Olen nähnyt viime viikkojen aikana monta tyttäreni ikäistä (4kk) vauvaa ja havainnut, että meidän neiti on käyttäytymiseltään aivan eri maata. Kun muut vauvat makailevat rentoina lattialla, heijaavat vartaloaan rennosti polvet kokoussa puolelta toiselle ja sätkivät raajojaan sinne sun tänne, meidän tyttö makaa tikkuna, jäkistää raajojaan, niin että niitä on vaikea saada rennoksi ja samalla hengittää tiheästi (=innostuneesti). Olin aivan myyty, kun neitimme oppi jo 3kk:n iässä kääntymään mahalleen, mutta taas nähdessäni muiden mahallaan oleilevat vauvat, havaitsin, että neitimme ei jaksa kannatella päätään kovinkaan pitkään, ei liikuta käsiään, eikä edes saa niitä pois altaan ja jalat pysyvät maassa tai hieman ilmassa täysin suorina. Muuten tyttö juttelee ja naureskelee, mutta tuo jäkistäminen on saanut minut aivan maahan ja epäilemään jotain neuronaalista häiriötä. Ensin luulin, että se on vain hänen innostunut luonteensa, joka pistää koko kropan tikuksi, kun jotain jännää tapahtuu, mutta enää en ole siitä niinkään vakuuttunut. Olemmeko käsitelleet vauvaamme liian rempsein ottein? Vai, onko hänellä todella jokin vika? Omat lelut eivät häntä pahemmin kiinnosta. Hän mielellään tutkisi suurempia kokonaisuuksia kuten kattomme rakennetta, lamppuja, pihan kasveja, autoja yms. Kaikki pikku näprääminen on hänestä tylsää.
Kiitos etukäteen kommenteista!
Kiitos etukäteen kommenteista!
Vastaukset 3
Vanhimmat
sinua vaivaa tuo jäykkyys, mene lapsen kanssa lääkäriin.
Siskontyttö oli aina itkiessään kuin Robin Hoodin jousi, eli kaarella ja jäykkänä. Jotain vikaa hänessä mahtoi olla, mutta mitä, sitä ei ikinä ehditty saada selville.
Yleiskuvauksesi perusteella kyse ei välttämättä ole vakavasta asiasta, lapsesi tuntuu olevan virkeä ja utelias, vaikka liikkuminen onkin hankalaa. Jokelteleekos hän ikätovereitaan enemmän? Toisilla puhe tulee ennen liikkumista, kuten esikoisellamme. Tuo nopea hengitys ja jännitystila voisi olla kivuntunnettakin.
Kunhan täällä arvailen ! mutta silti suosittelen lääkärikäyntiä jossain muualla kuin paikallisessa arvauskeskuksessa. Lastenlääkäri osannee yleislääkäriä paremmin diagnosoida ja saat mieleesi rauhan.
Kirjoitat että vauvaasi kiinnostaa suuret kokonaisuudet enemmän kuin pikku näprääminen. Mutta kun juuri sitä pikku näpräämistä pitäisi osata: tarttumista tavaroihin, ja sitten aikanaan myöhemmin pinsetti-ote=peukalo-etusormi ote.
Ne ovat "alkeet" hienomotoriikan oppimiselle, sujuu sitten aikanaan kynä-ote ja vetisen ja haarukan pitäminen kädessä oikein, ei nyrkissä.
Mutta vauvasi jäykkyys kuulostaa sellaiselta, että kannattaisi viedä tutkittavaksi lastenlääkärille.
Paikallisissa arvauskeskuksissa työskentelee koulutuksen saaneita ammattitaitoisia lääkäreitä, osa on erikoistunut sisätauteihin, osa yleislääketieteeseen (joka on todella laaja-alainen) ja ovat siis oikein osaavia ja päteviä lääkäreitä, mutta kiire vain painaa. He uupuvat. Omaa työmäärää tai tahtia ei voi määritellä itse, kuten yks.puolella. Käyntiaika on 15-20 min, joskus vain 10 min. Ei siinä paljoa ehdi. Ja kun siellä käy näitä raavaita aikuisia miehiä koska eilen alkoi ripuli tai kova kuume 37,5 ja nyt pitäisi lääkärin parantaa... vievät aikoja ja voimavaroja oikeasti sairailta.
No, se siitä.
Mutta vie vauvasi todellakin lääkärille, niin saat tietää. Ei nimittäin hyvältä kuulosta.
Meidän poika jäykisteli heti syntymästä hirveesti, jalkoja varsinkin. Me päästiin sitten fysioterapeutille ja jumppauksen ja harjoittelun avulla ollaan siitä jäykkyydestä päästy kokonaan eroon...