kaavakkeen:Näin minä haluan.
Luultavasti tästäkin asiasta on jo palstalla keskusteltu,en vaan löytänyt sellaista.
Eli koska kuolema on jokaisen osa,halusin helpottaa lasteni ratkaisuja kun olen kuollut,sillä pelkkä suru jo on mielestäni aivan tarpeeksi rankkaa siinä tilanteessa.
Lompakossa on ollut vuosia myös elinluovutuskortti,joskaan enää eivät mitkään elimeni kelpaa uudelleen.
Laitoin siihen Näin minä tahdon paperiin lisäksi että opetuskäyttöön voi ruumistani sitten käyttää.
Miten muut palstalaiset,oletteko keskustelleet lastenne kanssa?
Nyt näkyy olevan harmaa päivä,vettäkin tulee välillä,joten tuli mieleeni tämmöinen juttu,joskin en ole masentunut,ei,vaan tämäkin on osa elämisen realiteetteja.
Luultavasti tästäkin asiasta on jo palstalla keskusteltu,en vaan löytänyt sellaista.
Eli koska kuolema on jokaisen osa,halusin helpottaa lasteni ratkaisuja kun olen kuollut,sillä pelkkä suru jo on mielestäni aivan tarpeeksi rankkaa siinä tilanteessa.
Lompakossa on ollut vuosia myös elinluovutuskortti,joskaan enää eivät mitkään elimeni kelpaa uudelleen.
Laitoin siihen Näin minä tahdon paperiin lisäksi että opetuskäyttöön voi ruumistani sitten käyttää.
Miten muut palstalaiset,oletteko keskustelleet lastenne kanssa?
Nyt näkyy olevan harmaa päivä,vettäkin tulee välillä,joten tuli mieleeni tämmöinen juttu,joskin en ole masentunut,ei,vaan tämäkin on osa elämisen realiteetteja.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Elinluovutustestamentti on kukkarossa. Lääkärini oletti, että jotain minusta voisi käyttääkin vielä. Hoitotestamenttia en ole kirjallisena tehnyt, ehkä teen lähiaikoina. Olen sanonut, että ei tarvitse hoitaa, jos minusta tulee ns. 'vihannes'. Hautausohjeeksi annoin, että toivon tuhkattavan ja tuhkat voi haudata mieheni hautaan tai sitten vaikka kukkapenkkiin...
eli vuonna -95 niskani murtui ja leikannut kirurgi sanoi sen jälkeen,että minun pitäisi olla hyvin kiitollinen,etten 4-raajahalvaantunut.
Silloin eräs lapsistani oli hoitoalan koulussa ja itsekkäästi pyysin Häntä auttamaan,mikäli joutuisin joskus vastaavaan tilanteeseen.
No,se oli shokkireaktio silloin ja olen jälkeenpäin peruuttanut sen,koska eihän mitenkään äiti voi lapseltaan moista pyytää.
Niskani vuoksi jouduin kuitenkin kuntoutustuelle joka muutettiin v.2001 työkyvyttömyyseläkkeeksi,sillä se haittaa aika lailla..ja vaatii lepoa päivittäin.
Juu ja tuhkattavaksi haluan myös kun luin jostain että seurakunnat ovat ihmeissään kunnei ihmiset maadu enää kuten aiemmin,joten päällekkäishautausta ei voida tehdä.
Olisikohan nykyinen lisäaineilla höystetty ravinto syynä?
Jo varsinaisessa viljelyssä ei juuri lantaa kaiketi niin paljoa käytetä vaan erilaiset kemialliset lannoitteet ovat yleisiä.
vain hautausytoimistosta?oiskohan netissä jossain? olikos maksullisia
hakuun:Hoitotestamentti.
Yritäpä sieltä.
hakemani kaavake oli ilmainen silloin joitakin vuosia taaksepäin.
Siihen mitään kaavakkeita tarvittaisiin? Tietysti helpottaa ja tulee kaikki asiat kirjatuksi, jos sellainen on helposti saatavilla.
Voihan sellaisen paperin tehdä ihan itse ja suunnitella kaiken mihin haluaa vaikuttaa.
hieman toinen asia kuin aloittajan tarkoittama omien hautajaisten yms. suunnitteleminen.
asia pitäisi hoitaa. Keskusteltu on. Meillä on ajankohtaisempi(toivottavasti) asia käydä lasten kanssa läpi kaikki paperiasiat. Esim. mitä kaikkia papereita on ja missä niitä säilytetään. Olemme olleet viime aikoina niin vähän yhtaikaa paikalla, että emme ole ehtineet keskustella. Meillä on maatila ja pitäisi kulkea rajat, että lapset tutustuvat näihin heille melko outoihin asioihin. Asiat ovat heille vieraita, koska asuimme maatilalla vain loma-ajat. Olen myös lapsena kasvanut maatilalla ja tunsin kaikki paikat ja rajat. Olin silloin ja olen vieläkin kiinnostunut kartoista.
Minä en kiirehdi moisia. Kuolema ei paljoa kysele milloin se tulee ja miten. Parempi kun ei kaveeraa. Elän tätä päivää jos pystyn.
kuollut mikä kuollut. Sen elämän loppu. uudet asiat olevat ja tulevat, ei täällä kukaan voi ikuisesti olla, eikä meillä ole siihen mitään sanottavaa.
ole meidän murheemme. Kyllä ne asiat joku hoitaa, hoituvat ne Kiinassa ja Myanmarissakin.
et paljon hakis jos olisit sanut syöpä diagnoosin. Olisi ajatukset muualla kuin hautajaisten järjestelyssä. alkais amoton kamppailu kuolemaa vastaan.
Olin lomamatkalla, kun Malagan bussiturma sattui.Päätin silloin hankkia SOS-info rannekkeen heti kotiin palattuani.Helpottaa viranomaisten työtä, kun saavat tärkeät tiedot siitä,jos joutuisin onnettomuuteen koti tai ulkomailla.Siinä on myös elintenluovutus kohta ,jonka voi halutessaan allekirjoittaa. Näin minä haluan paperin kirjoitin itse joitakin aikoja sitten, saa luvan kelvata.
Nuo elinten luovutustestamentit, ainakin apteekista saa ja muutamista järjestöistä, sos-passista olikin edellisessä.
Elinten luovutuksessa pitää olla 'terve' ihminen, esim olen diabeetikko, ja minun sarveiskalvoni ym. jota voidaan kuoleman jälkeen käyttää eivät ole kelpaavia, joten en aio sitä tehdä.
Juuri sairaita varten nämä luovutukset tehdään, on paljon jo tehty keuhko-, sydän- ja munuaissiirrännäisiä, maksasta on ollut jotain puhetta enpä tiedä onko jo tehtykin.
Olen ujo ihminen. En halua itseäni mihinkään leikkelemiseen. Toivottavasti kuolen niin, ettei tarvitse ruumiin avausta lain vaatimanakaan suorittaa.
Elimiä voi kasvattaa nykyään tarvitsijan omista soluista.
Maksa ynnä muut kasvatetaan?
Sinunhan pitäisi saada nobel.
Huhhuh.
Toivotaan ettet itse, tai lähimmäisesi koskaan tarvitse ko elimiä, jos lakkaavat toimimasta, ja elinsiirrolla voitaisiin auttaa.
Itsekäs saa olla, mutta ei nyt sentään satuja saitille laittaa.
Vai että Ihan kasvatetaan nuo, huoh, kyllä on lääketiede sinulla luulon varassa.
itse! Enhän minä maallikkona kaikkea tiedä, mutta olen lukenut, että vastikään Suomessa on elimiä kasvatettu. Minua asia kiinnostaa, ehkä laitan siitä aloituksen.
Eivät siirrot tule kuitenkaan kaikkien saataville. Asiaan liittyy paljon pimeitä puolia. Jos voisin itse todeta, kenelle elimeni menevät, voisin suostua. Kenellekään ökyetuilijalle niitä ei anneta. Ei silti - vanhan ihmisen elimistä ei paljon ole antamista.
Maailma jatkaa menoaan ilman minun raatoni leikkelemisiä.
siirrännäiset !
"Maksa kuntoon kantasoluista kasvatetuilla soluilla
Yhdysvaltalaisen StemCells California Inc. -yritys on ilmoittanut tutkijoidensa onnistuneen kasvattamaan verestä eristetyistä kantasoluista maksasoluja, joilla korjattiin laboratoriohiiren maksavaurio. Hiirelle siirrettiin 50 kantasolua, jotka jakaantuivat niin usein, että ne korvasivat vahingoittuneet maksasolut. Tutkijoiden mukaan tulos on merkittävä edistysaskel kehitettäessä vaihtoehtoa elinsiirroille. Maksasairauksista kärsivät joutuvat usein odottamaan sopivaa siirrännäistä hyvin pitkään. Kantasolut ovat soluja, jotka eivät ole erikoistuneet tiettyyn tehtävään. Siksi niistä on periaatteessa mahdollista kasvattaa mitä tahansa elimistön kudosta. --- Huom! --- Kantasoluista kasvatetut siirrännäiset olisivat ihanteellisia, koska ne koostuisivat potilaan omista soluista eikä hylkimisreaktiota siksi syntyisi. --- StemCells California ei ole julkistanut, millä menetelmällä kantasolut saatiin "ohjelmoitua" kehittymään juuri maksasoluiksi."
http://www.illvid.dk/Crosslink.jsp?d=195&a=1219&id=7037_5
Tämä teksti on Tieteen Kuvalehden numerosta 13 vuodelta 2000. Sen jälkeen on varmaan tapahtunut paljon.
Joo, hiiret ja ihmiset on eri asia.
Jos olen 2-3x viikossa dialyysissä, niin voin lopettaa, ja vaatia kasvatettavaksi uudet munuaiset?
Elinsiirtojonot ovat pitkät, moni menehtyy, odottaessaan sopivaa siirrännäistä,
ja lääkärit ei täällä tee mitään sen eteen että kasvattaisivat uudet. Vaadin ehdottomasti Omista soluista heti uudet.
Huoh, ......
artikkeli.
Kahdeksassa vuodessa tapahtuu tieteessä paljon. Vaan enpä tiedä kutistuvalla budjetilla, miten uusia asioita otetaan sovellettavaksi.
Minua ivaamalla ei kyllä asia etene. Olen vain maallikko.
Muuttumaton tosiasia on että maassamme on kuolleisuusprosentti 1 nokkaa päälle. Sen vuoksi voi ja kannattaa puhua etukäteen lähiomaistensa kanssa,poismenonsa varalta,toivomansa hautaustapa ja mahdolliset muuy järjestelyt.Kun läheinen ihminen kuolee,niin omaiset ovat tietynlaisen hämmennyksen vallassa. Tulee sellainen,HÄNELLE PARASTA-tunnelma. Tätä ossa hautaustoimistot ja myöskin Kirkko käyttää häikäilemättömästi hyväkseen,rahastaessaan surevia omaisia. Jo kuolinilmoitus sanomassa maksaa pienen omaisuuden. Hautapaikkakin on tosi kallista tonttimaata,siihen haudattavan arkun hinta lisättynä. Tulee siinä seljän tilalle 25 vuoden leposijasta aika kohtuuton vuokra.
Itse olen pyytänyt että minun kalmoni poltetaan ja tuhka sirotellaan mereen. Kuolinilmoitus ainoastaan Viralliseen Lehteen.Jos joku haluaa muistella ukkoa, niin muistakoon joskus kalastellessaan.Ei tarvitse joka Jouluisia kynttiläkulkueita suorittaa,parhaaseen aattoillan aikaan,rämpimällä hautausmaalla.
En tunnustaudu kyynikoksi enkä masentuneeksi.Tuntuu vaan niin tyhmältä maksattaa omaisillaan aivan kohtuuttomia,hautaamiseen liittyviä,laskuja. Varsinkin kun peijaisten kohde ei itse pääse,sattuneesta syystä,niihin osallistumaan.
On hieno juttu kun uskallat tuoda esille mielipiteesi kuolemasta ja sillä rahastamisesta. Olen kanssasi samaa mieltä, en halua rikastuttaa kukkakauppiaita, hautaustoimistoja enkä kirkkoa hautapaikan hankkimisella.Lapsilleni olen sanonut, poltetaan ja tuhka tunturin tuulen vietäväksi. He voivat muistella mielesssän miten parhaaksi näkevät. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kuollut ihminen on niin hyvä että hänelle pitää järjestää suuret peijaiset, useinkaan häntä ei muisteta silloin kun hän on elossa, onko niin että halutaan parannella huonoa omaatuntoa.
ovat omaisille seremonia, joka auttaa pahimman yli.
Mutta surusta on tehty bisnestä, tai sen avulla, niinkuin tuossa edellinen vastaaja kertoikin hyvin.
Jo yli parikymmentä vuotta sitten tein niin hoitotahdon, elintestamentin, kuin myös hautataamis toiveen testamenttiin.
Lapseni ovat luvanneet sen mukaan toimia.
Ei mitään seremonioita, tuhkataan, ja tuhkat mereen. Hesassa on ihan paikkakin nykyisin, mihin tuhkat ripotellaan meressä, aiemmin ei ollut, mutta kun yleistyi, niin laittoivat.
Muksujen pitää mennä syömään, ruokalajit valittu, ja viinit. Snapsia pitää ottaa ja mieluummin laulaa kuin itkeä.
Kaikista kommelluksista sopii puhua, olen kirjannut niitä ylös.
Uskon todellakin saavani sellaiset hautajaiset kun haluan.
Sinulla on hyviä huomioita, mutta pari asiaa lisäisin kokemuksesta.
Missä kääreessä sinut poltetaan? Siihen tarvitaan arkku ja krematorioon on vietävä uurna tuhkiasi varten. Jos olet kätevä, voit jo nyt tehdä ne itse.
Miksi ihmeessä kuolinilmoitus viralliseen lehteen? Lukevatko kaverisi sitä? Sekään ilmoittaminen ei ole edullista. Kuolinilmoitusta ei tarvita ollenkaan, se ei ole pakollista.
Hautapaikan hinnan lisäksi seurakunta edellyttää, että hautaa hoidetaan. Siitä voi tulla melkoinen menoerä vuosien varrella, jos suku ei asu lähellä. Hoitamattoman haudan voi sitten seurakunta ottaa haltuunsa.
Koko paperiruljanssin voi hoitaa itse. Virkatodistukset voi soittaa lähetettäväksi. Perunkirjoitusta varten on kaavakkeita kirjakaupoissa ja netissä ja ohjeita ainakin kirjastoissa olevissa asiakirjakaavat- kirjoissa. Aina löytyy tuttavista sen verran lukenut, että pystyy täyttämään kaavakkeen ja kaverit todistamaan perunkirjoitustilaisuutta. Tämä edellyttää tietysti sopua jälkeläisten kesken.
Jos ei ole rintaperillisiä, voi vaikka testamentata omaisuutensa yleishyödylliselle yhdistykselle, joka sitten hoitaa hautaan.
Hautajaisjärjestelyt, kappelin ja papin ajanvaraus ym sujuu itse soittaen. Jo olemassaolevaan hautaan teki minun tapauksessani seurakunnan työntekijä uurnan mentävän kolon, jonka itse peitin. Itse hain uurnan kassissa krematoriosta, joka sijaitsi kaukana hautausmaasta.
Vainajan arkkuun laitto ja kuljetus ruumishuoneelle oli ainoa, johon tarvitsin ulkopuolista apua.
Vainajan kotona oli voileipäkahvit niille neljälle suvun jäsenelle, jotka olivat olleet ahkerasti yhteydessä vainajaan.
Kolmetoista vuotta sitten nämä hautajaiset maksoivat hippusen päälle 2000mk kaikkine arkkuineen ja kuluineen. Ja vainaja tuli kunniallisesti ja vaatimattomasti (oma toive) haudattua.
KIITOS TIEDOISTASI. Tosiaankin,nykyisin on saatavissa halpoja polttohautaukseen sopivia arkkuja. Vainajan kuljetus on käytännössä monopolisoitu,joten kait sitä on pakko sitten tulla kuljetetuksi sillä kalliilla mustalla pirssillä. Itselläkin olisi kyllä tarkoitukseen vallan hyvin kelpaavia kuljetusvehkeitä.En tarvitse pippiä enkä pappia hautajaisiini. Ei kukkia eikä eikä puheita. Valehtelevat kumminkin.
Kun kuolen,niin se on siinä sitten ja sillä siisti. Jos kuitenkin joku haluaa jotenkin jotakin tilaisuutta pitää,niin menköön viinakaapilleni ja ottakoon paukun OMAKSI ONNEKSEEN. Vainaja tarjoaa,niin kauan kun kaapissa sisältöä piisaa.
Tuhkaus olisi ekologisin teko luonnon kannalta, kalkki on hyvää kasveille, - tunturilta tuuleen minut saapi viskata..
Lapset voivat muistella, joko kiipeämällä luokseni, tai sytyttämällä kynttilän kotonaan..
ja romanttiselta - lähteä viimeiselle matkalle tunturituulen mukana. Se olisi vaan minun tapauksessani turhan työläs asia toteutettavaksi, joten olen jättänyt nuorille vapaat kädet sirottelupaikan suhteen.
Olen muuttanut montakin kertaa mieltäni omista hautajaisistani. Olin pitkään samaa mieltä kuin Pohjoisen lintu ja Tase pappa tuossa ylempänä, ja testamenttasin ruumiini anatomian laitokselle. Koko homman olisi halutessaan voinut hoitaa täysin ilman kustannuksia omaisille. Kun rahaa ei enää tarvitse samalla tavalla miettiä, olen muuttanut mieltäni. (Testamentti on edelleen olemassa.) Olen Pirren tavoin huomannut, miten tärkeä osa rakkaitten surutyötä traditioiden noudattaminen ja "pakollisten kuvioiden" hoitaminen on.
Haluan mielelläni tarjota viimeiset juhlat kestityksineen läheisille ja ystäville. Olen kertonut, että haluaisin siellä muisteltavan yhteisiä hyviä hetkiä sekä varsinkin hassunkurisia juttuja ja kommelluksia vuosien varrelta. Ei mitään pönäköitä muistopuheita ja hymistelyjä saavutuksista yms. Ehkä rakkailleni olisi helpompaa, kun hymy kohoaisi huulille kyynelten takaa.
PS: Jos matkuistan Euroopan ulkopuolelle, en ota elintestamenttia mukaan. En halua, että joku vieras rahanahne ihminen päättäisi asioista puolestani. Lapseni puhelinnumero on kännykän ICE-koodin takana ja hän tietää, että elimeni saa ottaa hyötykäyttöön ellei minusta enää ole eläjäksi.
mutta lapset saavat päättää tuhkistani.
En tee (luultavasti)testamenttia muista kuin elimistäni.
Määrrääkö muuten laki mitä tuhkien sirottelupaikasta, - saisikohan ne pöläyttää vaikka ikkunasta ulos jos siltä tuntuupi :)
Ei sitä tuhkaa ihan mihin vaan saa heitellä.
Ennen hesassa sai aika vapaasti mereen, piti siitäkin joku ilmoitus tehdä.
Nykyisin on määrätyt paikat, ja koordinaatit tulee ylösmerkata, ja ilmoittaa viranomaisille.
Kyselin parikyt vuotta sit sitä, kun oman testamentin ja hautaustapani laaditin.
Tosiaan nyt muuttui, on ne määrätyt paikat.
Ei saa oman talon pihaankaan laittaa, koska omistajien vaihtuessa tulisi kuulema ongelmia.
Niin. Kyllä näissäkin säännökset on.
säännöksiä tarkkaan, mutta mieheni tuhkaa krematoriosta haettaessa piti ilmoittaa paikka, jonne uurna pannaan. Aikaisemmin voi panna esim. jokeen, jos maanomistaja (rannan) antoi luvan. Kuka noita noudattamisia sitten tarkkaillee?
Teimme kaikki testamentit.
- elinten luovutus
- hoito
- hautaus
- omaisuus
Laadimme myös alaikäisten lastemme holhousvaltakirjan anopilleni.
Lasten jäätyä pois matkoiltamme alle 15-vuotisina varauduimme matkoillamme tapahtuvaan onnettomuuteen.
Kopiot olen toimittanut lapsillemme ja pankkilokeroon.
Omaisuussaldoa päivitän koneella.
Ovat hieman "levällään" mutta koneelta penskat löytävät tilanteen ja mitä pitää mistä etsiä.
Hyvä mieli valmiiksi hoidetusta asiasta!
Mieheni kuoli 17 vuotta sitten syöpään niin kuin monet muutkin ,silloin sairaalassa käydessäni sain jostain vastaavan paperin jonka täytin että
jos todetaan että siitä ei ole vastaavaa hyötyä ei saa laittaa mihinkään laitteisiin eikä koneilla ylläpitää elämää, tein sen siksi että vanhempieni kohdalla jouduimme nuorimman siskoni kanssa tilanteeseen jossa oli päätettävä isämme kohdalla aloitetaanko tehohoito joka olisi pitkittänyt hänen hankalaa oloaan ehkä päiviä tai vähemmänkin , silti päätös oli vaikea ,haluan lapseni säästää tältä kun olen itse julkituonut tahtoni.
kirjoituksissa on selvästi havaittavissa että ajattelette lapsianne ja koska vanhempi tuntee omansa aika hyvin,ovat myös nämä hautaamisasiat selvitetyt.
Lasteni isä kuoli joitain vuosia sitten (alkoholimyrkytykseen,olimme eronneet)ja silloin tuli tyttärille tilanne jota He eivät osanneet hoitaa.
Ex-mieheltäni jäi mm. paljon ulosottovelkoja ja kehoitin Heitä(koska olin kaikkina erovuosinakin yhteydessä lasteni isään) ottamaan yhteyttä isänsä paikkakunnan voutiin perunkirjoitusta silmälläpitäen.
Tytöt olivat niin murheen murtamia etteivät tehneet kuten kehoitin;joskin hautasivat isänsä ja kahvit tarjosivat isän sukulaisille.
Perunkirjoitus oli siis tehty ja sitten vanhin tytär soitti että mitä me nyt tehdään kun ulosotto ilmoittaa että olisi maksettava isän velkoja yli 19,000€.
Kehoitin ottamaan yhteyden samaan henkilöön joka teki perunkirjoituksen ja kysymään Häneltä miten menetellä.
Asia selvisi,eikä tytärten tarvinnut maksaa olleita summia,mutta silloin katsellessani lapsiani tein oman kirjallisen:Näin minä haluan "testamentin",sillä se suru jonka näin lapsissani oli niin isoa.
He eivät edes tapailleet isäänsä usein (kun juomarin luona ei oikein halua kukaan käydä)mutta silti Heille isä oli hyvin rakas ja itse puhuin aina tytöille että isänne ei mahda mitään kuningas alkoholille,joten käykää katsomassa.
Itse olen tietysti ollut aina lasteni elämässä ja siksi tiedän että pelkkä surun tuska on riittävä,ei mielestäni tarvitse enää miettiä miten ja missä äiti haudataan.
Olen sanonut että riittää kun meillä on näin hyvät välit ja muistakaa eläessä,ei kuollut mitään tarvitse.
Niin olen tavallaan yrittänyt helpottaa Heidän tulevaa suruaan antamalla luvan olla juoksematta haudallani tai yleensäkään tehden joitain rituaaleja.
- olenkin määritellyt itseni ongelmajätteeksi kun tuo syöpäni ottaa minusta voiton.
- jätän melkoisen omaisuuden lapselleni ja jonka ainoa toive olisi saada joskus oma asunto itselleen.
- no jos tuolla ei saa niin sitten rahalla ei liene enää merkitystäkään enää missään milloinkaan..
- akkani (rakas vaimoni) on suorastaan huutanut, että taasko pitäisi panna mokomaa kännikalaa ja en ole vielä edes itsekään tarpeeksi humalassa..
- et silleen kun on iste ongelma niin kai se sitten on tai eiole enää ongelmana ainaaan haudainhoidollekaan...