin liukastelemaan ja katkaisin sääreni parista kohtaa. Seuraus kaksi kk kipsissä. Kaikki hommat sujuivat suurinpiirtein, mutta koiran ulkoiluttamiseen piti keksiä keinot. Takapihalle menevän oven pieleen koukku ja siihen juoksunaru. Sain koiran sisältä laitettua juoksunaruun ja jos sotkeutui alarinteen puihin, kävi naapuri selvittelemässä. Olisi ollut ulkoiluttajia, mutta koira mokoma laittoi alarapulla nelitassujarrut päälle eikä suostunut lähtemään ilman rakasta emäntää mihinkään.
Toisen kerran olinkin melko hankalassa tilanteessa: olkapää leikattiin joitakin vuosia sitten. Käsi oli ns. lentokoneessa kuusi viikkoa eikä sitä hökötystä saanut purkaa niin että olisin itse kannatellut kättä. Ystävätär kävi parin kk:n ajan auttamassa peseytymisessä ja pukeutumisessa. Siunattu asia, että on ystäviä!
Tuskin sinun vaimosi hankalaksi heittäytyy, ollos turvallisella mielellä! Tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen.
P.S. Edesmennyt mieheni todennäköisesti katseli pilvensä reunalta ja myhäili, kun selviydyin koitoksista...
En koiran sisältä (hehhh!) vaan asunnon sisältä sain koiran ulos juoksunaruun....
Voi, Lasse, Lasse pahainen! Että menit sitten saattamaan kätesi siihen jamaan, ettet enää voi kuningatartasi sillä palvella! Ihan nyt on minullakin huoli puserossa vuoksenne. Josko ette edes itseänne saa ravituksi, sillä eihän yhdellä kädellä voi perunoitakaan kuoria, vai voiko. Tosin kuoren alla ovat ne tärkeimmät vitamiinit, että josko söisitte kuoriperunoita hetken aikaa, voisi olla terveellistäkin.
Vähän minua kyllä huolettaa! Ehkä kuningattaresi ei kuitenkaan sinua vielä hylkää, kun sinulla ei liene tapana ollut tervekätisenäkään pieksää muita kuin mattoja, mikäli kirjoituksiisi on uskominen - ja nehän toki uskotaan. Pyydä kuitenkin pikaparannuspillerit mukaasi, ettei kuningattaren kärsivällisyys joudu liian kovalle koetukselle.
vartti...
Marrtojen www.martat.fi etusivulle, siellä lukee että Marttojen kotiapu tarjoaa apua arkeen.
ja jos ei löydy niin täs mun vinkki:
http://www.martat.fi/neuvonta/kodinhoito/koti_siistiksi/siivouskalenteri/
siel ei puhuta tamppaamisesta yhtään mitään! Se on vain se tuuletuksen tuoksu eikä muuta!
Uskoisin kuningattaren löytävän muististaan yli 11-vuoden takaa tarvittavan tekniikan.
Sitä paitsi, hän on tänä vuonna harjoitellut jo yhden kerran ruuan laittoa!
Minähän tässä surkeassa jamassa olen.
Kaksi rakkainta harrastusta on mahdollisuuksien ulkopuolella.
Ruokahuolto tietenkin mutta 5krt/vko punttisalilla jää myös pois.
Tiukimmalle joudun kesäkuun jälkipuoliskolla jäädessäni kesäleskeksi.
Saattaa tapahtua sellainenkin ihme että ajaudun johonkin keskustan kuppilaan syömään.
Aikaisemmilla kerroilla jo rytmin vaihdos kahden pöperöistä yhden ravitsemiseen on ollut stressaava.
Leikkauksen jälkeen ajattelin pyytää reseptit jollekin anabolille ja/tai kasvuhormoonille.
Paranemisen nopeuttamiseksi tietenkin.
Mitä tulee kuningattaren hylkäykseen niin olen sanout hänellekin että jos hän jostain tavoittaisi minua paremman miehen niin hänen velvollisuutensa olisi tarttua tilaisuuteen!
En ole huolissani!
Ps. Lasse-Liten vetää ylleen takin nro 54 - 56.
Lienee kuitenkin keskikokoa?
hoituvat hyvin. Näissä jutuissa on omat riskinsä. Vaimosi tilanne on jossain suhteessa parempi kuin omasi. Tsemppiä ja onnea Sinulle.
Kyllä sinussa sittenkin taitaa olla miestä, joka putoaa aina jaloilleen - luudankin päältä laattialle pudotessa. Aina välillä joudun stressiin ja huoleen, kun tuo kuningattaresi palvelu sinulla ajoittain ontuu. Nyt pukkaa taas kriisin paikkaa, mutta voit huoletta aina kääntyä meidän, palstan kaikkitietävien naisten puoleen. Meillä on hyvin tai huonosti toimivia neuvoja joka hätään, luota meihin!
moista shokkia. Mieheni kyllä mielellään tekee kotitöitä. Vaimosi selviää varmasti ja sinäkin; voit hyvällä omallatunnolla keskittyä lukemiseen ja ohjelmien katsomiseen. Mikäs sen mukavampaa.
... on jäänyt, eiköhän se elämä uomansa etsi.
Kaikki raajani ovat olleet kipsattuina mutta eriaikaisesti.
Koskaan aikaisemmin en kuitenkaan ole ollut näin riippuvainen toisen avusta.
Jukopliuta kun paitaakaan en saa yksin päälle!
Jos tämä vakituinen hengetär ei olisi paikalla niin pitäisikö hätään viheltää joku kotiavustaja tai vastaava?
Jos kuningattaresi jonain päivänä ei haluakaan avustaa paitaa päällesi, niin ei hätää mitään, ihan kohta tarkenet ilman paitaakin. Tämä on sinulle muuten oikein hyvä hetki muistutella sanavarastostasi semmoisia helliä sananmuotoja ja kiittäviä lausahduksia; niillä pääset parhaaseen tilanteeseen kuningattaren kanssa.
Koeta kestää kuin Nainen! Kyllä se vielä siitä...
siellä ollaan jalkeilla kummiskin :)!
Onko Sinulla läppäri vatsanpäällä, ja siinä naputtelet tänne palstalle?
Niin, kotiavustajahan se olisi kututtava, jos sitä omaa rakasta puolisoa ei olisi, - tai joku sukulaisihminen.
Tervetuloa vaan takas, ja pikaista paranemista!