Ihmettelen vaan että miksi se lappi jää päähän ja alkaa vetämään sinne yhä uudestaan. Kävin kerrana appigupen ja eukon kanssa kierrettiin autolla koko lappi ja jotenkin se jäi mieleen. Kaippa tässä on pakattava taas kamat kun toi kersa tosta vanhenee.
Tuntuu huvittavalta mutta lappi on kuin norsujen hautausmaa joka vetää puoleensa selittämättömällä tavalla. Pystyykö joku järkevästi perustelemaan mitä ihminen sinne itsestään jättää että sitä pitää sitten aina palata etsimään?
Tuntuu huvittavalta mutta lappi on kuin norsujen hautausmaa joka vetää puoleensa selittämättömällä tavalla. Pystyykö joku järkevästi perustelemaan mitä ihminen sinne itsestään jättää että sitä pitää sitten aina palata etsimään?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Istahdin 8 vuotta sitten kiilonpaan tunturin paalle ja katsoin alas saariselan keskustaan ja ymparistöön, silloin tiesin tama tulee olemaan kotini mihin on aina kaipaus.Se jylha kauneus ja karuus se luonnon kutsu ja ihmellisyys, se eri tunnelma kuin missaan muualla...
JOka kerta kun olen paassyt jalleen tunturiin, tulee onnen kyynel silmiin ja tiedan tanne kuulun..
nim. haen sesonki ajaksi töihin-kotiin!
Lappiin jätin minäkin osan sydämestäni jo -88, jolloin olin ensi kertaa talvella Äkäslompolossa. Sen jälkeen on käyty Muoniossa, viime kesänä reittinä oli Tornio-Sodankylä-Kaamanen-Karigasniemi-Karasjok-Kautokeino-Tornio. Ei sitä pysty ihmismieli selittämään, mikä sinne vetää aina vaan. Tänäkin vuonna tuli reissu tehtyä, ja ensi vuonna myös, vaikka esikoinen syntyykin vasta tammikuussa. Pitää opettaa tavoille pienestä pitäen =).
Niin,lappi on ihmeellinen paikka.Olen joskus vuosia sitte tehnyt muutaman reissun silloisen mieheni kanssa ja nyt kun on uusi mies kuvioissa niin olemme suunnitelleet lähtevämme lappiin syyskuun lopulla.Tiedän että siitä tulee ikimuistoinen reissu patikkapolkuineen.Suosittelen kaikille käymistä saariselällä,ne upeat maisemat...ei sanoin voi kuvata!!
Saariselkä on ihan ok,mutta kokeilkaapa Kittilän kautta Muonion tielle ja sieltä jostain väliltä Jeristä ja Pallasta kohti.Avaraa ja jylhää maisemaa riittää,varsinkin kun kiikkuu sitten Pallaksen keroille.Mukavia polkuja huonompi jalkaisillekin.
Onkohan se matka sitten pitkäkin...aloittelijoita nääs....;-)
Pallaksen hotellin pihalta lähtee patikkareittejä useita.Lyhyimmät reitit ovat pari kilometriä.Itse kävin jokin aika sitten 8 km:n reissun Taivaskeron päällä (807 metriä korkea).Se on Pallaksen korkein huippu.Sieltä näkee kauas ja useita muitakin tuntureita.Tunne,että muuta ei olekaan kuin tuntureita ja järviä.Kannattaa kiertää reitti vastapäivään.Se reissu vie noin 4 tuntia.
Niin Pallakseltahan voi patikoida vaikka Hettaan saakka 55 km koko ajan tuntureita pitkin.Siihen reissuun kannattaa varata jo useita vuorokausia.Välillä on varausmökkejä ja avoimia tupia 10-15 km:n välein.
Ei noihin maisemiin kyllästy.
Onkohan kellään sit tietoa toisenpuolen patikkapoluista eli jos lähtis saariselältä patikoimaan....?Tarkoitus on mennä ensin keskisuomesta saariselälle ja siit sit johki suuntaa..pari viikkoa aikaa kiertää lappia!
Tuossa alkua.Noiden linkkien lisäksi netistä löydät retkinet ym keskustelupalstoja vaikka kuinka paljon.
www.kolumbus.fi/laaksonen.jouni/at/at.htm
autiotuvat
www.kolumbus.fi/laaksonen.jouni/tarinat/jelvael.htm
tarinoita
Kiitos kovasti.Enköhän näillä jo pääse alkuun :) Oikein kivaa syksyä sinulle ja kaikille lukijoille!!!!
Olen vaeltanut Kuusamossa ja Lemmenjoella. Sitä on ihmetelty jo kauan, miksi lappiin jää kaipuu. Minulla tulee kaiken romanttisen höpinän keskeltä ajatus, että kun ihminen oletettavasti on eläin, ja oletettavasti matkailija on turvannut itsellensä hyvät oltavat, ei ollenkaan sellaiset, mitkä siellä todella olisi jatkuvalle asujalle tarjolla, loppujenlopuksi kyse voisi olla vaikkapa jonkinlaisesta hyvän reviirin omistamisen tunteesta. Tai tunne siitä, että varsinaisesti se maa, jolla kävelet, ei todellakaan tunnu kuuluvan kenellekään. Ei ole asemakaavaa ei..
Luonto sinänsä on joka puolella aina, eri muodoissa, mutta kun lapissa erämaissa on yleensä vielä hiljaista, se lisää tätä omistamisen tai omistamattomuuden tunnetta.
Kun miettii, miltä tuntuu kun luontopolulla vastaan kävelee Saksalaisten matkailijoiden kovaääninen ryhmä, (voi olla suomalaisiakin), ei olo ole yhtäkkiä enään ollenkaan sama kuin ennen tätä kohtaamista.
Tunnustan kaiken teoriani lisäksi, että maisemat ovat vain kauniin pehmoisia. Yksinkertaista...