Kahden samanikäisen poikakissan sopeuttaminen toisiinsa, neuvoja kaipailen!!
Tilanne on se, että talossa on vuoden ikäinen leikattu poikakissa (on luovutusiästä asti asunut täällä), ja nyt sille on tullut kaveriksi (ilmestyi pihapiiriin eikä omistaja kuulemma kaipaa enää takaisin) leikkaamaton noin vuoden ikäinen poika, oikein kunnon sylikissa, ihmisrakas ja seurallinen.
Nyt ovat noin viikon ajan olleet tietoisia toisistaan, silloin vieras ilmestyi ekan kerran. Oma kissa (hieman arahko, saattaa säikkyä helpommin kuin esim tämä uusi tulokas) vielä viikko sitten juoksi pää viidentenä jalkana karkuun jo kaukaa nähdessään tämän tulokkaan, ja hetken ajan sen reviiri pieneni aika paljon, kun vieras taas oli joka paikassa kuin kotonaan. Tällä hetkellä ovat jo sisällä molemmat mutta nukkuvat eri huoneissa. Oma kisu on ottanut reviiriään takaisin ja sisällä ollessa murisee melkein aina nähdessään toisen ja vähän sähiseekin. On kuitenkin käynyt vieraan häntää ja naamaa haistelemassa ja aika paljon seurailee aina kun se häviää näköpiiristä. Tänä aamuna taisivat jo molemmat sähistä (vieras ollut tähän asti ihan hiljaa näissä kohtaamisissa). Vaikuttaa siltä että jonkin sortin tappelu tässä on vielä edessä mutta viikon takaisesta on oman kissan kannalta jo paljon parempi, siis se pelkäsi ihan kunnolla tätä vierasta kollia!
Heti huomenna varataan leikkaus tälle uudelle kisulle, voisiko tilanne rauhoittua sen jälkeen? Kun ei ne hormoonit enää haise? Miten todennäköistä on että näistä tulee kaverit?
Omaa kissaa on kyllä hellitty ja lellitty oikein extrasti että se ei koe mitään hylkäämisen tunteita. Viikko sitten nimittäin kävi niin että ensimmäisen kerran (ainakin mitä on nähty) se poistui parikin kertaa aika kauas kodista. Olisiko lähtenyt siksi kun oma reviiri tuntui pihassa pienentyneen. Nyt taas pysyy onneksi kotona.
Jeps, siinäpä hieman taustatietoa! Elikkä asiasta kokeneet voisi kertoa mitä mieltä olette näiden välisestä kehityksestä, onko merkkejä mihin suuntaan?
Tilanne on se, että talossa on vuoden ikäinen leikattu poikakissa (on luovutusiästä asti asunut täällä), ja nyt sille on tullut kaveriksi (ilmestyi pihapiiriin eikä omistaja kuulemma kaipaa enää takaisin) leikkaamaton noin vuoden ikäinen poika, oikein kunnon sylikissa, ihmisrakas ja seurallinen.
Nyt ovat noin viikon ajan olleet tietoisia toisistaan, silloin vieras ilmestyi ekan kerran. Oma kissa (hieman arahko, saattaa säikkyä helpommin kuin esim tämä uusi tulokas) vielä viikko sitten juoksi pää viidentenä jalkana karkuun jo kaukaa nähdessään tämän tulokkaan, ja hetken ajan sen reviiri pieneni aika paljon, kun vieras taas oli joka paikassa kuin kotonaan. Tällä hetkellä ovat jo sisällä molemmat mutta nukkuvat eri huoneissa. Oma kisu on ottanut reviiriään takaisin ja sisällä ollessa murisee melkein aina nähdessään toisen ja vähän sähiseekin. On kuitenkin käynyt vieraan häntää ja naamaa haistelemassa ja aika paljon seurailee aina kun se häviää näköpiiristä. Tänä aamuna taisivat jo molemmat sähistä (vieras ollut tähän asti ihan hiljaa näissä kohtaamisissa). Vaikuttaa siltä että jonkin sortin tappelu tässä on vielä edessä mutta viikon takaisesta on oman kissan kannalta jo paljon parempi, siis se pelkäsi ihan kunnolla tätä vierasta kollia!
Heti huomenna varataan leikkaus tälle uudelle kisulle, voisiko tilanne rauhoittua sen jälkeen? Kun ei ne hormoonit enää haise? Miten todennäköistä on että näistä tulee kaverit?
Omaa kissaa on kyllä hellitty ja lellitty oikein extrasti että se ei koe mitään hylkäämisen tunteita. Viikko sitten nimittäin kävi niin että ensimmäisen kerran (ainakin mitä on nähty) se poistui parikin kertaa aika kauas kodista. Olisiko lähtenyt siksi kun oma reviiri tuntui pihassa pienentyneen. Nyt taas pysyy onneksi kotona.
Jeps, siinäpä hieman taustatietoa! Elikkä asiasta kokeneet voisi kertoa mitä mieltä olette näiden välisestä kehityksestä, onko merkkejä mihin suuntaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tilanne todennäköisesti rauhoittuu leikkauksen jälkeen. Leikkaamaton kissa voi olla aika ärhäkkä eikä välttämättä hyväksy "kilpailijoita" reviirillään. Feliway-haihdutin kannattaa ostaa eläinlääkärikäynnillä, se helpottaa sopeutumista. http://www.vetcare.fi/index.php?id=86
kuulostaa minusta jo aika hyvältä alulta. Ehdottomasti leikkauttaminen edistää tilannetta, mutta ei tietysti estä mahdollisia yhteenottoja. Kuitenkin jotenkin tuntuvat jo sietävän toisiaan, eli varmasti menee hyvään suuntaan. Aikaa se voi vielä viedä ennekuin ovat kavereita. Itsellä oli feliway-haihdutin seinässä, mutta ei sillä meidän totuttamisessa ollut merkitystä, mutta voithan sinä kokeilla, niitä saa apteekista.
Kun molemmat ovat noin nuoria niin saattaa totuttaminen olla senkin vuoksi helpompaa. Silittele molempia vuoronperään ja näin sekoittelet niiden hajuja. Alkavat tuntea näin toistensa hajut ja eivät koe toista niin suurena uhkana. Murinaa ja sähinää oli meilläkin (2v leikattu kolli ja tyttöpentu), mutta se kuuluu asiaan, kissat ovat epävarmoja toisistaan. Meillä se meni ohi 3 päivässä kun annoimme vain oleskella samoissa tiloissa. Jos tulee kova tappelu, niin sitten kannattaa erottaa hetkeksi, mutta jos vaan käppivät toisiaan tassuilla niin niiden voi antaa olla.
Uusi kissa kuulostaa olevan rohkea ja ensin ollut kissa onkin varmasti ihan syystä epävarmempi, onhan sen reviirille tunkeutunut nyt toinen kissa joka on vielä kolli. Leikkaamatta jättäminen toisi varmasti isompia ongelmia, kolli on varmasti tarkempi reviiristään ja voisi tulla tappeluita.
Juuri toi lelliminen onkin tärkeää. Meillä vanhempi kissa aluksi alkoi kyllä väistellä meidän silityksiä ja vaikutti loukkaantuneelta. Ulkona ollessa kyllä tykkäsi rapsutuksista, mutta pennun läsnäollessa kierteli meitäkin kaukaa. Vasta nyt (pentu tuli 4kk sitten) vanhempi kissa on alkanut jälleen nukkua meidän kanssa samassa sängyssä, vaikka ovatkin olleet kokoajan pennun kanssa kavereita! En tiedä liittyykö tämä myös siihen, että pentu leikattiin juuri. Ei noitten ajatuksista aina tiedä.. Eli jonkunlaista reagointia saattaa aiemmin olleen kissan kanssa tulla, ei kannata ihmetellä, tasottuu kyllä.
Minusta kuitenkin kuulostaa tosi hyvältä teidän tilanne. Kun kolli sitten leikataan, niin se haisee taas erilaiselle kun on käynyt lääkärillä, eli siinäkin tilanteessa saattaa olla sähinää tms, eli sitäkään ei kannata ihmetellä. Varmasti niistä tulee kaverit ja pääset seurailemaan kahden kissan toilailuja, se onkin tosi hauskaa!! =)
Heh kiitos kannustuksesta ja feliway-vinkistä!!
Tänään on jo sen verran edistystä tullut että jompi kumpi oli hiiren pyydystänyt ja sitten ne yhdessä sitä tuossa pihalla ihmettelivät. Mä luulen että meidän alkuperäinen peto on sen napannut ja kun sillä on tapana päästää hiiri juoksentelemaan kunnolla (monesti saalis päässyt karkuun), niin tämä tulokas sen sitten nappasi ja aikansa leikittyään söi. Sitten kyttäilivät räystäällä olevan pääskysen pesän alla niiden puuhia. Ja alkup. kisu on nukkunut jo tulokasta varten sohvalle kyhätyssä pesässä (se tulokas on ihan innoissaan ja tyytyväisimmillään kun sille rakentaa pesää vilteistä tms!!). Et rupee ne hajutkin vaihtumaan. Murinaa ja sähinää vielä on. Jännä että alkup.kisu seurailee koko ajan mutta kun tulokas kääntyy katsomaan taakseen tai rupeaakin tulemaan kohti niin johan ottaa vähintään viiden metrin pakomatkan...ja sitten taas seurailemaan.
Ja tulokasta ojennettiin tässä yhtenä päivänä niin, että alkup.kisu meni sen eteen, murisi, nosti hitaasti tassun toisen naaman viereen ja piti sen siinä ilmassa, ei koskenut. Sitten alkup. meni makaamaan vähän matkan päähän ja tulokas hipsi vähin äänin pois huoneesta :D ei ole ennen ollut kahta viriiliä kisua yhtä aikaa niin on ihan mielenkiintoista seurata niiden toimia!
Sehän on jo iso juttu, kun yhdessä pyydetty paisti jaetaan, "hiiripeijaiset" yhdessä:D
En itse jaksa uskoa että tappelu tulisi enää, kun ei ole vielä tullut! hakevat paikkaansa ja aika autaa, kastroi tosiaan se toinenkin kolli pikimmiten!
Kahden kissan leikkejä on ihana katsoa!
Meille kävi juuri niin että kun taloon tuli uus kissa, niin ensimmäinen kissa joka oli kolli, stressaantui ja alkoi tehdä tosi pitkiä reissuja ja oli pitkään pois kotoa. Kauempana on iso tie ja normaalisit ei sinne asti olisi mennyt mutta kun kissa stressaantui ja reissut alkoi venyä, niin kissa eksyi isolle tielle, eikä yhtenä päivänä enää tullut takaisin...
Minua neuvottiinkin toista kissaa ottaessani, että kissoja ei kannata tässä totuttamisvaiheessa heti ulos päästääkään. Meillä kissa oli totuttamisvaiheessa 3 pvä sisällä, kunnes livahti vahingossa ulos. Ei ole onneksi häipynyt mihinkään. Tarkoitus oli pitää kyllä sitä sisällä 1-2 vkoa.. Kissan uskaltaa päästää ulos varmasti, jos huomaa että tulevat toimeen. Jos ovat "kauhuissaan" toisistaan niin en ulos päästäisi varmuuden vuoksi.