Yö läikehtii ikävää.
Tämän huoneen usvana täyttää.
Mustana maininkina vyöryy päälle,
vangiten minut.
En pysty liikahtamaankaan
kaipuun painon alla.
En pysty kunnolla edes hengittämään.
Yö läikehtii ikävää,
tappavaa.
Alleen muistoja musertavaa
Tuska soutaa sakeana sumuna ylläni.
Vieden kaiken valon pois.
Tunnen tukehtuvani!
Tämän huoneen usvana täyttää.
Mustana maininkina vyöryy päälle,
vangiten minut.
En pysty liikahtamaankaan
kaipuun painon alla.
En pysty kunnolla edes hengittämään.
Yö läikehtii ikävää,
tappavaa.
Alleen muistoja musertavaa
Tuska soutaa sakeana sumuna ylläni.
Vieden kaiken valon pois.
Tunnen tukehtuvani!
Vastaukset 13
Vanhimmat
miten upea ja koskettava runo, huh !
Linda.
Yöntunteina tunteet kertautuu.
..kaikki ikävät liikkuvat
ja silloin ne koskettavammin
tuntuvat
sielussa ja sydämessä.
tuli myös muutoksen tuulet
mieleen,
muutos joka on tapahduttava,
ennen kuin tuska nujertaa
ja olet sen jälkeen liian heikko.
kyllä oli runosi ajatuksia herättävä!!!
hyvän hyvä risutar!!!
Runo
Luet ehkä rivien välistäkin.
Nujertua en kyllä haluaisi:(
Vahva run,
johon oli helppo samaistua.
Sanan käyttösi on ihailtavaa.
kautta ihmis-elämien, kuten todettu on.
Kiitos kauniista sanoistasi Marin.
päivällä näkee pitemmälle
pilvet painaa hartioilla
aamulla on tuska poissa
yö kahlattu väsymyksen soilla
huomaatko linnun valkoisen valon tuovan
ja nokassaan lämpimän huovan
sinulle tiputtavan?
nappaan kiinni peitteen valkean
siihen kietoudun,
sen lämpöön uppoan
ja
hetkeks tuskan unohdan.
Kiitos I-valo pilkahduksesta:)
Hyvä oli runosi,vahva
ja kuvaileva!
Pidin!
Että pidit ja kerroitkin sen :)))
Mustana maininkina vyöryy päälle,
vangiten minut.
Sellainen se ikävä on. Upea runo :)
Kiitos kommentista :)
Kokonaisuudessaan henkeä salpaava runo, mutta eniten kosketti kohta:"En pysty liikahtamaankaan
kaipuun painon alla", kauniisti puettu sanoiksi kaipuusta saavutettu intohimo! Ihana. Kiitos!