Miten teidän lapset ovat ottaneet sen että heidän isällään on toinen perhe jossa hän asuu? Tunteeko lapsi olevansa hylätty isän taholta kun ei saa olla tämän kanssa yhtä paljon kuin muut,sisko-veli puolet? Sureeko lapsi sitä?
Yh-Äidit!
Kysymys:
121163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olen neljäntoista ikäinen ja ollut isäni kanssa tekemisissä koko elämäni ajan, pienenä tiheästikin, nykyään näen isääni vain hyvin harvoin, kerran tai pari vuodessa. Syynä on, ainakin omasta mielestäni isäni uusi avovaimo ja avokin kaksi lasta, sekä oma siskopuoleni, reilu puolivuotias tyttö.
Minua häiritsee isän uusi perhe ja kaikki mitä on tapahtunut. En enää edes tunne isääni. Isäni alkoi tapailemaan nykyistä avokkiaan, kaverinsa exvaimoa noin kolme vuotta sitten. Ensin se oli minustakin hienoa ja oli kivaa kun siellä oli enemmänkin seuraa kuin vain iskä, jolla oli kiireitä pihan kanssa ja muutenkin. Sitten toinen huoneistani, joita olin saanut kaksi isän ostaessa talon, otettiin minulta pois. Asia ei minua kovin häirinnyt, syy oli, että kävin siellä niin harvoin. Sitten huoneeni siirrettiin alakertaan, samaan huoneeseen jossa muiden vaatekaapit olivat. Minulta ei kysytty mielipidettä, mutta miksipä olisikaan, kävinhän siellä niin harvoin. Sitten isän silloin vielä tyttöystävän serkku heitettiin ulos kotoaan, oli kyllä jo täysi-ikäinen, mutta tottakai hän sai huoneeni. Järjestelyn piti olla väliaikainen, vaikken huonetta tarvinnutkaan, kävinhän siellä niin harvoin. Noh, tavarani ovat edelleen ulkovarastossa homehtumassa, serkku ei ole asunut siellä enää vuoteen, mutta enhän minä huonetta tarvitse, käynhän siellä enää niin harvoin. Avovaimon lapset tarvitsevat huoneen leluilleen. Kyllähän minä, isäni elämän "paras" virhe voi nukkua OLOHUONEEN sohvalla ilman pienintäkään rauhaa.
Joten minä ainakin koen isäni uuden perheen vieneen hänet minulta, enkä siksi enää viitsi edes mennä isäni luo, kun minulla on siellä aina sellainen olo, ettei minulla tai minun mielipiteilläni ole mitään merkitystä. Pikkusiskoni, joka myös asuu äitini luona ja jonka kanssa minulla on sama isä, täyttää tänä vuonna neljä. Hän ei edes tiedä, mitä sana isä tarkoittaa. Toisen virheensä kanssa isäni ei halua olla edes tekemisissä. Eipä hänellä taida olla suurempia haluja olla minunkaan kanssa tekemisissä, kun ei ole soittanut puoleen vuoteen.
Tuli hieman valittavan sävyinen tästä, mutta itseäni uusi perhe ja se miten paljon minua tärkeämpi se isälleni on satuttaa ja loukkaa minua.
Ainakin tiedät ettei se ole sinuun vika. Ja isäsi rakastaa sinua, mutta luulen että ei uskalla näyttää tunteitaan eikä olla eri mieltä, ettei hänen naisystävä jätä. Jotenkin surullisia tarinoita, että isä jättää lapsensa eikä välitä hänestä yhtään kun tapaa uuden. Mutta luulen myös että kun aika kuluu, isäsi tulee järkiin ja muuttaa tapaansa, ja uskaltaa olla eri mieltä kuin nainen. Se vaatii vaan mieheistä otetta elämään. Jotenkin en vain ymmärrä ihmisiä jotka unohtavat omat lapsensa. Joskusmietin, et kannattaakohan siihen paljon aikaa tuhlata ja ajatuksia. Olet enemmän, kuin tyhjien lupausten ja unohtamisen arvoinen. Kun arvostat itse itseäsi se on tärkeää. Pidä siskostasi huolta,hän tarvitsee sinua.
Ettei tämä ole lapsen kirjoittama. Olen lukion opettaja, eivätkä edes ikäiset kirjoita tällaista tekstiä... Joten typerää provoilua taas.
Hei!
Olet lukion opettaja, etkä ole kuullut teinien suusta/kirjoittamana tällaista tekstiä ehkä sen takia että he vaistoavat empatiakyvyn puutteesi ja tuomitsevan asenteesi. Kyllä neljätoistavuotias voi kirjoittaa tällaista tekstiä, ja moni aikuinen ehkä ei.
Olennaistahan tässä ei ole onko em. kirjoittaja minkä ikäinen vaan se että kyllä; neljätoistavuotias, samoin kuin neljä-, kymmenen-, kaksikymmentä- tai viisikymmenvuotias kaipaa sitä että isä ottaa vakavasti, rakastaa ja huomioi. Että lasta loukkaa jos hänestä tuntuu ettei isä arvosta, että muut "vieraat lapset" ovat isälle tärkeämpiä.
Valitettavastihan usein on niin että mies kokee lapset naisen jatkeena, osana naista jolloin välien huonotessa naiseen (äitiin) se vaikuttaa suhteeseen lapsen kanssa.
Meidän kaikkien, äitien, isien, opettajien, tehtävänä on edesauttaa toisiamme, jotta saisimme lapsillemme rakastetun olon. Näin mahdollisimman moni lapsi saisi elämälleen tarvittavat eväät minuutensa rakentamista varten. Näkisin tämän tapahtuvan kuunnellen myös lasta ja ottamalla hänet vakavasti, arvostaen.
Omalle kohdalleni on sattunut paljon nuoria lahjakkaita kirjoittajia.
Kyllä tuon tekstin on pystynyt 14-vuotias kirjoittamaan.
Hei sinä 14-vuotias. Kirjoitat tosi taitavasti ja kypsästi. Kirjoitapa isällesi suoraan. Oletko muuten varma, että äitisi on yhteistyöhaluinen tapaamisten suhteen. Kaikki iskän ja nyksän vika ?
Mies on lapset hylänny, ei ole kertaakaan ollu isän luona kun eukko valtasi asunnon ja vei miehen. Tuskin uusia mukuloita tekeekään, eipä ole näillekkään isä halunnut olla. Lapset surivat aikansa, kunne ymmärsivät, että vaikka kuin itkee ja suree, isä ei halua olla heidän kanssaan eikä välitä.
Meillä menee niin, että silloin kun lapsen isällä on joku suhdekokeilu menossa niin hänestä ei kuulu mitään, eikä saa mitään yhteyttä. Tapaamisille ei ole aikaa jne.
Silloin kun se on vapaalla jalalla niin välillä tapaa lasta. Ja silloin se menee niin, että minulle on sovittava se ajankohta minkä hän valitsee tai muuten olen maailman suurin kusipää.
Lapsi onneksi vauva vielä, joten ei niin hyvin ymmärrä miksi on näitä "jaksoja" kun isää näkyy ja ei näy.
Tulevaisuudesta en tiedä miten vaikuttaa, en uskalla edes ajatella.
Avaudun vaikka sitten täällä kun näyttää muillakin olevan saman tyylin ongelmia...Olen 2kk ikäisen iki-ihanan tyttären äiti! :) Erosimme lapsen isän kanssa ollessani 5kk raskaana. Isä ei heti eron jälkeen johonkin aikaan sitten ottanut yhteyttä ja sitten kun otti tavaroitteni palautuksesta sopiakseen, käskin hormonimyllerryksissä ja vihoissani siitä että mies voi noin vain helposti heittää elämästään pois jonkun noin suuren asian ja jättää vastuun yksin minulle, käskin isää pysymään erossa elämästäni. Isä ottikin sen sanomani kirjaimellisesti jätti yhteydenpidon heti. Ei voinnin kyselemisiä ei mitään. Otin pari kuukautta tästä itse mieheen yhteyttä ihmetelläkseni miten joku todellakin voi olla noin välinpitämätön syntymättömästä lapsestaan ja hänen kommenttinsa vain oli että itse tätä halusit että ei olla yhteydessä toisiimme.. Olen useaan kertaan ottanut mieheen yhteyttä herätelläkseni hänen omaatuntoaan ja vähän kuittaillakseni hänen välinpitämättömyydestään ja kysellyt että eikö edelleenkään kiinnosta lapsen vointi jne ja aina vastaus on se että itseppähän tätä halusit että ei pidetä yhteyttä!?! Ihmettelen vain miten joku voi olla noin välinpitämätön omaa lastansa kohtaan. Nyt ei ole kyse enää meidän pikku riidoista ja siitä kuka mitäkin sanoi suutuspäissän vaan pienen ihmisen elämästä. Ei kiinnosta miestä jos hänen lapsensa saa kokea sen että oma isä ei välitä. Olen sanonut senkin että haluaisin esitellä jossain vaiheessa tyttärelleni isänsä. Vastaus oli että eikös me sovittu että ei pidetä yhteyttä!! Kyllä jos jokaista sanomaani kommenttia olisi noin kirjaimellisesti noudatettu ei ehkä ylipäänsä oltais tässä tilanteessa että yksin kasvatan lapseni! Ehkäpä hän sitten on päättänyt noudattaa jokaista kehotustani kirjaimellisesti, käskin hänen myös syödä p****ansa joten ehkäpä hän tälläkin hetkellä siellä lappaa sitä itteensä kitaansa ja kaksin käsin vielä....
Hei, sun lapsen isukki ei o ihan kasvanut viela isaksi. Malta ja anna ajan kulua. Nauti ihanasta vauvatuoksusta ja nyytista. Imetatko ? Ala liikaa stressaa tota miesta. Voi olla etta vuoden kahden kuluttua silla on kamala ikava teita. Hanella on kasvukipuja. Joskus miehilla menee joku 10 vuotta kasvaakseen isaksi. Miehet vaan on meita naisia surkeempia monessa jutussa ( mutta ei kaikissa jutuissa).
No keskenkasvunenhan sen on pakko olla tai täysin tunteeton sitten jos ei sitä. Tässä vaan ihmetyttää se että miehellä on aikaisemmasta suhteesta lapsi jota pitää luonaan joka toinen vkonloppu. Luulisi tietävän mitä omaa lastaan kohtaan voi tuntea, ilmeisesti ei tunne tätäkään lasta kohtaan sitten yhtään mitään. Itse en voisi kuvitellakkaan että antaisin tyttöni hänelle yksin hoitoon vanhempanakaan, mies ei ole sitä ansainnut. Mutta eihän lapsella ole hyvä isättömänäkään elää. Toisaalta parempi se että hän tässä vaiheessa näyttää kiinostuksen ja välittämisen puutteensa kuin se että lapsi joutuisi se itse kokemaan että isä ei välitä vaikka olisivatkin tekemisissä. Todellakin nautin ja olen onnellinen vauvastani mutta sepä tästä vielä vaikeampaa tekeekin kun haluaisin että tytölläni olisi hyvä elämä ja kyllähän se isättömyys jossain vaikuttaa ja saa varmasti pahaa mieltä aikaan, enkä sitä rakkaimmalleni tietenkään haluaisi...
haluaa ja pojan "aitipuoli" on hyvaksynyt pojan. He tekevat kaikenlaista yhdessa. Tama aitipuoli soittaa mulle ja kysyy saako vieda mun pojan vaikka Lappiin laskettelee.Saavat menna. Hyvin menee. Isa on varmaan sanonut uudelle vaimolle etta muista etta mun poika on mulle AINA TARKEA.. jne.
Uusi aitipuoli on kiva ja poika viihtyy siella. Isin juopottelu on meilla yks (yhteinen)ongelma.