on helppo kulkea
surevan sydämen ohi
nähdä kuinka
rakkaus kuihtuu
rapisee kuin
hauras laasti
tallautuu ja katoaa
missä on
rikkoontuneiden
sydänten lepopaikka
varjoinen
viileä
kunpa löytäisi kaikki
kysymykset ja niihin
vielä vastauksetkin
vaan nyt
ikävä kaikuu korvissa
valittaa ja itkee
pitää otteessaan
puristaa
etsii onnea
ja toivoo eksyvänsä
pian onnenlähteelle
surevan sydämen ohi
nähdä kuinka
rakkaus kuihtuu
rapisee kuin
hauras laasti
tallautuu ja katoaa
missä on
rikkoontuneiden
sydänten lepopaikka
varjoinen
viileä
kunpa löytäisi kaikki
kysymykset ja niihin
vielä vastauksetkin
vaan nyt
ikävä kaikuu korvissa
valittaa ja itkee
pitää otteessaan
puristaa
etsii onnea
ja toivoo eksyvänsä
pian onnenlähteelle
Vastaukset 18
Vanhimmat
joskus kuin kukka kuihtuu ja terälehdet tiputtaa.Mutta joskus myös rakkaus kestää ainiaan.Aitoa tunnetta on sinulla rakkausrunossasi ja tästä pidän.Sydämelliset kiitokset!
Onnenlähteelle tutntuu olevan aina vain pitempi
matka, mitä enemmän tulee ikää:)
Mutta mennä laahustetaan mihin kyetään.
Sinua kiitän.
...sijainti ei ole tiedossani, neuvoisin jos vain tietäisin...
Onnenlähde on tuttu paikka, sinne löytää helpoimmin seuraamalla sydämen neuvoja, kyyähän sinä sen tiedät?
Runosi on tosi "cool", minä pidin, tykkäsin ja ihastuin.
*hymyilee*
Sinä löydät aina oikeat sanat,
olet kyllä herrasmies, viimeiseen tippaan:)
Marin hymyilee ja kiittää.
rakas ystävä tuskasi, kipusi.
Avuksi en voi olla, mutta uskon että runosi on
omalla laillaan terapiaa.
" vaan nyt
ikävä kaikuu korvissa
valittaa ja itkee
pitää otteessaan
puristaa
etsii onnea
ja toivoo eksyvänsä
pian onnenlähteelle "
Se kaikki on tuossa.
Ystäväni, osut usein oikeaan
mutta nyt et, jos runoani tulkitsit.
Jos etsit runoni parasta osaa,
se oli varmasti tuo, siinä voin yhtyä
mielipiteeseesi.
Lämpöä iltaasi:)
Ei rakkaus saa kuihtua
täytyy ravita, lannoittaa, antaa vettä
Sydänten lepopaikka on sillä
missä sydän viihtyy ja jaksaa keskittyä tulevaan
Toivon onnenlähteen löytyvän kohdallasi ja jaksamista.
Runosi kosketti kovasti herkkyydellään, pidin tästä.
Sinä itse olet herkkien ja kauniiden runojen tulkitsija,
arvostan sanojasi tosi paljon.
Marin kiittää :)
onnenlähteen olevan lähellä...
on ikävää että rakkaudelle
tosiaankin voi käydä näin,
kysymyksiä on vaikea
esittää ja vielä vaikeampi
vastauksia saada..
Lohduttaako yhtään ojentamani
Salpietaryrtin kukkanen?
Ai sie noitamaisteri:)
Pajuvitsan kanssako sitä taas on
harpottu varvikossa
ja kenen kanssa kysyn vaan?
Jos löysit lähteen, ala heti pakista,
missä se on!:D
Eivainenkaa, tältä noidalta on luuta poikki
ja uutta vasta veistellään, saat nyt pitää kaikki
känsäiset sormesi pystyssä, että
siitä tulee lentokelpoinen.
Matami kiittää yrtistä ja pistää taikakyyhkyn sullen tulemaan,
se tuopi ikävänkarkotustahnaa.:)
... surevan sydämen lasti on niin raskas... siksikö sen sivuuttaa...
sydänten toipumiseen tarvitaan aikaa ja rauhaa, olisi ihanaa, että sellainen lepo suotaisiin erityisessä paikassa.
Aikaa ja kysymyksiä, vastauksiakin, joiden pureksimiseen kuluu joskus kai koko elämä...
Onni auttaisi näkemään asiat valoisammin, ja käsittelemään sydämen tilaa varovaisemmin ja hiljaa...
Annat aina aihetta kerrata omaa elämää runosi kulun kautta.
Luin eka kerran, yllätys, yllätys; itkin, ja sitten otin järjen käteen. Onhan tästä taas eteenpäin mentävä.
Kiitos tästä hetkestä!
Sinä olet syvästi ajatteleva ja herkkä ihminen,
sen näkee selvästi.
On lohdutttavaa lukea palautteitasi,
niissä on aina toivo mukana.
Minun ruvettava kirjoittamaan toisenlaisia
runoja, en saa sinua aina itkettää:((
Vaan kuten sanoit, järki käteen ja eteenpäin,
tehdään siitä motto:)
Kiitos sinulle myötäelämisestä, cocoz.
Joka tekee tehtävänsä.
Huomaa.
Auringon nousseen.
Varjon siirtyneen taakse.
Silloin on rakkaus aukaisut sälekaihtimensa.
Odota,,,,,,,,
Voi tunne niin tuttu,,,veit runollasi mukanasi,,,
Paljon on sinunkin runoissasi tuskaa
ja kaipausta, toivon sen hellittävän.
Kiitän runoystävää.
..on runosi nyt
muttei niin surumielinen
kuin nuot viime kertaiset.
tuossa lopussa on kyllä
kaikkien toive-onnenlähde.
taas niin rakastettavaa mestaria!!!
hyvä mestari marin!!!
Joko näit valoa tekstissäni,,,
olisiko niin, yritän ainakin.
Sinun ylistyksesi saa minut taas hämilleen,
mutta luulen, että toivun tästä:)
hyvät sanasi saavat hyvää aikaan.
Virkistävästä vesisateesta lämpöä pohjoisen tuuliin:)
Kyl mie tietäisi yhen onnenlähteen...
Mie oon kattonu korteist - paljo näky sinist niis, taisivatten ollaki merikortteja =)
Hällä väli - onnee ne ties!
Runos on surullisen toiveikas - mut mie pidän siit niinko muistaki Siu runoistas!
Akkasein!
Jos jotain minulle löysit, niin kakase heti....
tahtoo tietää:D
Onneksi et katsonut merikorteista, tulen nimittäin
merisairaaksi pelkästä rannalla seisomisesta:)
Ja siustaha mie pijän kans, ettäs tiijät!